KSL:n kokouksessa 26.11 oli paljon asiaa, ja osa niistä herätti hyvinkin paljon keskustelua.
Kokouksen suurin asia oli kuitenkin Espoonväylä. Vihreiden kaupsutiimi teki taas kerran loistavaa pohjatyötä ja mielestäni koko lautakunta osallistui hyvin aktiivisesti ja positiivisesti vaihtoehtojen parantamiseen. Saimmekin päätöksessä linjattua Espoonväylän suunnitelmia potentiaalisesti erittäin paljonkin parantavia kirjauksia. Suurin päätöksessä huomioitta jäänyt asia on asutuksen mahdollinen leviäminen Keskuspuiston alueelle. Käsittelyssä ollut Söderskogin kaava-alue kestää jonkin verran lisäasutusta (kaava-alueen luoteisosaan lähelle nykyistä asutusta), mutta kriittiset paikat eli Keskuspuiston herkkien osien läpi tällä hetkellä menevät eteläosan suunnitelmat eivät. Tämä on asia, johon tulemme kiinnittämään erityistä huomiota asemakaavavaiheessa.
Suunnitelman huonoimmat puolet olivat nykylinjauksen korvaaminen linjauksella, joka risteäisi nykyistä Finnoontietä ali- ja ylikulkuina. Vaikka nykyisen Finnoontien lähelle meneminen pelastaisikin keskuspuistoa ja ja luontoarvoja aiempia linjauksia merkittävästi paremmin, se ei sovi mitenkään kulttuurihistorialliseen maisemaan. Olisi outoa, että nykyistä tietä ei saisi leventää kulttuurihistoriallisista syistä, mutta samalla samalle arvokkaalle paikalle voisi kyllä nykyisen tien LISÄKSI rakentaa nelikaistaisen tien ja vielä eri tasoon!
Syy hassulle linjaukselle kuulemma oli se, että nykytien yhdestä vaarallisesta mutkasta haluttaisiin eroon. Ymmärrettävää, mutta parempia vaihtoehtoja löytynee vielä.
Valmistelua siis evästettiin siten, että näistä pyrittäisiin pääsemään eroon. Mielenkiintoisin esiinnoussut ehdotus oli se, että jos kerran halutaan säilyttää vanha kulkureitti, miksei sitten samantien entisöitäisi Finnoontietä noilta osin aidosti vanhaksi tieksi ja jätettäisi vaikkapa pyöräreitiksi sekä kartanon kulkutieksi – Söderskogin aukeallahan ei tule olemaan asutusta, joten kahta katua ei tarvita myöskään kokoojakatumielessä. En tiedä olisiko juuri tämä hyvä vaihtoehto, mutta joka tapauksessa kaksi katua alueella on liikaa. Päätösesitykseen saimme myös nostettua virkamiestenkin mainitseman hitaan ja katumaisen katulinjauksen, eli Espoonväylästä ei saisi tulla missään oloissa, no, väylää.
Olen myös erittäin tyytyväinen, että saimme päätökseen erittäin vahvan linjauksen viheryhteyksien säilyttämisestä.
Tämän lisäksi päätösesityksessä vaadittiin, että tutkitaan myös vaihtoehtoisesti väylän korvaamista raideliikenteellä. Tästä saatiin hyvä keskustelu, jossa useampi lautakunnan jäsen korosti, että tämä tulee selvittää nyt samalla joka tapauksessa. Virkamiesten mukaan tässä menisi 30 vuotta ennen moisen linjauksen toteutumista, ja jouduimmekin muistuttamaan, että itse asiassa aikataulutuksessa kyse on lopulta vain priorisoinnista ja poliittisesta tahdosta. Jos tämä katsottaisiin ykköslinjaukseksi, se saataisiin käyttöön alle viidessä vuodessa. Ilman linjauksen suunnittelua priorisointi taas ei onnistu.
Muotoilusta huolimatta tämä tarkoittaa, että samalla selvitetään myös vaihtoehto jossa tulee sekä tie että raitiolinjaus.
3&4 Taltrikinmäen ja Mäkituvan kaavat hyväksyttiin esityksen mukaan, mutta näitä koskevasta keskustelusta tuli jopa linjaavaa keskustelua omakotialueiden kehittämisen suuntaviivoista (kirjoitin tästä joitain ajatuksiani erilliseen blogiin). Nostimme esiin sen, että ELY-keskus oli ollut huolissaan tiivistettävän omakotialueen (josta siis ei tulisi edelleenkään erittäin tiivistä) joukkoliikenneyhteyksistä. Vaikka alueella onkin joukkoliikennettä, käytännössä tämänkaltainen alue on aina hyvin autovaltaista. Juuri tässä alueella vahva lisätiivistys ei välttämättä olisi tarpeen (alue on tasan puolessavälissä tulevaa Kivenlahden ja Espoonlahden metropysäkkejä eli jos jonkin niin tämän alueen sinänsä kannattakin olla harvimmin rakennettua alueella), mutta jossain vaiheessa tulee alkaa miettiä myös muita tiiviimpiä ratkaisuja. Viheryhteydet olivat pääosin aika hyvin säilytetty mutta pohjois-etelälinjaus oli aika heikko.
6 Matinkylän keskus II, Matinkallio
Esityksen mukaan
Pöydälle. Rakennustekniset rajoitukset tarkoittavat, että tunnelia tehdessä oli tehty valmiiksi tukipalkit joiden varaan talot voi rakentaa, ja ilmeisesti asemakaavaa tehdessä oli unohtunut että niitä ei yhdessä kohtaa ollutkaan. Alueen kaupunkikuvallinen ilme huolestutti ja niinpä asia laitettiin pöydälle.
Määriteltiin lähtökohdat yllä kerrotuin painotuksin
Pöydälle.
Pingback: Yhteenvetoja | Kirsi Louhelainen