Valtuusto päättää huomenna Länsimetron jatkon rahoituksesta. Oikeastaan varsinainen päätös metron jatkamisesta tehtiin 24.2. sillä ehdolla, että valtio osallistuu 30 % osuudella. Kun valtion osuus on selvä, tuodaan valtuustolle nyt päätettäväksi se miten metron jatko toteutetaan ja rahoitetaan.

Miljardi-investointi vaikeina taloudellisina aikoina on ymmärrettävästi herättänyt huolta asukkaissa. Onko raha pois palveluista ja koulukorjauksista? Tähän on saatava selkeät vastaukset.

Jo helmikuussa vaadimme päätöksenteon tueksi taloudellisia laskelmia, jotka toimitettiin valtuuston kokoukseen. Laskelmat löytyvät netistäkin, tosin ei valitettavasti valtuuston pöytäkirjan liitteenä, vaan tämän sivun alalaidasta.

Laskelmien mukaan kaupungin osuus 30 vuoden lainasta on 560 miljoonaa. Lyhennykset alkavat vuonna 2020 siten, että vuotuinen lyhennysten ja korkojen summa on aluksi noin 39 miljoonaa keventyen noin 0,4 miljoonaa euroa vuodessa.

Tämän rahoituspäätöksen osalta pyysimme kaupunginhallituksessa tarkempaa analyysia siitä, miten metron jatkon rahoitus vaikuttaa kaupungin käyttötalouteen tulevina vuosina. Saimme viikko sitten valtuuston neuvottelutoimikuntaan laskelman, jonka mukaan keskimääräinen vuosikustannus on noin 23,7 miljoonaa, joka muodostuu seuraavasti:

Lyhennykset ja korot (laina-ajan puolivälissä 2035) –  27,1 milj.
Ratapalvelu ja kiinteistökustannukset                          –  12,2 milj.
Bussiliikenteen säästöt                                                     + 16,6milj
Keskimääräinen vuosikustannus                         n. 23,7 milj.

Investointi on tarkoitus rahoittaa metron myötä saatavilla maanmyyntituloilla ja maankäyttömaksuilla. Niitä on arvioitu saatavan noin 68 miljoonaa euroa vuodessa. Summa perustuu siihen, että metron vaikutuspiiriin kaavoitettaisiin asuntoja 70 000 uudelle asukkaalle vuoteen 2050 mennessä. Koko Espoon väestönkasvu on arvioitu olevan tuona aikana 140 000, josta siis puolet sijoittuisi metron varteen. Ei siis ole ajateltu, että metro vauhdittaisi asukasmäärän kasvutahtia.

Laskelma näyttää sinänsä siltä, että rahaa pitäisi tulla sisään enemmän kuin kuluu. Mutta mitä tapahtuu, jos rakentaminen ei lähdekään liikkeelle toivotulla tavalla, eikä maata saada myytyä? Entä miten varmistetaan, että maankäyttötuotot päätyvät korvamerkittyinä metrolainan lyhennyksiin? Onko riskinä, että raha päätyykin muuhun käyttöön ja lainanlyhennyksistä suoriutuminen kiristää käyttötaloutta ja pakottaa säästämään palveluista?

Koska kaupungin taloutta koskevat huolet ovat relevantteja, edellytämme riskianalyysin tekemistä hankkeen taloudellisten vaikutusten selvittämiseksi ja seuraamiseksi. On tärkeää, että länsimetron rahoitus on kaikin puolin läpinäkyvää. Ja on melko erikoista, ettei tällaista analyysia ole näin suuresta hankkeesta jo tehty.