Yhteiskunnallinen keskustelu ruoasta on usein hyvin latautunutta. Se on ymmärrettävää. Oman lautasen sisältö tuntuu mitä suurimmassa määrin henkilökohtaiselta asialta ja siihen liittyvät kommentit menevät helposti ihon alle. Tässäkin tarvitaan ripaus empatiaa – puolin ja toisin.

Tosiasia on kuitenkin se, että ruoka on paitsi henkilökohtainen, myös poliittinen kysymys. Ruoantuotanto on yksi merkittävimmistä ilmastopäästöjen aiheuttajista. Ilmaston lisäksi ruoantuotanto vaikuttaa myös luonnon monimuotoisuuteen, vesistöihin, kasveihin, eläimiin ja elinympäristöihin Suomessa ja eri puolilla maailmaa. Kansanterveydellisestä näkökulmasta on merkittävää, että suomalaisten lihansyönti on muutamassa kymmenessä vuodessa moninkertaistunut. Ruoan hinta, ruoantuottajien toimeentulo, eläinten hyvinvointi, ruokahävikki, maatalouden päästöt, ruoantuotannon vastuullisuus, ravitsemusarvot – näkökulmia piisaa, ja niissä kaikissa on yhteiskunnallinen ulottuvuus.

Kaupunkien kädenjälki ruoan tulevaisuudessa ei ole vähäinen. Kaupunki hankkii isoja määriä ruokaa ja järjestää joukkoruokailuja muun muassa päiväkodeissa ja kouluissa. On kaikkea muuta kuin yhdentekevää, millaista ruokaa lastemme lautasille laitetaan. Siksi vihreät valtuutetut eri puolilla Suomea ovat ehdottaneet, että kuntien lihan- ja maidonkulutusta vähennettäisiin – ravitsevuudesta ja maukkaudesta tietenkään tinkimättä. Se olisi teko ympäristön, terveyden ja monipuoliseen ruokavalioon kasvamisen puolesta. Kaikilla kun ei ole mahdollisuutta maistella monipuolisesti erilaisia kasvisruokavaihtoehtoja kotona.

Nyt vietetään lihatonta lokakuuta. Muutamassa vuodessa vakiintuneen kampanjan tavoitteena on innostaa kokeilemaan uusia asioita keittiössä ja ruokapöydässä. Se kannustaa pohtimaan omia kulutus- ja ruokavalintoja, ja kutsuu mukaan muuttamaan maailmaa lautanen kerrallaan. Jokainen voi osallistua omalla tavallaan: hypätä suoraan syvään päätyyn kokovegaaniksi, jättää lihat muutamaksi viikoksi pois lounaslistalta tai päättää pitää joka viikko yhden kasvisruokapäivän sijaan kaksi.

Parhaimmillaan lihaton lokakuu voi avata oven uuteen maailmaan pysyvästi. Tiedän hyvin, että kiireisen arjen keskellä on helppoa napata kaupan hyllyltä samoja tuttuja tuotteita (omalla kohdallani ne ovat yleensä aineksia uunifetapastaan tai vegebologneseen). Aina ei todellakaan ole aikaa tai jaksamista ideoida uutta. Mutta ehkäpä lihaton lokakuu voikin olla se tarvittava sysäys, joka tuo arjen ruokalistalle pari uutta kasvisruokasuosikkia. Kampanjan myötä internet on täynnä loistavia reseptejä. Itse aion tänä vuonna innostua maapähkinävoista, kokata vegemakaronilaatikkoa pakkaseen ja etsiä reseptejä, jotka sopivat sekä vauvan että vanhempien lautaselle. Pitäkää peukkuja!

Loppuun vielä varoituksen sana. Epähuomiossa voi käydä niinkin, että lihaton lokakuu jää päälle, eikä joulukinkun nähdessään enää muista, milloin viimeksi onkaan syönyt lihaa. Toivottavasti uskaltaudut mukaan kokeilemaan, miten sinulle käy!