(HS 21.4.2009) Mikko-Pekka Heikkinen kirjoitti (HS 18.4.) kansanedustajien ja ministerien käyttämästä politiikan kielestä. Tuoreena varavaltuutettuna olen törmännyt mielenkiintoiseen kieleen myös kaupungin päätöksenteossa. Luulin, että Espoossa pärjää suomen kielellä, mutta nyt pitäisikin opetella puhumaan byrokraattia.

Suosikkisanojani ovat taloussuunnitelmakehys ja tasapainotusohjelma. Sanahelmiä ovat myös pks-yhteistoimintayhteisö ja kiinteistöomaisuuden salkutus. Miten runolliselta kuulostaakaan se, että tulokehys on pysytetty ennallaan.
Miten ihmeessä asukkaat voivat ymmärtää ja osallistua kaupungin päätöksentekoon, kun kieli on tällaista höttöä?

Luottamushenkilönä saa tehdä melkoista salapoliisityötä, kun kaivaa esiin niitä asioita, jotka on piilotettu esityslistoihin ja raportteihin byrokraattikielen alle.

Suomessa on kymmeniä tuhansia ihmisiä kunnallisissa ja ylikunnallisissa luottamustehtävissä, virkatehtävissä moninkertainen määrä. Jotta säästetään kaikkien aikaa tärkeämpiin asioihin, täytyy kieliasiat hoitaa kuntoon.

Kuten kaikkien vieraiden kielten kanssa, tarvitaan ensi hätään kunnon sanakirja ja kielikurssit, mielellään kielikylpyjäkin. Kielipoliisi voisi tehdä pistokokeita ja huonosta kielenkäytöstä narahtaneet laitettaisiin välittömästi kertauskurssille.
Pakkoruotsin rinnalle oppilaitoksiin ja virkakelpoisuuskriteeriksi tarvitaan ehdottomasti pakkosuomi. Byrokraatin opiskelu ja käyttö sen sijaan on kiellettävä jyrkästi.

Marjut Joensuu
Espoo