(Helsingin Sanomat 15.7.2008) Lähdimme miehen kanssa eräänä kauniina iltana kävelylle Selloon, ajatuksena oli kirjastokäynnin jälkeen hörpätä kahvit auringon paisteesta nauttien.

Pettymys oli karvas. Sellon kattotasanne on kuin pikkukaupungin kulahtanut keskusaukio: siellä on pitseria ja kaljakuppila. Ainoa kahvila on auki vain päiväsaikaan. Jäätelökioskikoppero tököttää orpona aukion keskellä. Kivasta kahvilasta tai kunnon ravintolasta ei ole tietoakaan.

Monessa paikassa Espoossa tulee mieleen pikkupaikkojen kylänraitit, joissa on huoltoaseman baarin lisäksi pitsa-kebab-ravintola. Sellonkin katolla on asfaltoitua ja kivettyä kenttää, mutta siellä ei ole elämää. Missä on kaupungin kadunvilinä, houkuttelevat aukiot, kävelykadut, tapahtumat, putiikit, viihtyisät oleilupaikat?

Espoosta ei ole rakennettu kaupunkia, se on keskeneräinen takapiha.  Jos haluaa katsella ihmisiä ja nauttia viihtyisästä kaupunkiympäristöstä ja palveluista, täytyy suunnata Helsinkiin.

Milloin Espoon päättäjät ymmärtävät, että espoolaiset haluavat asua kaupungissa, ei kauppakeskusten tai moottoriteiden takapihalla?

Marjut Joensuu
viestintä- ja koulutuspäällikkö
Kilo, Espoo