(Helsingin Sanomat 18.8.2008) Tuttu näky lähikaupan edessä: lähikoulun oppilaat käyvät välitunnilla ostamassa karkkia ja kylvävät paperit pitkin mäkeä. Roskis on parin metrin päässä, mutta ilmeisesti näiden lasten kodeissa ja koulussa ei opeteta sen käyttöä. Miten mahtaa olla muiden ympäristötaitojen kanssa?

Tilastokeskuksen Ympäristötilaston mukaan Suomessa koululaisten ympäristötietämys on OECD-maiden keskitasoa. Mistään huippuoppimistuloksista ei siis ympäristötiedon osalta voida puhua.

Lähikaupan pihassa ja tilastoissa näkyy se, että ympäristökasvatus on Suomen kouluissa lapsipuolen asemassa. Opettajankoulutuksessa ympäristökasvatus on vapaaehtoista eikä ympäristökasvatusopintoja ole riittävästi tarjolla. Kunnat eivät varaa riittävästi resursseja ympäristökasvatukseen. Monet valveutuneet opettajat ja päiväkotien työntekijät tekevät ympäristökasvatusta ilman tukea omalta työyhteisöltä tai kunnalta – toisin sanoen talkootyönä, josta on palkkana hyvä mieli.

Ellei ympäristökasvatukselle löydy tilaa tuntikehyksestä ja budjetista, on turha kuvitella, että tulevaisuuden päättäjillä on ympäristöasenteet, -tiedot ja -taidot kunnossa. Jokaisessa koulussa ja päiväkodissa tarvitaan kestävän kehityksen toimintaohjelma ja resursseja ympäristökasvatukseen. Johdon tulee kannustaa koko henkilökunta vastuullisiksi kasvattajiksi.

Hyviä toimintamalleja ja kokemuksia on olemassa. Edelläkävijäkoulut ja -päiväkodit ovat jo kymmenen vuoden ajan voineet osallistua kansainväliseen Vihreä lippu -ohjelmaan. Eri puolilla Suomea liehuu 150 Vihreää lippua osoituksena toimivasta ekoarjesta ja ympäristökasvatuksesta. Espoo on näyttänyt muille kaupungeille mallia varaamalla opetuslautakunnan budjetissa varoja Vihreä lippu -ohjelman osallistumismaksuihin.

Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkeen päätöksentekoon, mutta miten se näkyy kouluissa ja päiväkodeissa tällä hetkellä? Kauniit puheet ja suunnitelmat eivät riitä, nyt tarvitaan tekoja. Koulujen ja päiväkotien arki täytyy muuttaa ilmastoystävälliseksi. Kuntien täytyy hoitaa hankinnat siten, että tämä on mahdollista.

Energiansäästölamput ja -koneet, turhien valojen sammuttaminen, kangaskäsipyyherullat, kopioiden vähentäminen, järkevät vedenkulutustavat, ympäristöystävälliset pesuaineet, lähiruoka ja jätteiden kierrätys ovat esimerkkejä toimintatavoista, jotka jokaisen koululaisen täytyy omaksua osana arkea.

Ehkä lähikoulunkin oppilaat sitten oppisivat roskiksen käytön lisäksi muitakin nykymaailmassa tärkeitä kansalaistaitoja.

Marjut Joensuu
Ympäristöekonomisti
Suomen Vihreä lippu -toimikunnan puheenjohtaja
Espoo