(Länsiväylä 14.9.2008) Yhteisestä asuinympäristöstä ja luonnosta huolehtiminen toteutuu parhaiten silloin, kun siihen yhdistetään asiantuntevaa virkamiestyötä sekä asukkaiden aktiivista osallistumista päätöksentekoon ja toimenpiteisiinkin. Tästä on saatu hyviä tuloksia esimerkiksi Hannusjärvellä.

Hyvä esimerkki nähtiin lauantaina 6.9., kun joukko yhdistyksiä oli organisoinut talkoot, jossa Gloms-joen liettyneitä joenmutkia kunnostettiin taimenen kutupaikoiksi. Vapaaehtoiset ahkeroivat pitkän päivän.

Kunnostuksessa tarvitun sora- ja kivikuorman arvo oli kuulemma ollut noin kolmesataa euroa. Kävi ilmi, että tällaisen ”liian pienen” summan anominen kaupungilta on käytännössä hankalaa. Tässä tapauksessa tekninen keskus oli lahjoittanut erän ilman suurempaa byrokratiaa, ja hyvä niin. Kaupunki on perinteisesti tullut asukkaita vastaan toimittamalla esimerkiksi yhteisten alueiden siivoustalkoisiin roskalavan ja haravia, mutta käytäntöä pitää laajentaa myös tällaisiin luonnonvaraisempien alueiden kunnostuksiin.

Toiminta yhteiseksi hyväksi vahvistaa yhteisöllisyyttä mutta myös tietämystä siitä monimuotoisuudesta, jolla luonto kurottelee meidän kaupunkilaistenkin kotinurkille. Tässä Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissamme elää ehkä yllättäen näitä taimeniakin – eikä vain Nuuksiossa, vaan myös Espoon keskuksessa, Leppävaarassa ja Tapiolan seudulla.

Ympäristöstä huolehtiminen ei aina vaadi edes rahallisia investointeja – joskus jopa päinvastoin. Esimerkiksi säästämällä puistojen reunoilla olevien puronvarsien lepikot liialta parturoinnilta tuetaan vesiluontoakin.

Puut tarjoavat kaloille ravintoa (veteen putoavia hyönteisiä) ja suojaa auringolta (viileämpi vesi on happipitoisempaa). Kalojen luontaisten elinympäristöjen tukeminen on istutuksia kestävämpää ja edullisempaa. Kaupungin on tuettava jatkossakin asukkaiden yhteisiä ponnistuksia ympäristön hyväksi.

Markus Peura
Espoon ympäristölautakunnan jäsen (vihr.)