(Länsiväylä 17.10.2007) Tapiolan Vesiputoustalon edustalla olevaa aluetta on kaavailtu varattavaksi Espoon kaupunginteatterin uudelle teatteritalolle. Tämänkin lehden palstoilla on visioitu, millainen arkkitehtikilpailu talosta pitäisi järjestää ja kuinka itse rakennus tulee toteuttaa rahaa säästämättä, laadusta tinkimättä.
Teatteritalo ei kuitenkaan ole sama kuin teatteri. Talo voi olla kaunis, mutta teatteri on jotain muuta. Väitän, että pompöösin teatteritalon rakentaminen ei auttaisi Tapiolaa eikä liioin palvelisi Espoon teatterielämää ja esitän seuraavassa vaihtoehtoisen ratkaisun.
Ensin on todettava, että teatteri itsessään on mitä sykähdyttävin ja tärkein taidemuoto. Sitten Medicien aikojen kaupungin sivistystasoa on leimannut se, miten se tukee kulttuuriaan. Vauraalla Espoolla ei ainoastaan ole varaa tukea kulttuuria; pikemminkin Espoolla ei ole varaa olla tukematta kulttuuria.
Tove Jansson sijoitti Muumimamman suuhun osuvat sanat ”Teatterissa näytetään kaikille, millaisia he voisivat tai tahtoisivat olla, vaikka eivät uskalla, ja millaisia he ovat”. Kukapa meistä voisi väittää pärjäävänsä ilman noita arvokkaita tietoja!
Silti olisi ensinnäkin väärin varata keskeinen alue sellaiseen toimintaan, joka palvelee ihmisiä parina iltana viikossa muutaman tunnin kerrallaan, kesäkautena ei sitäkään. Kaksin verroin suurempi vääryys tämä on, kun metron tullessa yhä useammat vierailevat Tapiolassa päivittäin ja tarvitsevat palveluja.
Tapiolan keskusaltaaseen katsova Espoon Kulttuurikeskus on lajissaan suorastaan uutukainen. Harva Euroopan suurista kulttuuritaloista on rakennettu viimeisten vuosikymmenten aikana.
Kun Kulttuurikeskuksen uudistustyöt ovat muutenkin ajankohtaisia, olisi paikallaan harkita, miten kaupunginteatteri voisi parhaiten toimia sen tiloissa sen sijaan, että näytökset ovat siellä vain evakossa, sivuroolissa. Olen vakuuttunut siitä, että lavastukseen sekä teatterin tekniikkaan liittyvät kysymykset ovat helposti ratkaistavissa ja Kaupunginteatteri saisi näin arvoisensa paikan sekä nykyaikaiset tilat. Tuomalla Kaupunginteatteri pysyvästi osaksi Kulttuurikeskusta voisi keskuksesta kehittyä todellinen Espoon kunnallisen kulttuurielämän keskus.
Nykyisin Espoossa toimii viisi ammatti- ja kolmetoista vapaata teatteria. Jo Shakespeare kirjoitti näytelmänsä kiertävän teatteriseurueen mukana kulkiessaan, niiden arvo ei siis ole mitenkään väheksyttävä vaan ne päinvastoin ansaitsisivat saada tiloja käyttöönsä. Lisäksi Espoo tukee ulkopuolista laitoskulttuuria, esimerkiksi Kansallisoopperaa sadoillatuhansilla euroilla tänäkin vuonna.
Kaupunginteatteri on tärkeä ja sen ohjelmisto laadukas, mutta tukea tarvitsee ennen kaikkea sellainen teatteritaide, joka parhaiten ja osuvimmin toteuttaa Muumimamman sanoja. Se ei suinkaan aina ole sama kuin suurin tai kallein.
Espoon aluekeskuksia vaivaavan tasapäistämistaudin oireet ovat jo hälyttäviä. Isot aluekirjastot pakottavat sulkemaan lähikirjastot alueilta, joilla niitä eniten tarvittaisiin ja yhden aluekeskuksen saadessa jonkun kunnallisen palvelun alkavat muut vaatia heti samaa. Nyt teatterirakennus uhkaa sitoa varat, jotka käytettäisiin parhaiten tukemalla teatteria eri alueilla. Januksen monumentaalikulttuuriin suuntaava kasvopuolisko hymyilee, kuntalaisiin päin katsova irvistää.
Matti Kuronen
kaupunginvaltuutettu (vihr.)