6.8. Perinteiset tiedotusvälineet ovat olleet kuin t-mallin Fordeja, joita sai joko mustana tai mustana.» Internetin on jo pitkään ennustettu tappavan lehdistön ja television yhtä perusteellisesti kuin television piti tuhota radio. Ja tottahan se on, perinteiset tiedotusvälineet ovat katoamassa markkinoilta. Suomalaiset viettävät jo nyt yhtä paljon aikaa netissä kuin televisiota katsellen. Tanskalaisista enää kolmannes lukee lehtensä paperilta.

Kyse on kuitenkin nimenomaan median vanhojen välineiden, ei itse median kuolemasta. Artikkeleita luetaan ja tv-ohjelmia katsotaan myös tulevaisuudessa, mutta eri välineillä ja eri tavalla kuin aiemmin. Aivan kuten musiikki on jo siirtynyt lp/cd-levyiltä pilvipalveluksi, lehdistö ja kirjallisuus ovat siirtymässä paperilta tableteille ja televisio radioaalloilta nettistriimeihin.

Median teknologioiden kehitystä tärkeämpi muutos on sen rakenteiden murros. Ennen vanhaan lehtien toimituksissa päätettiin, mitä aamiaispöydissä luetaan, ja tv-kanavien ohjelmapäälliköt valitsivat, mitä ohjelmia iltaisin katsellaan. Kansakunnan virallinen totuus määriteltiin joka kanavalla kello puoli yhdeksän illalla.

Jatkossa ihmiset itse valitsevat kuluttamansa median välineet, sisällöt, ajan ja paikan. Artikkelit kootaan lukulaitteiden ruudulle eri lähteistä, ja Game of Thronesin viimeisin jakso striimataan lähimmälle näyttöruudulle silloin kun siltä tuntuu. Jääkiekkofinaalia seurataan töissä tietokoneen, työmatkalla puhelimen ja kotona kotiteatterin ruudulta.

Perinteiset tiedotusvälineet ovat olleet kuin t-mallin Fordeja, joita sai joko mustana tai mustana.

Vanhaa mediaa ei ole räätälöity kuluttajien tarpeisiin. Sama tuote on saanut luvan kelvata kaikille. Markkinoille ei ole tarjottu esimerkiksi sanomalehteä, jonka sisällön olisi voinut valita oman makunsa mukaan. Itse olisin ollut valmis maksamaan siitä, että aamulehden urheilusivut olisi korvattu tiedeuutisilla ja sarjakuvia olisi ollut tuplasti.

Sen sijaan tabletin ruudulle voin koota juuri sellaisen aamukahvilukemiston, kuin itse haluan.

Toistaiseksi perinteiset tiedotusvälineet hallitsevat mediamarkkinoita myös verkossa. Esimerkiksi HS ja Yle ovat kuluttajille tuttuja, luotettuja brandeja. Niiden rinnalle nettiin on kuitenkin syntymässä aivan uudenlaisia sisältöpalveluja.

Last.fm:n ja Ziten kaltaiset käyttäjälähtöiset appsit haastavat median totutut toimintatavat. Ne seuraavat käyttäjien toimintaa ja oppivat, mitkä uutiset kutakin käyttäjää kiinnostavat ja millaista musiikkia hän haluaa kuunnella.

Spotify ei kuitenkaan tuota uutta musiikkia sen enempää kuin Ampparit ennennäkemättömiä uutisia. Ziten räätälöidyt uutisvirrat koostuvat edelleen perinteisten tiedotusvälineiden toimittajien työstä.

Sisältöjen kuluttamisesta itsestään on tulossa osa sisältöä. Pian muusikko tai kriitikko voi ansaita muutaman sentin joka kerta, kun joku fani kuuntelee hänen soittolistaansa.

Mitä seuraavaksi? Todennäköisesti voimme pian esimerkiksi pelata uutisten dramaattisimmat tapahtumat. Osama Bin Ladenin surmaamisesta ei ehtinyt kulua kuin pari viikkoa, kun ensimmäinen Abbottabadin Counter Strike -kartta oli jo ladattavissa.

Lähivuosina täydennetty todellisuus hämärtää todellisen ja virtuaalisen rajoja ja siirtää meidät median sisään. Älypuhelinten ”läpi” katselemalla saa jo nyt tietoa ympäristöstään, ja jos Googlen Project Glass -älysilmälasihanke onnistuu, elämme pian kokopäiväisesti täydennetyssä todellisuudessa. Eduskuntataloa vilkaisemalla näemme päivän äänestystulokset, Kaivokadun suojatiellä voimme pisteyttää videon viimeisimmästä yliajosta, ja Musiikkitalosta kuulemme striimattua konserttia yleisön kommenttien kera.

Täydennetty todellisuus uhkaa täyttyä tiedon murusista. Jonkun on valikoitava ja suodatettava ja analysoitava tätä tiedon tulvaa. Kutsuttakoon häntä toimittajaksi.

Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tieken tutkimus- ja kehittämisjohtaja.