Mikä on poliittinen virkanimitys?

Päivän Helsingin Sanomissa (15.12.2013) uutisoitiin poliittisista virkanimityksistä.. Itseäni asiassa kiusaa se, että mielestäni poliittisesti johdetulle organisaatiolle ei ole mahdollista valita epäpoliittista johtajaa. Poliittisilta virkanimityksiltä ei siis voi välttyä.

Laki edellyttää että tehtävään valitaan paras. Sitä kautta poliittiset virkanimitykset ovat siis olleet jo pitkään laittomia. Avainkysymys kuitenkin on, että kuka se paras on? Laki sanoo ketä ei saa valita (mm. epäpätevät pätevien ohi), mutta lain avulla ei voi sanoa kuka on paras.

On selvää kuka on paras sadan metrin juoksija: Usain Bolt tulee kerta toisensa jälkeen ensimmäisenä maaliin. Vaan kuka on Suomen (tai maailman) paras johtaja, ja millä mittarilla se mitataan?

Johtamiseen ei valmistu johtamisopistosta, jossa kaikki opiskelijat pisteytetään samalla tavoin. Työelämässä vastaan tulee erilaisia tilanteita. Toisin sanoen kaksi hakijaa ei millään voi olla liikkeellä niin identtisin taustoin, että se perustelisi valinnan suuntaan tai toiseen.

Johtaminen ei ole vain “parhautta”, vaan myös linja- ja arvovalinta. Esimerkki: 

• loppusuoralla on kaksi ehdokasta. 
• Koulutustausta on sama. 
• Toinen on aiemmissa työpaikoissaan vähentänyt merkittävästi omaa henkilöstöä ja ulkoistanut toimintaa, menestyksekkäästi. Toinen hakija ei ole ulkoistanut toimintaa vaan on pitänyt toiminnan organisaation sisällä, menestyksekkäästi. 
• Kumpi heistä on parempi hakija?

Tämä on tietty kompakysymys, olennaista on se millainen johtaja halutaan. Ja niinpä: vaikka hakija ei ole taustoiltaan polittinen, poliittiset näkemykset vaikuttavat siihen kumpi valitaan. Näin tehdään poliittinen valinta. Katse kääntyy siihen ketkä tekevät valinnan, pitäisikö heidänkin olla epäpoliittisesti valittuja? Ja kuka valitsisi nämä valitsijat?

Olen siis sitä mieltä, että poliittisesti johdettuun organisaatioon ei voi valita epäpoliittisesti johtajaa. Niin kauan kuin valitsijat edustavat poliittisia näkökantoja, heijastuu se myös valintoihin. Hakijoiden puoluekirjalla tai sen puutteella ei ole juurikaan merkitystä, jos valitsijan taskussa on puoluekirja. 

Huonoin vaihtoehto on, että valitaan “leikisti pätevin”, eli sanotaan että valinnat eivät ole poliittisia, mutta sitä ne kuitenkin ovat. Tällöin saatetaan sivuuttaa sekä pätevyys että äänitulos - ja uskotellaan vielä että ei sivuutettu.

Miten sitten tulisi toimia?

1. Vain päteviä ehdokkaita tulee valita. Mutta kun pätevyyskriteerit on täytetty, tarvitsee myös poliittinen kokemus huomioida - vuosikymmenen uraa vaikkapa kansanedustajana ei voi sivuuttaa kun hakee muihin töihin - etenkin kun muut hakijat ovat tehneet sen samaisen kymmenen vuotta muita töitä jotka komeilevat heidän ansioluettelossaan.
    
2.  Tulee linjata selkeästi ja jo etukäteen missä raja kulkee, eli missä valinnoissa politiikalla on väliä. Itse olen sitä mieltä että tämä koskee esimerkiksi kunnissa vain ylintä johtoa (käytännössä johtoryhmän jäseniä), ei muita. Yksi hyvä keino on sopia esimerkiksi mikä puolue saa minkäkin valinnan tehdä - noudattaen tietysti yhdessä sovittua pätevyyskriteerejä.
    
3. Valintaprosessin tulee olla joka vaiheessa avointa. Jopa se, että tällä kertaa valinta tehdään tietyn poliittisen ryhmän toimesta, tulisi sanoa ääneen jo etukäteen.
    
4. Oikeutta valita voisi kierrättää. Jos kunnassa on vaikkapa kolme yhtä suurta ryhmittymää, kukin tehköön vuorollaan valinnan. Vaikka yksikään valituista ei olisi millään tavalla poliittinen henkilö, arvovalinnat jakautuisivat sen mukaan mitä äänestäjät ovat valinneet. 

Avainkysymys ei ole kuka valitaan, vaan kuka valitsee. On kaunis ajatus että voitaisiin valita vain paras. Mutta koska parasta arvoa ei ole olemassa, ei voi olla myöskään parasta valittavaa. Kyseessä on samalla myös linjavalinta. Ja se onkin jo poliittista, jolloin on syytä kuunnella myös äänestäjiä...