Miksi kukaan itseään kunnioittava poliitikko lähtee ehdokkaaksi EU parlamenttivaaleihin? EU-vaalit eivät tunnetusti kiinnosta äänestäjiä, vaalikeskusteluissa käsitellään kaikkea muuta kuin EU-politiikkaa, ja aina on riski tulla valituksi ja unohtua viideksi vuodeksi johonkin Strasbourgiin.

Siksi, että jokainen itseään kunnioittava poliitikko haluaa vaikuttaa asioihin ja osallistua päätöksentekoon.

Euroopan Unioni on maailman suurin talousmahti. Sen päätöksillä on merkitystä paitsi Suomelle ja Euroopalle, myös koko maailmalle.

Siksi olen ehdolla Euroopan Parlamenttiin ensi kevään EU-vaaleissa!

¤ ¤ ¤

Yhdysvaltojen turvallisuusviraston NSA:n maailmanlaajuinen nettiurkinta on hyvä esimerkki siitä, mihin Euroopan Unionia tarvitaan.

Yksin pienen Suomen protestit eivät Yhdysvaltojen toimintaan vaikuttaisi. Sen sijaan yhtenäisen Euroopan mielipiteellä on painoa, etenkin jos mielipiteen selkänojaksi saadaan vahva eurooppalainen tietoturvalainsäädäntö. Se pakottaisi amerikkalaiset ict-yritykset painostamaan omaa hallitustaan.

Sama pätee ulkoministeriössä paljastuneeseen verkkovakoiluun. Lehtitietojen mukaan Suomi sai vinkin vakoilusta Ruotsista. On hyvin todennäköistä, että sama taho on vakoillut samoilla välineillä myös muita Euroopan maita.

Jos Suomea vakoillut maa saadaan selville, on aivan eri asia, esittääkö vastalauseen Suomi yksin vai yhdessä muiden EU-maiden kanssa. Riski Euroopan kanssa yhteisten teknologia- ja kyberturvallisuushankkeiden keskeyttämisestä pakottaa suurvallatkin harkitsemaan tekojaan.

Eurooppalaisella yhteistyöllä on merkitystä Suomen kilpailukyvylle useilla minua kiinnostavilla alueilla, kuten tiede- ja teknologiapolitiikassa, tietoyhteiskuntapolitiikassa, eurooppalaisilla työmarkkinoilla ja kansalaisoikeuksien puolustamisessa.

¤ ¤ ¤

Tiede- ja teknologiaosaaminen ovat Suomen vahvuuksia. Euroopan Unioni suunnittelee investoivansa tutkimus- ja kehityshankkeita rahoittavaan kahdeksanteen puiteohjelmaan (Horizon 2020) vuosina 2014-2020 yhteensä 87 miljardia euroa.

Suomen kannalta on kriittistä, mihin ja miten kahdeksannen puiteohjelman miljardit kohdennetaan. Tutkitaanko uusia mahdollisuuksia avaavia teknologioita vai annetanko vanhoille teollisuudenaloille tekohengitystä? Kuluuko tutkijoiden aika hakemusten ja raporttien kirjoittamiseen vai tutkimus- ja kehitystyöhön?  Syökö puiteohjelman hallinto merkittävän osuuden rahoista?

Olen työskennellyt EU komission rahoittaman tutkimushankkeen projektipäällikkönä sekä komissiolle tehtyjen rahoitushakemusten arvioijana ja projektien evaluoijana. Uskon, että kokemukseni antaisi minulle hyvät edellytykset osallistua EU:n tiede- ja tutkimuspolitiikan linjaamiseen EU Parlamentissa.

¤ ¤ ¤

Digitalisaatio on radikaalein taloudellinen ja sosiaalinen murros sitten teollisen vallankumouksen. Suomi on ollut tietoyhteiskuntakehityksen edelläkävijämaita, ja digitalisaation ensimmäiset vaikutukset ovat jo nähtävissä.

Tieto- ja viestintätekniikka ovat luoneet uusia työpaikkoja ja parantaneet elämänlaatua, mutta samalla ne ovat ajaneet monet perinteiset teollisuudenalat kriisiin. Miksi valmistaa puusta paperia, kun uutiset ja kirjat luetaan ruudulta? Mihin tarvitaan kivijalkamyymälöitä, kun tavarat tilataan netistä? Kuka ostaa CD-levyjä, kun musiikin voi striimata verkosta? Miksi painaa koulukirjoja, kun kaikilla oppilailla on repuissa tabletit?

20 vuoden kuluttua moni tuttu teollisuudenala on kadonnut Euroopasta, ja niiden tilalle on syntynyt uusia. Paperikonesaleihin rakennetaan palvelinkeskuksia. Muusikot säveltävät pelimusiikkia. Takseja ajavat tekoälyt. Moni meistä joutuu opettelemaan uuden ammatin.

Eurooppa on lopulta havahtumassa digitalisaatioon, ja Unionissa on vireillä useita lainsäädäntöhankkeita, joilla Euroopasta yritetään tehdä menneeseen takertujan asemesta edelläkävijä. Kyberturvallisuus, tekijänoikeudet, digitaaliset sisämarkkinat, … On paradoksaalista, että nimenomaan Internetissä EU:n sisämarkkinat eivät toimi, vaan yrittäjän on sovitettava palvelunsa 28 kansalliseen lainsäädäntöön.

Olen tutkinut ja kirjoittanut tietotekniikasta ja tietoyhteiskunnasta 1980-luvulta lähtien. Turhautuminen ajasta jälkeen jääneeseen lainsäädäntöön oli nimenomaan yksi niistä syistä, jotka saivat minut 1990-luvulla lähtemään mukaan politiikkaan. Uskon, että kokemukselleni ja näkemykselleni olisi käyttöä Euroopan parlamentissa, kun se linjaa eurooppalaisen tietoyhteiskunnan tulevaisuutta.

¤ ¤ ¤

Ihmisten vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan sisämarkkinoiden perusvapauksista tuotteiden, palveluiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden lisäksi. Tarkoituksena on kannustaa työvoiman liikkuvuutta Unionin sisällä sinne missä työtä on tarjolla. Esimerkiksi Kreikasta ja Italiasta on viime kuukausina muutettu Suomeen töihin.

Toiseen EU-maahan muuttaminen on kuitenkin edelleen hankalaa. EU-maiden erilaiset työmarkkina- ja sosiaaliturvajärjestelmät eivät sovi kitkatta yhteen. Esimerkiksi Suomen rakennusalan yrityksiltä ja viranomaisilta vei vuosia kehittää käytännöt, joilla hallitaan ulkomaisen rakennustyövoiman käytön lieveilmiöt.

Ongelmat kärjistyvät, kun yhä suurempi osa palveluista tuotetaan tietoverkoissa. Jo nyt suomalaisille tuotetaan puhelinpalveluita Espanjan aurinkorannoilla. Tulevaisuudessa etätyötä tehdään yhä enemmän maasta toiseen. Onko Suomen ja Euroopan lainsäädäntö siihen valmis?

Tohtoriopintojeni pääaineena oli työpsykologia ja johtaminen, ja olen tutkinut mm. tiedon hallintaa työyhteisöissä ja työn psyykkistä kuormittavuutta. Uskon, että osaamisestani olisi hyötyä, kun Euroopan työmarkkinoiden pelisäännöt päivitetään nykyaikaan ja tulevaisuuteen.

 ¤ ¤ ¤

Toki Euroopan parlamentissa joutuu ottamaan kantaa myös muihin asioihin. Kysykää, mitä mieltä olen teille tärkeistä kysymyksistä! Mieluiten EU:n toimivaltaan kuuluvista, mutta en aio niuhottaa. Julkaisen saamani kysymykset ja antamani vastaukset mm. kampanjani facebook-sivulla.

Ja jos tunnet pakottavaa tarvetta uhrata muutaman tunnin tai päivän elämästäsi vaalityön tekemiseen, tervetuloa! Apua todella tarvitaan. Voit ottaa yhteyttä joko suoraan minuun tai EU-vaalikampanjani vaalipäällikkönä toimivaan Mikko Särelään.