“Tahdoin tietää, mistä päätän. Papereita on helppo lukea, mutta kunnolla asiaan pääsee kiinni, kun lisäksi kiertelee ja keskustelee henkilökunnan ja vanhempien kanssa ja näkee miten päiväkotien arki toimii,” Tony Hagerlund kertoo.
“Olen huomannut, että päiväkodin koolla ja toimivuudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Tärkeintä on, että tilat on hyvin suunniteltu ja henkilökunta motivoitunutta.”

Myös ilmapiirillä on valtaisa vaikutus; joissain päiväkodeissa ilo ja tekemisen into paistaa läpi niin lapsista kuin aikuisista. Hänen mukaansa tärkeää onkin pitää huoli siitä, että päiväkotien aikuisilla on mahdollisuudet keskittyä työhönsä. Osaamista riittää.

Tällä kertaa kuvausreissu päättyy aurinkoisiin lehtikuviin Roosaliinan päiväkodin edessä. Mukana on kahden päiväkoti-ikäisen lapsen äiti Helka Otsolampi. Hän on iloinen, että Vihreiden ansiosta Espoossa säilytettiin tasa-arvoinen oikeus päivähoitoon. “Oikeuden rajaaminen iskee juuri heikoimmassa asemassa oleviin lapsiin, jotka hyötyvät varhaiskasvatuksesta eniten. Samoin se rikkoo lasten ystävyyssuhteita jos osa-aikaisia lapsia siirretään ryhmistä ja päiväkodeista toisiin vanhempien työmarkkinatilanteen mukaan.”

“Päivähoidon rinnalla tulee kehittää myös kevyempää kerhotoimintaa ja sitä lisäämällä ollaankin saatu säästöjä ilman turhaa byrokratiaa”, päättää Otsolampi.

Katja Lahti: Mitä se varhaiskasvatus oikein on?

”Kaikki tuoreet vanhemmat ovat ensimmäisen lapsensa kanssa valinnan edessä: missä iässä lapsen voi laittaa päivähoitoon Millaisia vaihtoehtoja on? Mitä päiväkodissa tehdään? Mitä se varhaiskasvatus edes on?

Politiikassa on helppo alkaa jargon-automaatiksi. On yleiskaavamääräykset, Ovalan kokous, metropolialuehallinto ja sopimusyhteistyöelimet. Arjesta vieraantunut kieli nostaa monella karvat pystyyn, ihan syystä.

Yksi tällainen sana on varhaiskasvatus. Monikaan ei tiedä, mitä sana pitää sisällään. Selvennykseksi tarjottu “tavoitteellinen pedagoginen toiminta” ei avaa asiaa yhtään enempää.

Varhaiskasvatus kuulostaa sanana kolkolta. Onko se kaiken maailman dosenttien turhaa papereiden pyörittelyä vai pikkuvauvojen opettamista lukemaan? Niin kauan kun varhaiskasvatus kuulostaa pöhköltä, sitä on helppo vastustaa, kiristää ja leikata.

Kuitenkin varhaiskasvatuksessa on kyse vain siitä, että lasten hoitamiseen kodin ulkopuolella liittyy paljon muutakin kuin sitä välttämätöntä hengissäpitoa ja säilyttämistä työpäivän ajan. Varhaiskasvatus ei pidä sisällään mitään ihmeellistä. Ohjelmassa on niin jumppaa, sisä- ja ulkoleikkiä ja piirtämistä, mutta samalla treenataan tunteiden tunnistamista, vuoron odottamista ja ohjeiden seuraamista, lapsen iän ja temperamentti huomioiden.

Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen tarvitaankin jotain aivan muuta kuin wow-arkkitehtuuria, luomuvoita ja uusia kiipeilytelineitä. Kaiken keskiössä on ammattitaitoinen henkilökunta, mutta sekään ei riitä, ellei työhön ole edellytyksiä.
Päiväkotirakennusten koosta puhutaan paljon, mutta ryhmähenki ja -koko on sekä hoitajan että lapsen näkökulmasta merkityksellisempi asia kuin neliöt. Pysyvä ryhmä, jossa aikuiset sen enempää kuin lapsetkaan eivät vaihdu jatkuvasti, muodostaa turvallisen paikan kasvaa ja opetella uutta. Tällöin hoitajilla on päivän aikana mahdollisuus kohdata lapset myös yksilöinä.

Tätä ryhmäytymistä on helppo pitää jonkinlaisena piirileikkinä, jossa pidetään kädestä ja lauletaan kumbayaata, mutta siinä on kyse niin työ-, koulu- kuin päiväkotipäivänkin mielekkyydestä. Sosiaalisia taitoja ei opetella tyhjiössä vaan vuorovaikutuksessa. On ihan olennaista, että ryhmässä jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi ja itsensä tärkeäksi.
Tämän lisäksi tarvitaan myös saumatonta yhteistyötä vanhempien kanssa. Tämän yhteistyön – kasvatuskumppanuuden – kautta lapsen kehityksen tukemiseen löydetään parhaat mahdolliset konstit. Vanhemmuus ei lopu päivähoidon aloittamiseen vaan saa siitä lisää pontta.

Tutkimusten mukaan kotona annetaan sekä paras että huonoin hoito. Valinta kotihoidon ja päivähoidon välillä kuuluu vanhemmille. Varhaiskasvatus, annettiin se sitten kotona tai päiväkodissa, hyödyttää lasta enemmän kuin mikään muu myöhempi koulutus. Ja se myös tasoittaa myös sosioekonomisia eroja, jolloin se voi myös katkaista huono-osaisuuden perinnön.

Päiväkoti on työssäkäyvän vanhemman paras ystävä. On helppo lähteä töihin, jos voi luottaa siihen, että hoitajilla on työrauha. Hallituksen valinnat ryhmien kasvattamisesta ja päivähoito-oikeuden rajaamisesta ovat jo romuttaneet tätä luottamusta. Säästöjä ei ole saatu.

Näitä arvovalintoja voidaan paikata kuntatasolla. Espoossa päivähoidon ryhmäkokoja ei kasvatettu eikä subjektiivisesta hoidosta luovuttu. Myös kotihoidon kuntalisä säilytettiin 2–3 vuotiaille lapsille.

Ehkä hallituskaan ei tiedä, mitä varhaiskasvatus on.”

Juttu on julkaistu lyhennettynä Espoon Vihreiden kuntavaalilehdessä 2017 ”Vihreä Espoo”, toimittaja Katja Lahti ja työryhmä. Kuvat Matti Rajala. Koko lehti luettavissa täällä