Aivan ensimmäiseksi, 9108 kertaa kiitos. 9108 äänestäjää on hämmentävä määrä ihmisiä, yhtä paljon kuin Kiteellä on asukkaita; Yhtä paljon kuin Rock the Beach –festareilla oli viime kesänä yleisöä kuuntelemassa Rammsteinia. Jos yhden ihmisen kiittämiseen ja kättelemiseen kuluisi 10 sekuntia, 9108:n äänestäjän kiittäminen veisi yli vuorokauden.

Erityisen kiitoksen haluan osoittaa kaikille tukiryhmäläisille, jotka uhrasivat aikaa ja ajatusta kampanjalleni. Esimerkiksi ne 8000 esitettä eivät kadonneet eteisestä itsestään. Niitä jaettiin käsiin ja postilaatikoihin vielä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Lisäksi haluan kiittää Ristoa, Satua, Jannaa, Miikkaa, Jounia, Raimoa, Tiinaa, Lauria, Jesseä, Jounia, Timoa, Saaraa, Ailaa, Heliä, Markusta, Rikua, Rikua, Karia sekä monia monia Anonyymejä. Ilman teidän lahjoituksianne kampanja olisi jäänyt todella aneemiseksi. Vaalilahjoitukset ovat kuin vaaleissa annettavat äänet, yksi lahjoitus voi vaikuttaa pieneltä, mutta yhdessä niiden merkitys kasvaa suureksi.

¤ ¤ ¤ Vaalien tuloksessa kiinnittää ensimmäiseksi huomiota EU:n rakentajien menestys suhteessa EU:n purkajiin. Suomesta valittujen EU-parlamentaarikkojen valtaenemmistö on vahvasti Euroopan rakentajia. Monessa muussa EU-maassa purkajat saivat paljon suuremman kannatuksen.  Tämä siitä huolimatta, että Euroopan akuuttien ongelmien ratkaisussa yksi vastuunkantajista on ollut nimenomaan Suomi

Toinen havainto on puolueiden jakautuminen kolmeen kastiin uudella tavalla. Neljän suuren asemesta näissä vaaleissa olikin vain kaksi selvästi suurta puoluetta: Kokoomus (22,6%) ja Keskusta (19,7%). Keskisuuria olivat Perussuomalaiset (12,9%), Sosialidemokraatit (12,3%), Vihreät (9,3%) sekä Vasemmistoliitto (9,3%)ja pieniä Ruotsalainen kansanpuolue (6,7%) ja Kristillisdemokraatit (5,2%). Keskisuurten ja pienten raja ei ole aivan yhtä selvä kuin suurten ja keskisuurien.

Näin oikeistolaista vaalitulosta Ei Suomen historiassa ole nähty pitkään aikaan.

Jos Sosialidemokraattien uusi puheenjohtaja Antti Rinne ei saa SDP:n kannatuksen syöksyä pysähtymään, demareista tulee pysyvästi keskisuuri puolue, joka vuotaa äänestäjiä joka suuntaan. Nyt ainakin Vasemmistoliitto näyttäisi hyötyneen SDP:n tukalasta tilanteesta.

Perussuomalaisten kannatus kasvoi viime EU-vaaleista, mutta eduskuntavaalien Jytkyyn verrattuna tuloksen täytyy olla Timo Soinille pettymys. Tulosta voi tosin selittää se, että monia Perussuomalaisten kannattajia EU ei kiinnosta edes äänestämisen vertaa. Todellinen testi nähdään vasta ensi eduskuntavaaleissa.

Jännittävimmät taistelut käytiin monen puolueen ehdokaslistan sisällä. Keskustassa EU-henkisen Olli Rehnin ja EU-kielteisen Paavo Väyrysen kaksintaistelu päättyi tasapeliin. Rehn kiri Väyrysen ohi vain 1100 äänen erolla. Odotan mielenkiinnolla, miten tämä heijastuu Keskustan Eurooppa-politiikkaan, ja millaisia viestejä Rehn ja Väyrynen välittävät Brysselistä Suomeen ja Suomesta Brysseliin.

Kokoomuksessa kiinnostavinta oli vastakkainasettelu Sirpa Pietikäisen ja Eija-Riitta Korholan välillä. He saivat viime vaaleissa yhtä paljon ääniä, ja ovat olleet Brysselissä monessa asiassa, etenkin ympäristöpolitiikassa vastakkaisilla linjoilla. Tässä kisassa äänestäjien tuomio oli selvä, Pietikäinen jatkaa Parlamentissa, ja Korhola putoaa menetettyään viime vaaleista yli 24.000 ääntä.

¤ ¤ ¤ Vihreille EU vaalien tulos oli pettymys, pakko se on tunnustaa. Tunnelma kentällä kampanjoidessa oli niin hyvä, että viiden vuoden takaisen Vihreän ihmeen uusiminen tuntui mahdolliselta, jopa todennäköiseltä.

Viisi vuotta sitten Vihreä dream team, Satu Hassi ja Heidi Hautala keräsivät kumpikin sellaisen äänipotin, että Vihreiden kokonaiskannatus nousi 12,4 prosenttiin. Muissa vaaleissa Vihreiden kannatus on kuitenkin jäänyt selvästi alhaisemmaksi. Viime eduskuntavaaleissa vuonna 2011 saimme 7,3 prosentin ja kuntavaaleissa vuonna 2012 8,5 prosentin ääniosuuden. Niihin verrattuna 9,3 prosenttia on ihan siedettävä tulos, vaikka toisen europarlamenttipaikan menettäminen kirpaiseekin.

Todellisen vaalitappion koimme kuitenkin äänestäjien määrässä. Aiemmissa vaaleissa Vihreät ovat jo pitkään saaneet yli 200.000 ääntä, nyt vain 161.000. Alhaisen äänestysprosentin vuoksi sekin riitti 9,3 prosentin kannatukseen, mutta aiempien vaalien perusteella meillä olisi ollut potentiaalinen mahdollisuus jopa kolmanneksen suurempaan äänisaaliiseen ja kannatukseen. Se potentiaali jäi nyt saavuttamatta.

Ainakin osa äänistä on ilmeisesti palannut Vasemmistoliitolle, jolta viisi vuotta sitten kaappasimme kannatusta. Vasemmistoliittoa voi muutenkin onnitella taitavasta vaalitaktiikasta, mm. hyvin ajoitetusta hallituksesta lähdöstä, jonka tuloksena se sai äänestäjiä ainakin SDP:ltä ja Vihreiltä. Hampaankoloon jätti pureskeltavaa vain Vihreiden väittäminen TTIP:n kannattajiksi tai ainakin välinpitämättömiksi sen suhteen.

Euroopan talouskriisi ei ainakaan lisännyt Vihreiden kannatusta. Kun lähitulevaisuus on epävarma, ympäristö ja kansalaisoikeudet eivät ole ihmisten ajatuksissa päällimmäisenä, ilmastonmuutoksen tulevaisuudesta puhumattakaan. Jo minun esille nostamat 2020-luvun työelämän haasteet tuntuvat kaukaisilta, jos ei voi luottaa omaan toimeentuloonsa vuoden loppuun asti.

Joka tapauksessa vaalit on käyty, äänet laskettu, ja niillä mennään Euroopassa seuraavat viisi vuotta. Seuraavaksi täytyy keskittyä toistamaan vähintään 9,3% kannatus seuraavissa eduskuntavaaleissa. Koska ne sitten pidetäänkin.