(Oi aikoja oi tapoja)

Arvot ja asenteet muuttuvat aikojen mukana. Käytännössä meidän arvomaailmamme on aaltoliikettä; Puhutaan iloisista … ja ankeammista vuosikymmenistä.

Arvojen aallot ovat sen verran pitkiä, että niitä ei huomaa ennen kuin jotain yllättävää tapahtuu. Uskoin itsekin pitkään, että suomalaisen yhteiskunnan arvot kehittyisivät vain [mielestäni] parempaan suuntaan, että Suomi olisi vääjäämättä vuosi vuodelta vähän suvaitsevaisempi, ympäristöystävällisempi, avoimempi, kansainvälisempi ja vapaamielisempi yhteiskunta.

Sitten parissa vuodessa suvakista, vihermädättäjästä ja mokuttajasta tuli haukkumasanoja, Pride-tilaisuuksiin alettiin tehdä kaasuiskuja, kansanedustajia tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta, ja päähallituspuolueen nuorisopoliitikot kävivät hakemassa oppia jenkkien republikaaneilta.

Kesti monta kuukautta, ennen kuin aloin uskoa silmiäni ja korviani. Talouskriiseissä asenteet kovenevat, mutta minkä kiven alta poissulkeva nationalismi ja yleinen vihamielisyys ryömivät esiin?

Yksi suomalaisen politiikan vahvuuksista oli ollut keskinäinen kunnioitus, vaikka asioista oltiin eri mieltä. Nyt sekin tuntui kadonneen.

Pekka Haaviston ryntäys presidentinvaalien toiselle kierrokselle antoi hetkeksi luvan kuvitella heilahduksen olleen tilapäinen, mutta viimeistään kuntavaaligallupit palauttivat todellisuuteen. Presidentinvaalien hurmoksessa unohtui, että vaikka moni äänesti Pekan puolesta, moni äänesti myös nimenomaan häntä vastaan.

Arvojen koveneminen on meille suvakeille kasvun paikka. Meistä viherhipeistä ehti tulla hyvinä vuosina laiskanpulskeita. Asiat olivat parantuneet itsestään, eikä omien arvojen puolesta ollut tarvinnut pistää itseään likoon.

Suomalaisten arvojen ja asenteiden muutoksen nopeutta havainnollistaa rikkidirektiivi.

Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO hyväksyi vuonna 2008 uudet rajoitukset laivojen rikkidioksidipäästöille (MARPOL-yleissopimuksen ilmansuojeluliite). Yleissopimus nimeää Itämeren, Pohjanmeren ja Englannin kanaalin ns. SECA-alueiksi (sulphur emission control area), joilla polttoaineen enimmäisrikkipitoisuus laskee 1,0 prosentista 0,1 prosenttiin (tai päästöt pudotetaan vastaavalle tasolle tekniikan avulla).

Vuonna 2008 MARPOL-sopimusta tervehdittiin Suomessa suurena saavutuksena. Lopulta hengitystiesairauksia ja Itämeren happamoitumista aiheuttavat laivojen rikkidioksidipäästöt saataisiin kuriin. Terveys- ja ympäristöhaittojen vuoksi runsasrikkisen polttoaineen käyttö kun on ylipäätään sallittua enää vain meriliikenteessä. Siksi se on niin halpaa, kun se ei kelpaa mihinkään muuhun käyttöön.

Nyt, vain neljä vuotta myöhemmin kaikki on toisin. Vaikka paljon porua aiheuttanut EU:N rikkidirektiivi on vain MARPOL-sopimuksen toimeenpanoa, se on erästä kansanedustajaa lainatakseni ”kettutyttöjen direktiivi”. Mitä EU:n sitten pitäisi tehdä, ryhtyä rikkomaan kansainvälistä sopimusta, jota se on itse vaatinut?

Seuraavaksi pitäisi varmaan sallia halvan runsasrikkisen polttoaineen käyttö jälleen myös voimaloissa ja maantieliikenteessä. Halpaa dieseliä ja sähköä, rikkiä kettutyttöjen silmille, yes yes yes!

Jopa vihreät ovat kiemurrelleet rikkidirektiivin edessä ja yrittäneet vierittää syyn arviolta 50.000 ennenaikaista kuolemaa vuodessa ehkäisevästä rikkipäästöjen vähentämisestä MARPOL-neuvotteluista taannoin vastanneen keskustalaisen ministerin kontolle. Vielä pari vuotta sitten olisimme lyöneet rumpua ja yrittäneet kahmia rikkidirektiivistä kaikki mahdolliset irtopisteet.

Mitä tässä maassa oikein on tapahtunut? Jopa vihreille? Ovatko osakkeenomistajien osinkotulot tosiaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä tärkeämpiä? Edes tiedotusvälineitä ei ole kiinnostanut penkoa rikkidirektiivin syitä ja seurauksia. Etujärjestöjen tiedotteet ovat päässeet lehtiin lähes sellaisenaan.

Asenteiden muutos ei kuitenkaan muuta todellisuutta. OSPAR-komission (Convention for the Protection of the Marine Environment of the North-East Atlantic) Koillis-Atlantin meriliikenteen ympäristöhaittojen arviointiraportista kannattaa vilkaista viimeisen sivun ennuste vuoden 2020 rikkilaskeumista, jos MARPOL-sopimusta ei olisi tehty tai jos sitä ei saatettaisi voimaan. Rikkipäästöjen haittojen kustannukset eurooppalaisille veronmaksajille ovat EU-komission arvion mukaan moninkertaiset verrattuna päästöjen vähentämisen teollisuudelle ja varustamoille aiheuttamiin kustannuksiin. Mutta viis yhteisistä miljoonista, kun voi riekkua kettutyttöjen kustannuksella.

Entä jos rikkidirektiivin vastustajat onnistuisivat? Heidän tunnollaan olisi Porvoon mitalla vainajia vuodessa, Lahden mitalla kahdessa vuodessa. Mutta jotenkin ne tupakkateollisuudenkin lobbarit nukkuvat yönsä.

Sairailla ja luonnolla ei valitettavasti ole yhtä hyvin palkattuja edunvalvojia kuin teollisuudella ja laivanvarustamoilla. Suomen osalta direktiivin hyötyjä on valitettavasti mahdotonta arvioida, koska niitä ei ole edes selvitetty, ei lainkaan!

Onko Suomi ylipäätään muita maita heikommassa asemassa sen jälkeen kun EU saattaa MARPOL-sopimuksen voimaan? Itämeren lisäksi myös Pohjanmeri ja Englannin kanaali ovat SECA-alueita. Suomen, Baltian maiden ja Puolan lisäksi siis Ruotsi, Tanska, Saksa, Hollanti ja Belgia ovat täysin motissa, ja niiden satamiin liikennöivät alukset joutuvat ajamaan ainakin osan matkasta vähärikkisellä polttoaineella tai investoimaan pakokaasujen puhdistuslaitteistoon.

Vuonna 2010 IMO hyväksyi USA:n ja Kanadan rannikoille 200 merimailin SECA-alueen, joka pantiin voimaan 1. elokuuta 2011. Myöskään Yhdysvaltojen ja Kanadan satamiin ei siis ole rikkiä tupruttavilla aluksilla enää mitään asiaa. Niiden poliittiset päättäjät haluavat suojella kansalaistensa terveyttä samoin kuin EU-parlamentti, joka ylivoimaisella enemmistöllä äänesti rikkidirektiivin puolesta.

Washingtonissa ja Brysselissä ei olla yhtä naiiveja kuin Arkadianmäellä. MEPit ja senaattorit ovat oppineet suhtautumaan etujärjestöjen laskelmiin ripauksella suolaa.

Jatkossa tiukemmat rikkipäästörajat tulevat voimaan myös muualla. Esimerkiksi Välimerellä rajoitus tulee voimaan viiden vuoden kuluttua, jolloin pohjoisen SECA-alueen varustamot ovat Välimeren markkinoilla etulyöntiasemassa. Niiden alukset kun ovat jo valmiiksi rikkidirektiivin mukaisia.

Miksei Suomessa nähdä tätäkään haastetta mahdollisuutena vaan keskitytään jälleen kerran ruikuttamiseen.

___