Valmistuin kolme viikkoa sitten tekniikan kandidaatiksi. Matka ei ole pitkä diplomi-insinööriksi. Olen siis kaiketi määritelmän mukaisesti lahjakas nuori, joka kouluttaa itseään.

Olen ollut onnekas. Aloitin opintoni ennen viime vuosien kiimaista opintotuen ronklaamista. Ensi syksystä lähtien opiskelijoita on kolmen eri opintotukijärjestelmän piirissä. Vuoden 2011 jälkeen opintotuen ehtoja on kiristetty kolme kertaa.

Uudistusten vaikutuksia ei ole suotta jääty odottelemaan, vaan sama laulu hyvin toimeentulevista opiskelijoista on hoilattu kerta toisensa jälkeen – jo ennenkuin edellinen uudistus on ehtinyt astua voimaan.

Sosiaaliturvamuodoista kenties eniten perustuloa muistuttava opintotuki on onnistuttu jo nyt sotkemaan sekavaksi vyyhdiksi, jota on vaikea hahmottaa.

En halua ripotella tuhkaa päälleni tai väittää, että opiskelijat olisivat kaikkein heikoimassa asemassa oleva kansanosa. Mutta kuten monissa hyvissä aiemmissa puheenvuoroissa on todettu, höylääminen siitä, joka rakentaa tulevaisuuden kakkua, on silkkaa höperyyttä. Lopetetaan, pliis, tämä kiima jo. Jos leikata pitää, leikataan viisaasti.

Vihreän puolueen järkevät kannat opiskelijan asemaan ja koulutuksen maksuttomuuten liittyen ovat minulle ylpeydenaihe. Toivottavasti näin on jatkossakin.

Haluan, että puolustamme jatkossakin tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia, sivistystä ja kansainvälisyyttä.

Odotan, että koko eduskuntaryhmä pitää kiinni näistä linjoista kehysriihessä.

Tämä nuhainen puheenvuoro pidettiin Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa Porissa 1.3.2014.