Jokainen itseään kunnioittava aate tarvitsee hyvän vihollisen. Vihollisen, joka huolettaa ja pelottaa ihmisiä; Vihollisen, jota ei voi voittaa, jotta missiolta ei katoa pohja. Tarvittaessa hyvä vihollinen voidaan luoda jopa tyhjästä. Esimerkiksi moni uskonto on menestynyt demonisoimalla seksuaalisuuden.

Etenkin politiikassa uhkakuvia riittää, ympäristötuho, maahanmuutto, Venäjä, EU, huumeet, verot, uusliberalismi, … Joskus tuntuu siltä, että politiikassa ei olla niinkään jonkin asian puolesta kuin jotain asiaa vastaan.

Suomalaisen politiikan paras vihollinen on kuitenkin viina. Alkoholin ainutlaatuista asemaa Suomen politiikassa kuvastaa se, että Suomen historian kahdesta suorasta kansanäänestyksestä ensimmäisellä kumottiin vuonna 1931 kieltolaki … ja toisella liityttiin vuonna 1994 Euroopan Unioniin.

Usein kun suomalainen poliitikko on halunnut nostaa profiiliaan, hän on vaatinut tiukennuksia alkoholilakeihin. Viinapirua on yritetty saada aisoihin rajoittamalla alkoholin saatavuutta ja mainontaa ja nostamalla hintaa. Usein tulokset ovat olleen päinvastaisia kuin on odotettu. Esimerkiksi ennen kieltolakia suomalaisia pidettiin Euroopan raittiimpana kansana. 13 vuodessa kieltolaki rikkoi juomisen sosiaaliset kontrollit ja opetti suomalaiset juomaan mietojen asemesta kirkasta viinaa. Kieltolain jäljet näkyvät suomalaisessa juomakulttuurissa edelleen.

Vastaavasti kun alkoholiveroa laskettiin Viron tuonnin hillitsemiseksi vuonna 2004, suomalaisten ennustettiin intoutuvan ryyppäämään päntiönään ja alkoholihaittojen räjähtävän käsiin. Todellisuudessa alkoholin kulutus on vuoden 2004 jälkeen laskenut, ja alkoholin terveyshaittoihin kuolleiden määrä pysynyt ennallaan.

Tai kun Porin Jazzeissa kiellettiin omien juomien tuonti konserttialueelle, konserttiyleisössä olikin enemmän päihtyneitä kuin aiemmin.

Myös usein kuultu ”ajatelkaa lapsia” –argumentti hämmentää. Suomalaiset nuoret juovat aiempaa vähemmän ja aloittavat vanhempina kuin ennen, vaikka mietojen alkoholijuomien mainonta on ollut sallittua vuodesta 1995. Toki voi olla, että nuoret joisivat vielä vähemmän, jos eivät olisi nähneet tai kuulleet alkoholijuomia olevan olemassa. Toisaalta väitteitä mainonnan vaikutuksista nuorten alkoholin kulutukseen on väitetty suoranaiseksi tieteen tiedon vääristelyksi.

Viime viikkoina on päivitelty vuodenvaihteessa voimaan tulevan mietojenkin alkoholijuomien ulkomainonnan kieltävän uuden alkoholilain vaikutuksia hevosten ja makkaroiden nimiin. Toki vanhankin lain voimin on pystytty esimerkiksi poistattamaan sana ’viski’ Olut & Viski Expon nimestä sekä tilaisuutta käsitelleistä blogeista. Mitähän nimeä Olut & [tyhjä] Exposta mahdetaan käyttää ensi vuonna, kun uusi laki on voimassa? [Täällä ei ole mitään nähtävää] Expo?

Internet on tehnyt alkoholin mainonnan rajoitusten valvonnasta käytännössä mahdotonta. Kukaan ei mitenkään pysty valvomaan kaikkia kaikkien suomalaisten kirjoituksia verkossa. Suosituilla blogeilla, vlogeilla ja some-tileillä on enemmän seuraajia kuin monella perinteisellä sanomalehdellä.

Näin vaalien lähestyessä ei riitä, että ihmettelee lain ongelmia. On ehdotettava mielestään parempia vaihtoehtoja.

Täydellisessä maailmassa koko kysymystä ei tarvitsisi miettiä, koska kaikki joisivat sen terveellisen punaviinilasillisen päivässä, mutta eivät koskaan toista. Mutta koska emme elä täydellisessä maailmassa, jotain rajoja ja sääntöjä tarvitaan:
Sallisin kaikkien alkoholijuomien mainonnan, mutta kieltäisin edelleen väkevien juomien mielikuvamainonnan.Alkoholimainosten tulisi sisältää maininta alkoholin terveyshaitoista.Alkoholimainontaa ei saisi kohdistaa alaikäisille.Media (myös sosiaalinen media) saisi käsitellä alkoholijuomia vapaasti. Valvontaviranomainen arvioisi, onko kyse journalismista, julkisesta keskustelusta vai mainonnasta.Antaisin anniskelulupia myöntäville viranomaisille enemmän harkintavaltaa. Jos esimerkiksi konserttiyleisön omien juomien ei arvioitaisi aiheuttavan häiriöitä, niitä ei tarvitsisi periaatteen vuoksi kieltää.Kuten sanottu, emme elä täydellisessä maailmassa eli näissäkin on ongelmia. Alkoholin kulutuksen muutoksia tulisi jatkossakin seurata ja reagoida tarvittaessa. Tilastoihin tulisi kuitenkin kyetä suhtautumaan kylmän asiallisesti, antamatta ennakkoasenteiden vääristää johtopäätöksiä. Esimerkiksi alkoholimainosten vaikuttavuudesta esitetyt johtopäätökset ovat niin ristiriitaisia, että ristiriidan analysointi alkaa olla mielenkiintoisempi tutkimuskohde kuin itse alkoholimainonta.

Yksi ratkaisematon kysymys on alkoholimainonta nuorten käyttämissä liikuntatiloissa. Monen urheiluseuran (urheiluyrityksen) talous riippuu kuitenkin (alkoholi)mainoksista saaduista tuloista sekä alkoholin myynnistä otteluiden ja muiden yleisötapahtumien yhteydessä. Sellaista poliittista tahtotilaa Suomesta tuskin löytyy, että urheiluseuroilta vietäisiin mahdollisuus rahoittaa toimintaansa alkoholin avulla.