Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumota Sipoon kunnallisvaalitulos on oire suomalaisen paikallisdemokratian kriisistä. Yhteiset asiat eli politiikka ei enää kiinnosta suomalaisia. Puolueiden paikallisjärjestöt potevat pahaa verenvähyyttä, eikä yhteisistä asioista päättämään tahdo löytyä vapaaehtoisia.
Etenkin kuntavaaleissa puolueilla on suuria vaikeuksia löytää ehdokkaita listoilleen. Vain suurimmat puolueet saavat listansa täyteen. Mutta kun puolueiden kaikki vähänkin aktiivisemmat jäsenet on suostuteltu ehdokkaiksi, jäljellä ei ole enää ketään, jonka puolueet voisivat nimetä vaalivirkailijoiksi.
Ehdokkaat ja heidän lähiomaisensa kun ovat esteellisiä laskemaan omia ääniään, kuten hallinto-oikeus totesi.
# # #
Suomen vaalijärjestelmä on sinänsä nerokas. Se luotiin tilanteessa, jossa suomalaiset eivät luottaneet toisiinsa, mutta heidän oli silti kyettävä luottamaan vaalitulokseen. Siksi äänestyspaikoilla on niin paljon vaalivirkailijoita, vahtimassa toisiaan.
Suurimmat puolueet voivat halutessaan tarkistaa vaalituloksen, kerätä omilta vaalivirkailijoilta eri äänestyspaikoikkojen tulokset ja laskea, ettei tulosta ole peukaloitu. Vaalituloksen väärentämiseen tarvittaisiin Suomessa tuhansien ihmisten salaliitto.
Ajatus vaalivilpistä voi tuntua Nyky-Suomessa kaukaiselta, mutta ei Suomenkaan historiassa tarvitse kauas mennä, kun poliittinen ilmapiiri oli aivan toinen. Eikä mikään takaa, että nykyinen keskinäinen luottamus jatkuu ikuisesti.
Suomen vaalijärjestelmä tarvitsee kuitenkin tuhansia vapaaehtoisia toimiakseen. Yhä harvempi on valmis uhraamaan viikonloppuja leimoja lyöden ja ääniä laskien, vaikka siitä vähän maksetaankin.
# # #
Kunnallisvaaleissa valitaan valtuustoihin tuhansia valtuutettuja, ja vaalituloksen perusteella nimetään kuntien lautakuntiin ja muihin päätöksentekoelimiin kymmeniätuhansia luottamushenkilöitä.
Kokouksia riittää. Perhe ja työnantaja kiittävät, kun valtuutettu ei ehdi päivisin töihin eikä iltaisin kotiin. Kokouspalkkiot ovat työmäärään verrattuna lähinnä huvittavia.
Ei ihme, että yhä useampi sanoo kiitos mutta ei kiitos, kun heitä pyydetään ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. Politiikkaan ja poliitikkoihin nihkeästi suhtautuva ilmapiiri ei helpota asiaa. Kuka haluaa leimautua poliitikoksi, vähintäänkin epäilyttäväksi ihmiseksi?
Tulevissa vaaleissa Sipoo ei ole ongelmineen yksin. Yhä useammassa kunnassa on odotettavissa vaikeuksia saada vaalilautakuntiin riittävästi esteettömiä jäseniä. Ja ilman vaalilautakuntia ei vaaleja pystytä järjestämään.
Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumota Sipoon kunnallisvaalitulos on oire suomalaisen paikallisdemokratian kriisistä. Yhteiset asiat eli politiikka ei enää kiinnosta suomalaisia. Puolueiden paikallisjärjestöt potevat pahaa verenvähyyttä, eikä yhteisistä asioista päättämään tahdo löytyä vapaaehtoisia.
Etenkin kuntavaaleissa puolueilla on suuria vaikeuksia löytää ehdokkaita listoilleen. Vain suurimmat puolueet saavat listansa täyteen. Mutta kun puolueiden kaikki vähänkin aktiivisemmat jäsenet on suostuteltu ehdokkaiksi, jäljellä ei ole enää ketään, jonka puolueet voisivat nimetä vaalivirkailijoiksi.
Ehdokkaat ja heidän lähiomaisensa kun ovat esteellisiä laskemaan omia ääniään, kuten hallinto-oikeus totesi.
# # #
Suomen vaalijärjestelmä on sinänsä nerokas. Se luotiin tilanteessa, jossa suomalaiset eivät luottaneet toisiinsa, mutta heidän oli silti kyettävä luottamaan vaalitulokseen. Siksi äänestyspaikoilla on niin paljon vaalivirkailijoita, vahtimassa toisiaan.
Suurimmat puolueet voivat halutessaan tarkistaa vaalituloksen, kerätä omilta vaalivirkailijoilta eri äänestyspaikoikkojen tulokset ja laskea, ettei tulosta ole peukaloitu. Vaalituloksen väärentämiseen tarvittaisiin Suomessa tuhansien ihmisten salaliitto.
Ajatus vaalivilpistä voi tuntua Nyky-Suomessa kaukaiselta, mutta ei Suomenkaan historiassa tarvitse kauas mennä, kun poliittinen ilmapiiri oli aivan toinen. Eikä mikään takaa, että nykyinen keskinäinen luottamus jatkuu ikuisesti.
Suomen vaalijärjestelmä tarvitsee kuitenkin tuhansia vapaaehtoisia toimiakseen. Yhä harvempi on valmis uhraamaan viikonloppuja leimoja lyöden ja ääniä laskien, vaikka siitä vähän maksetaankin.
# # #
Kunnallisvaaleissa valitaan valtuustoihin tuhansia valtuutettuja, ja vaalituloksen perusteella nimetään kuntien lautakuntiin ja muihin päätöksentekoelimiin kymmeniätuhansia luottamushenkilöitä.
Kokouksia riittää. Perhe ja työnantaja kiittävät, kun valtuutettu ei ehdi päivisin töihin eikä iltaisin kotiin. Kokouspalkkiot ovat työmäärään verrattuna lähinnä huvittavia.
Ei ihme, että yhä useampi sanoo kiitos mutta ei kiitos, kun heitä pyydetään ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. Politiikkaan ja poliitikkoihin nihkeästi suhtautuva ilmapiiri ei helpota asiaa. Kuka haluaa leimautua poliitikoksi, vähintäänkin epäilyttäväksi ihmiseksi?
Tulevissa vaaleissa Sipoo ei ole ongelmineen yksin. Yhä useammassa kunnassa on odotettavissa vaikeuksia saada vaalilautakuntiin riittävästi esteettömiä jäseniä. Ja ilman vaalilautakuntia ei vaaleja pystytä järjestämään.
Posted on 19 helmikuun, 2013 by KASVI.ORG
Leave a Comment