Tieto- ja viestintäteknologia muuttaa toimintatapoja, ja muutos herättää usein vastarintaa. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa eduskunnan puhemies Eero Heinäluoman (sd) ja Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Timo Soinin (ps) turhautuminen ”värkkien näpelöintiin” kokouksissa.  Heinäluoma ja Soini kokevat, että valtion ja kunnan korkeimmissa päättävissä instituutioissa tulisi keskittyä kuuntelemaan muiden puheenvuoroja. Tai Timo Soinin sanoin ”Valtuustossa pitäisi kuunnella puheita kuin näpelöidä twittereitä tai ipadejä. Olisi ihan kiva keskittyä itse asiaan.” Ilmeisesti mahdolliset muistiinpanot tulisi tehdä kynällä ja paperilla. Sen sijaan monet nuoremmat ja vähän vanhemmatkin kansanedustajat ja kaupunginvaltuutetut kokevat tieto- ja viestintätekniikan arkiseksi työvälineeksi, joka ilman muuta kuuluu mukaan myös kokouksiin. Vaatimus luopua tehokkaista työvälineistä tuntuu lähinnä simputukselta.

Monien mielestä läppäreiden asemesta sekalaiset peperiläjät vaikuttavat sopimattomilta nykyaikaisen kaupungin tai valtion korkeimpien päättävien instituutioiden pöydille. Paperiläjät viestivät arvokkuuden asemesta tehottomuudesta ja jälkeenjääneisyydestä.

Selityksenä ”värkkien” vierastamiseen voi olla Heinäluoman ja Soinin pitkä poliittinen ura. Politiikka on niin intensiivinen ja kokonaisvaltainen 24/7/365 elämäntapa, että ympäröivän maailman kehitystä ei ehdi kokea omakohtaisesti. Uudet ilmiöt kuten sosiaalinen media koetaan vieraiksi.

Hyvän esimerkin tästä tarjoaa Timo Soinin käsitys, että sosiaalinen media tuskin innostaa espoolaisia kiinnostumaan kunnallispolitiikasta. Itse olen asiasta erittäin eri mieltä. Mielestäni kuntalaisten on paljon helpompi seurata lautakuntien ja valtuuston toimintaa sosiaalisessa mediassa kuin esimerkiksi esityslistoja kaupungin nettisivuilta selaamalla.

Itse asiassa vasta sosiaalinen media on tehnyt kunnallisen päätöksenteon aktiivisen seuraamisen ylipäätään mahdolliseksi! Ainakin minulle tulee nykyään jokaisen valtuuston kokouksen yhteydessä palautetta kuntalaisilta, jotka ovat seuranneet kokouksen nettilähetystä. Ja se palaute tulee nimenomaan sosiaalisessa mediassa.

Kutsunkin Timo Soinin ja Eero Heinäluoman tutustumaan twitterin ja facebookin maailmaan! Ainakin Espoossa monien valtuutettujen profiileissa käydään valtuuston kokousten aikana aktiivista dialogia valtuustossa käsiteltävistä aiheista.

Timo Soini korostaa jatkuvaa vuorovaikutusta äänestäjien kanssa myös vaalien välillä. Siksi minun on niin vaikea ymmärtää hänen nihkeyttään sosiaalisen median virtuaalisia toreja kohtaan. Missä muualla äänestäjien kohtaaminen on yhtä helppoa kuin netissä? Netissä poliitikko on tavoitettavissa jatkuvasti eikä vain kerran kahdessa vuodessa, kun poliitikko ehtii piipahtaa äänestäjän kotikaupungin torilla.

Myös virtuaalinen tori on paikka, jossa poliittinen päättäjä voi ja pitää keskustella kansalaisten kanssa.