APJ, HV

On sääli, että tämä ohjelma on meidän edessämme vasta nyt, vasta kun kaupungin talous on jo pahasti epätasapainossa.

Talouden tasapainottaminen ja tuottavuuden nostaminen vaatii toimintaprosessien muuttamista, ja se vaatii aikaa … ja rahaa.

Tuottavuutta voi nostaa investoimalla osaamiseen, työvälineisiin ja toimintatapoihin.

Säästäminen ei ole koskaan ilmaista. Se maksaa.

Siksi tuottavuutta pitää nostaa hyvinä aikoina, ei vasta selkä seinää vasten.

Pelkät leikkaukset ilman investointeja eivät paranna tuottavuutta. Hyvässä tapauksessa se vain vähentää tehdyn työn määrää, useimmiten tuloksena on se, että sekä työn tuottavuus että laatu laskee.

Erityisen riskialtista on toiminnan sähköistäminen ilman toimintaprosessien uudistamista. Jo 1980-luvulla havaittiin, että vanhojen manuaalisten toimintaprosessien tietokoneistaminen laskee tuottavuutta.

Puhuttiin tuottavuusparadoksista.

Tässä talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelmassa on suuri tuottavuusparadoksin riski.

TATU-ohjelmassa lasketaan paljon palvelutuotannon digitalisoinnin ja sähköistämisen varaan. Todellisuudessa digitalisoinnin pitäisi ollan vain toiminnan kehittämisen väline, työkalu. Välttämätön työkalu, mutta silti vain työkalu.

Tästä on saatu jo esimakua. Otetaan esimerkiksi siirtyminen laskujen sähköiseen käsittelyyn ilman prosessien uudistamista eräässä kuntayhtymässä, jonka jäsen Espoo on.

Ensin lasku tuli tilaajalle, hän lähetti sen sisäpostina keskushallintoon, jossa se skannattiin, lähetettiin sähköpostina takaisin, alkuperäinen tilaaja teki asiatarkastuksen, lähetti sähköpostina esimiehelle, esimies hyväksyi laskun, lähetti sähköpostina keskushallintoon, josta se maksettiin

Kaikki tämä sai viedä viisi arkipäivää eli laskuja käsiteltiin iltaisin ja viikonloppuisin.

Kukaan ei saanut olla sairas, matkalla, tai tehdä oikeita töitään koko päivää

Toiminnan tehostumisen asemesta tuottavuus laski ja viivästyskorot juoksivat. ….

HV

Entä sitten kun me olemme tarjonneet kuntalaisille sähköisiä lomakkeita … sähköistämättä ensin kaupungin omaa palveluprosessia. Otetaan esimerkiksi viime kuussa käyttöön otettu toimeentulotuen sähköinen jatkohakemus.

Tuen hakeminen helpottui, mutta mitä tapahtuu käytännössä, kun tätä sähköistä lomaketta käsitellään?

Hakemuksen käsittelijällä on edessään kaksi näyttöä, ja hän kirjoittaa toisessa ruudussa olevasta hakemuksesta ja sen liitteitä tietoja toisessa ruudussa olevaan laskelmaohjelmaan.

Kun laskelma on valmis ja siihen perustuva päätös tehty, se tulostetaan paperille ja lähetetään maksatukseen, jossa maksun tiedot syötetään paperilta käsin maksatusjärjestelmään.

Näin, meillä Espoossa … sähköistetään palveluita ja ihmetellään, miksi tuottavuus ei parane, vaikka pitäisi.