Miltä maailma näyttää vuonna 2050?

Espoo muuttuu osana muuta maailmaa – millainen maailma on vuonna 2050? Tulevaisuutta on hankala ennakoida, mutta joitakin todennäköisiä kehityskulkuja voidaan hahmottaa.

Tämä luku esittää puitteet, joihin visiomme sijoittuu, ja haasteita, joihin koemme välttämättömäksi löytää ratkaisuja. Aluksi tarkastelemme maailmanlaajuisia megatrendejä. Lopuksi pohdimme, mitä ne tarkoittavat Suomen ja Espoon näkökulmasta.

Väestö kasvaa, ympäristöolot hankaloituvat ja resurssit käyvät vähiin

Monen ongelman taustalla on väestönkasvu. Mitä enemmän ihmisiä on, sitä hankalampaa on saada luonnonvarat riittämään kaikille. Resurssien hupenemista kiihdyttää köyhän etelän kiri kohti rikkaan pohjoisen elintasoa sekä pohjoisen ylikulutus. Sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus synnyttää levottomuuksia. Ne voidaan välttää vain, jos vauraissa teollisuusmaissa sopeudumme nykyistä niukempaan kulutukseen.

YK:n arvion (2011) mukaan maailman väkiluku vuonna 2050 on vähintään 8,1 miljardia, enintään 10,6 miljardia. Matalampi luku toteutuu, jos syntyvyys kehitysmaissa laskee ripeästi, ja maailman väkiluku kääntyy laskuun vuosisadan puolivälin tietämillä. Tämä on vision lähtökohta. Mikäli väestönkasvu jatkuu kiihtyvänä, tulevaisuus on vielä synkempi.

Luonnon monimuotoisuus vähenee

Luonnon monimuotoisuuden heikentyminen on suurimpia ihmiskunnan elinympäristölle aiheuttamia ongelmia. Ilmastonmuutos, väestönkasvu ja lähes kaikki inhimillinen toiminta vauhdittavat lajien kuolemista sukupuuttoon.

Monimuotoisuuden suojelu on välttämätöntä. Muuten meiltä loppuu puhdas ilma, juomakelpoinen vesi ja viljelykelpoinen maaperä. Olemme riippuvaisia eliölajien monimutkaisten vuorovaikutusten verkosta. Ellei monimuotoisuutta suojella, voi luonnon köyhtyminen johtaa laajaan ekologiseen katastrofiin, jossa myös ihmisen kohtalo on vaakalaudalla. Sen vaikutukset taloudelle ja yhteiskunnille olisivat lamauttavat.

Oletamme, että vuonna 2050 kaikkialla toimitaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja lisäämiseksi suojelemalla entistä laajempia alueita ja kohtelemalla suojelun ulkopuolisia alueita nykyistä pehmeämmin.

Ilmasto lämpenee

Haasteista suurimpia on ilmastonmuutos. Maapallon keskilämpötilan nousu 1,5-2 asteella sadan vuoden kuluessa pidetään kriittisenä rajana. Sitä suurempi lämpötilan nousu aiheuttaisi laajan ympäristökatastrofin. Tämä näyttää todennäköiseltä, sillä jo vuoteen 2050 mennessä globaali keskilämpötila noussee noin asteella vuoden 1990 tasosta.

Ihmiskunnan on sopeuduttava ja varauduttava ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin kuten äärimmäisten sääilmiöiden aiheuttamiin tuhoihin, elinkelpoisen maa-alan vähenemiseen sekä tartuntatautien ja tuholaisten leviämiseen. Varautumattomuus johtaisi suunnattomiin taloudellisiin tappioihin ja inhimilliseen kärsimykseen.

Jotta ilmastonmuutos voitaisiin rajoittaa edes alle kahteen asteeseen sadassa vuodessa, vaaditaan laajoja toimia. Visiossa lähdetään siitä, että toimiin on ryhdytty, sillä nykymenon jatkaminen olisi liian iso riski.

Oletamme, että vuoteen 2050 mennessä globaali kasvihuonepäästötase (päästöjen ja hiilinielujen vaikutuksen erotus) on painettu nollan tuntumaan. Tämä tarkoittaa teollisuusmaissa 90-95%:n ja kehitysmaissa pienempiä mutta tuntuvia päästövähennyksiä vuoden 1990 tasosta. Metsiä ja muita hiilinieluja on lisätty. Energiantarvetta on vähennetty määrätietoisesti kaikilla elämänaloilla, etenkin lämmityksessä, sähkön kulutuksessa ja liikenteessä, minkä ansiosta energiankulutus henkeä kohti onkin kaikkialla länsimaissa saatu laskemaan.

Energiaa tuotetaan uusiutuvista

Energiantuotannossa on siirrytty kokonaan uusiutuviin lähteisiin. Ydinpolttoaine ei riitä eikä ydinvoiman vakavista turvallisuus- ja ympäristöongelmista ole päästy eroon. Keskeisiä energiantuotantotapoja ovat rakennuksissa hajautetusti kerättävä aurinkolämpö ja -sähkö sekä otollisimpiin paikkoihin keskitetyt suuret aurinkovoimalat, tuulipuistot, geotermiset voimalaitokset, ja muut uusiutuvan energian muodot.

Uusi älykäs vähähävikkinen tasavirtaa hyödyntävä kantasähköverkko mahdollistaa energian kysynnän ja tarjonnan tasaamisen jopa mantereiden välillä. Kysyntähuippuja on tasoitettu sekä tekniikan että erilaisten markkinamekanismien avulla.

Liikenne raiteilla

Liikkumisessa on tapahtunut suuria muutoksia vuoteen 2050 mennessä. Lentoliikenne keskittyy mannertenvälisiin reitteihin. Maanosien sisällä supernopeat junat ovat kilpailukykyinen vaihtoehto, ja niille sopivaa rataverkkoa laajennetaan jatkuvasti. Myös lyhemmillä matkoilla ekotehokas raideliikenne on yleistynyt.

Tavarakuljetusten painopiste on siirtynyt takaisin vesille ja raiteille. Murto-osaan vähentynyt maantieliikenne hoidetaan pääosin sähköautoilla.

Kestokäyttöä ja kierrätystä

Väestön ja teknologian lisääntyessä monet metallit ja muut uusiutumattomat luonnonvarat ovat harvinaistuneet. Myös uusiutuvista luonnonvaroista kuten vedestä ja viljelysmaasta on monin paikoin pulaa. Mitään ei ole enää varaa tuhlata, tärvellä eikä saastuttaa, vaan kaiken on kierrettävä.

Mikäli luonnonvarojen tuhlaus jatkuu, käy yhä hankalammaksi ruokkia ja vaatettaa kasvava väestö – puhumattakaan sen pitämisestä tyytyväisenä. Siksi oletamme, että vuoteen 2050 mennessä on siirrytty kertakäyttöyhteiskunnasta kestokäyttö- ja kierrätysyhteiskuntaan.

Asenteet ja verotus suosivat laatua ja kestävyyttä, mikä on muuttanut teollisuuden toimintatapoja. Maataloudessa on lopetettu ravinteiden tuhlaus ja ympäristön pilaaminen torjunta-aineilla.

Väestö vanhenee ja kansainvälistyy, yhteiskunta sopeutuu

Väestönkasvun hidastuessa ja lopulta kääntyessä laskuun väestön vanhenemisesta tulee voimakas yhteiskuntaa muuttava tekijä. Hoiva- ja terveyspalveluita tarvitaan enemmän kuin 2000-luvun alussa.

Mikäli lääketiede jatkaa kehitystään, saattavat vanhukset olla nykyistä parempikuntoisia. Heillä on iän tuoman viisautensa ohella rahaa ja aikaa käytettävissään. Vapaa-ajan lisääntyminen nostaa kulttuuri- ja liikuntapalvelujen kysyntää ja luo kansalaisaktiivisuutta sekä uusia työpaikkoja.

Väestön liikkuvuus lienee vuonna 2050 suurta, eikä vähiten siksi, että ilmasto- ja luonnonkatastrofien pakolaisia on maailmassa yhä enemmän. Vakailla ja hyvinvoivilla mailla on kovat paineet pakolaisten vastaanottamiseksi.

Osin väestön vanhenemisesta johtuen esteettömyys ja hyvä saavutettavuus ovat nousseet itsestäänselvyyksiksi. Asuminen, matkustaminen, asiointi ja harrasteet on mahdollistettu liikkumis- ja aistirajoitteisille kaikkialla yhteiskunnassa esim. muunneltavilla tiloilla ja välineillä. Maailmaa ei suunnitella vain hyväkuntoisille, vaan rakennettu ympäristö tukee ihmiselämän koko kirjoa.

Oletamme, että vuonna 2050 teollisuus on keskittynyt yhä selkeämmin joko raaka-aineiden, energianlähteiden tai markkinoiden ulottuville. Liikennetarve on pyritty minimoimaan, joten kaupungistuminen ja väestön keskittyminen työpaikkojen luokse jatkuu.

Koska kertakäyttöön ei enää ole varaa, keskitytään valmistamaan uniikkiesineitä ja tuunaamaan. Käsityötaidot ja -ammatit ovat arvostettuja. Harvoin tarvittavia esineitä tai työkaluja vuokrataan ja omistetaan yhteisesti. Tavaroiden korjaaminen työllistää merkittävästi.

Yhä useammat työskentelevät hoito- ja palvelualoilla, eikä tyypillistä työaikaa ole enää olemassa. Myös julkisia palveluita on tarjottava eri vuorokaudenaikoina, mikä lisää työvoiman tarvetta. Julkinen liikenne on helpompi järjestää, kun ruuhkahuiput tasoittuvat ja jakautuvat pidemmälle aikavälille.

Mitkä ovat Suomen ja Espoon lähtökohdat?

Houkuttelevuus säilyy ennallaan

Miten houkutteleva asuinpaikka Suomi on suhteessa muihin maihin? Edellä käsitellyt tekijät voivat vaikuttaa houkuttelevuuteen sekä kielteisesti että myönteisesti. Otetaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen seuraukset. Mikäli aavikoituminen etenee Afrikasta ja Etelä-Eurooppaan saakka, väestö pakkautuu pohjoisemmaksi. Toisaalta Suomen houkuttelevuutta heikentää se, jos monille elinkeinoille tärkeä metsälajistomme ei sopeudu ilmastonmuutokseen.

Visiossa oletamme, että Suomen vetovoima on eri tekijöiden vuoksi säilynyt suurin piirtein ennallaan. Alhaisen syntyvyyden maana Suomen väestönkasvu on vuonna 2050 kääntynyt laskuun ja väkiluku on noin 5 miljoonaa.

Kaupungistuminen jatkuu

Lähdemme siitä, että Suomen sisällä kaupungistuminen on yhä jatkunut. Joukkopako kaupungeista maalle olisi todennäköinen vain jonkinasteisen ekokatastrofin aiheuttamana, eikä omavaraistalous silloinkaan luultavasti pystyisi elättämään kaikkia suomalaisia. Muuttoliike palvelutyön perässä on vahvistanut suurimpia kaupunkiseutuja. Helsingin seudulla asuu HSY:n 2011 laatiman ennusteen mukaan 1,7-1,8 miljonaa asukasta vuonna 2050.

Oletamme, että yhdyskuntarakenteen tiivistäminen on johtanut Helsingin seudulla väestön keskittymiseen jo 2000-luvun alussa rakennetuille alueille. Kehyskuntiin on syntynyt joitakin uusia taajamia ratojen varteen; haja-asutus on sen sijaan suorastaan vähentynyt.

Espoo sijaitsee suhteellisen lähellä Helsingin seudun keskusta, ja Espoossa on mahdollisuus kaupunkirakenteen tiivistämiseen raiteiden varsilla. Siispä oletamme merkittävän osan Helsingin seudun kasvusta suuntautuneen Espooseen ja Espoon väkiluvun olevan vuonna 2050 vähintään 340 000, enintään 370 000.

Esitämme vaihtoehtoisen kaupunkirakenteen kumpaakin ääripäätä varten (väestön alueellinen jakauma esitetään luvussa 3). Väestön pakkautuminen kaupunkeihin korostaa kaupunkiluonnosta huolehtimisen ja rakennetun ympäristön viihtyisyyden merkitystä.

Väestö vanhenee ja kansainvälistyy

Vuonna 2050 Suomessa on lapsia, nuoria ja eläkeläisiä yhteensä lähes yhtä paljon kuin työikäisiä. Espoossa lapsia on suhteessa hieman enemmän ja vanhuksia vastaavasti vähemmän. Hoivapalveluiden tarve on kasvanut huomattavasti ja muun kuin työmatkojen osuus liikenteestä kasvanut.
Maahanmuuttajia on Suomessa nykyistä enemmän, ja kansainvälisessä Espoossa heidän osuutensa on keskimääräistä suurempi. Maahanmuuttajien onnistunut kotouttaminen edellyttää, että kaupunkisuunnittelussa ehkäistään maahanmuuttajien eristäytymistä ja asuinalueiden jakautumista.

Tulvat ja helteet lisääntyvät, luontoa suojellaan

Ilmastonmuutoksen vuoksi kaupunkisuunnittelussa on varauduttava lisääntyviin ja entistä pahempiin tulviin ja helteisiin. Myös myrskyjen tuhovoima lisääntyy. Leudot, mutta silloin tällöin runsaslumiset talvet lisäävät kosteusvaurioiden riskiä. Rakennusten, liikenteen ja infrastruktuurin on oltava nykyistä huoltovarmempaa ja vähemmän energiaa kuluttavia.

Oletamme, että Suomi on liittynyt luonnon monimuotoisuutta puolustavaan rintamaan ja perustanut alueellisesti ja laadullisesti kattavan suojelualueverkoston. Verkosto ylittää Nagoyassa vuonna 2010 asetetut tavoitteet suojella 17 % maa-alueista ja sisävesistä sekä 10 % merialueista.

Suojelualueiden lisäksi talousmetsissä, pelloilla ja taajamissa suojellaan monimuotoisuutta. Ilmastonmuutoksen vuoksi monien lajien on etsiydyttävä uusille alueille. Tämä onnistuu vain, mikäli toisiinsa kytkeytyneitä elinkelpoisia alueita on riittävästi.

Työpaikkoja teknologiasta, palveluista ja kulttuurista

Espoo on Suomen kansainvälisintä seutua. Aalto-yliopisto vetää puoleensa korkean teknologian yrityksiä. Erityisesti cleantech-alan yritykset kukoistavat. Teknologiayritykset ja tieteen tekijät sijoittavat Suomen toimipisteensä Espooseen, jossa tarvitaan asuntoja ja asuinalueita osaavalle ulkomaiselle työvoimalle.

Metsä- ja metalliteollisuudelle riittää vielä vuonna 2050 raaka-aineita Suomessa, mutta niiden merkitys työllistäjänä on vähentynyt. Espoon työpaikat painottuvat korkean teknologian ohella palveluihin. Kulttuuri- ja viihdesektorilla Espoon asemaa parantaa hyvä sijainti osana Helsingin seutua ja vahvat satsaukset kulttuuriin.

Kierrätysyhteiskuntaan siirtyminen muuttaa merkittävästi teollisuuslaitosten olemusta ja niiden sijoittumista kaupunkirakenteeseen. Kierrätysyhteiskunta luo myös uusia elinkeinomahdollisuuksia. Työnteko on ajallisesti joustavampaa ja vähemmän paikkasidonnaista. Moni työtehtävä voidaan hoitaa etätöinä kotoa tai korttelituvassa joustavan työajan puitteissa.

Näistä lähtökohdista käsin tavoittelemme vihreää kaupunkia. Visiota ohjaavat edellä mainittujen kovien realiteettien ohella pyrkimys asukkaiden terveyteen, hyvinvointiin, turvallisuuteen ja viihtyvyyteen, lähidemokratiaan, epäkaupallisen ajanvieton mahdollistamiseen ja kansalaisyhteiskunnan tukemiseen – sanalla sanoen hyvään arkeen – sekä luonnon itseisarvon tunnustaminen.

Taulukko 1: Espoon perustietoja

Taulukko 2: Espoon väestötietoja
Toteutuneet luvut vuodelta 2010, arviot vastaavista arvoista vuodelle 2050, jos nykykehityksen annetaan jatkua, ja Espoo 2050 –vision tavoitearvot

Kuvaaja 1: Espoon väestönkasvu