Espoo, osa Suomen keskeisintä metropolia

Vuonna 2050 Helsingin seutu muodostaa yhtenäisen 1,7-1,8 miljoonan asukkaan metropolialueen, jonka urbaani sydän on Helsingin keskusta. Muu metropoli on rakentunut keskustan ympärillä säteittäin ja poikittain kulkevien raiteiden varteen. Seudullinen ja paikallinen päätöksenteko on avointa ja asukkaat osallistuvat aktiivisesti oman asuinalueensa kehittämiseen. Helsingin seudulla on yhteinen yleiskaava, joukkoliikennejärjestelmä ja kunnallistekniikka.

Kasvu suuntaa ratojen varsille

Espoolaisia on 340 000 – 370 000. Vihreät eivät tietoisesti havittele kasvua tai halua ahtaa ihmisiä nimenomaan Espooseen, mutta ekotehokkaan yhteiskuntarakenteen saavuttamiseksi on sitä parempi, mitä suurempi osuus väestöstä asuu lähellä työpaikkojaan, hyvän palvelutason takaavissa asutuskeskittymissä.

Espoossa työskennellään muuta Suomea enemmän palvelu- ja luovilla aloilla, joiden ammattilaisia kaupunki houkuttelee. Espoossa on mahdollista yhdistää sujuva arki erinomaisiin palveluihin ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin virkistävän luonnon äärellä.

Asutus keskittyy ratojen eli länsimetron, rantaradan ja pikaraitioteiden sekä nopean kasvun skenaariossa länsiradan varsille kaupungin etelä- ja keskiosiin. Muualle on rakennettu varovaisesti täydennyskohteista aloittaen ja arvokkaat luonto- ja virkistysalueet säästäen.

Työpaikat keskittyvät asutustakin tiukemmin ratojen varsille ja painottuvat kaupungin itäosiin. Autoilu ei enää määrittele kaupunkirakennetta. Länsiväylä Helsingistä Matinkylään asti on muutettu bulevardiksi, jonka varrella on uutta asutusta.

Keskukset ja luonto sulassa sovussa

Espoon asutus on jonkin verran nykyistä kerrostalovaltaisempaa. Urbaanisti sykkiviin kaupunki- ja paikalliskeskuksiin kodikkuutta tuovat puistot, suojaisat sisäpihat ja kivijalkapuotien reunustamat kävelyraitit pienine toreineen. Radoilta kauemmas mentäessä asutus myötäilee bussireittien muodostamia joukkoliikennekäytäviä ja madaltuu kohti laajoja, viihtyisiä viheralueita.

Erämaat Nuuksiossa, Keskuspuistossa ja ulkosaaristossa toimivat kaikkialle haarautuvan suojelu- ja virkistysverkoston ytiminä, joita pienemmät suojelualueet täydentävät. Pohjois-Espoossa, erityisesti Bodomjärven ympäristössä on myös aitoa maanviljelysseutua, jonka puhtaita antimia nautitaan hartaudella. Siellä asukastiheys on hyvin pieni lukuun ottamatta muutamia kompakteja kyliä.

Seuraavassa esitellään vuoden 2050 kaupunkikeskukset, paikalliskeskukset ja muut kaupunginosat suuralueittain (Espoon kaupungin käyttämässä terminologiassa kaupunki jakautuu suuralueisiin, nämä edelleen tilastoalueisiin ja pienalueisiin. Tässä visiossa Vanha-Espoon suuralue on havainnollisuuden vuoksi jaettu kahtia Histan (Nuuksio-Nupuri) ja Keski-Espoon suuralueiksi): Leppävaara, Tapiola, Matinkylä, Espoonlahti, Kauklahti, Espoon keskus ja Kalajärvi sekä nopean kasvun skenaariossa Hista.

Kukin keskus on omanlaisensa elävä pikkukaupunki, jonka ympärille ja joiden välisten reittien varsille muut kaupunginosat asettuvat. Omasta aluekeskuksesta löytyy kaikki perusarkeen tarvittava. Kauempaa kuten Helsingin keskustasta voi sitten lähteä hakemaan luksusta ja eksotiikkaa.

Taulukko 4: Väestön jakautuminen suuralueittain vuonna 2011 ja 2050

Asukasluku 2011 2050 visio maksimikasvu (erotus) 2050 visio minimikasvu (erotus)
Koko Espoo 248 000 370 000 (+122 000) 340 000 (+92 000)
Suur-Leppävaara 61 000 80 000 (+19 000) 80 000 (+19 000)
Suur-Espoolahti 51 000 77 500 (+26 500) 72 500 (+21 500)
Suur-Tapiola 43 000 50 000 (+7 000) 50 000 (+7 000)
Keski-Espoo 36 000 50 000 (+14 000) 47 500 (+11 500)
Suur-Matinkylä 34 000 45 000 (+11 000) 45 000 (+11 000)
Suur-Kauklahti 7 000 27 500 (+20 500) 20 000 (+13 000)
Pohjois-Espoo (Kalajärvi) 11 000 20 000 (+9 000) 20 000 (+9 000)
Nuuksio-Nupuri (Hista) 2 000 20 000 (+18 000) 5 000 (+3 000)

Huom! Vuoden 2011 luvut on pyöristetty lähimpään tuhanteen, 2050 luvut arvioita 2500:n tarkkuudella. Lukujen pyöristysten takia alueittaisten väkilukujen summa ei välttämättä täsmää koko Espoon väkiluvun kanssa. Nuuksio-Nupuri ja Keski-Espoo on tässä havainnollisuuden vuoksi erotettu omiksi suuralueikseen.


Kartta 4 Maankäyttövyöhykkeet hitaan kasvun skenaariossa.(punainen keskukset, kellertävä kaupunkimainen, vihreä pientalovaltainen) rataverkko.


Kartta 5 Maankäyttövyöhykkeet 370 000 asukkaan nopean kasvun skenaariossa. Punaisella keskukset, kellertävällä kaupunkimaiset alueet, vihreällä pientalovaltaiset.

Espoo, kahdeksan vihreää pikkukaupunkia

Leppävaara

Leppävaara on noin 80 000 (sekä nopean että hitaan kasvun skenaariossa) asukkaallaan Espoon suurin suuralue. Tornitaloistaan ja puuhuviloistaan tunnettu Leppävaaran kaupunkikeskus asettuu tärkeään liikenteen solmukohtaan. Sitä ympäröivät lukuisat uudet ja vanhat, korkeat ja matalat, urbaanit ja maanläheiset asuinalueet.

Junarata on Leppävaaran punainen lanka, jonka ympärille suurin osa asutuksesta ja työpaikoista on keskittynyt. Leppävaaran keskuksessa rata kohtaa pikaraitioteinä kulkevat Jokeri I:n ja II:n sekä bulevardeiksi muutetut Kehä I:n ja Turuntien.

Leppävaaraan pyöräilee sujuvasti pikapyöräteitä pitkin kaikkialta Espoosta. Jalankulkuyhteyksiä alueen sisällä on parannettu sekä radan suuntaisesti että sen poikki. Vanhukset muistelevat ihmetellen aikaa, jolloin kaikki kevyt liikenne ohjattiin yhden ruuhkaisen asematunnelin läpi.

Liikenteen supersolmun ympärille on asettunut kauppa- ja kulttuurikeskus Sellon sekä viihdekeskuksen ohella runsaasti työpaikkoja ja oppilaitoksia. Lisää ajanviettomahdollisuuksia tarjoavat monipuolinen urheilupuisto, jossa on maauimala, kilpailukelpoinen yleisurheiluareena ja hiihtoladut, sekä Kilon kartanon ratsastustalli.

Idempänä Mäkkylän aseman tienoo on tiivistynyt maltillisesti. Perkkaan lähiö on piristynyt kunnostuksen myötä ja saanut kylkeensä edistyksellisen Eko-Vermon. Nämä Isoa Huopalahtea ympäröivät luonnonläheiset asuin- ja työpaikka-alueet tunnetaan siis muustakin kuin raviradasta.

Länsipuolella Kilo on täydentynyt hiljalleen. Keran aseman ympäristö on sen sijaan uusiutunut täysin. Maantielogistiikkakeskus rekkoineen ja tilaa vievä raskas teollisuus ovat muuttaneet muualle. Tilalla on trendikäs noin 15 000 hengen paikalliskeskus. Talot ovat korkeita, mutta korttelit inhimillisen kokoisia. Sisäpihat ovat vehreitä ja kortteleiden väleissä luikertelevat kivijalkapuotien ja kahviloiden reunustamat kävelykadut. Reunoilla asutus madaltuu ja harvenee.

Jokeri II haarautuu Nihtisillasta Keran asemalle ja edelleen Karakallioon ja yhdistää Nihtisillan ja Karamalmin työpaikka-alueet osaksi samaa kokonaisuutta. Jokeri II:n Nihtisillasta Leppävaaraan jatkava haara kulkee Turunväylän työpaikka-alueita myötäillen.

Laaksolahden, Viherlaakson ja Lippajärven alueella kulkee busseja pitkin ja poikin ja liityntäpyöräily lähimmälle juna- tai pikaraitiotieasemalle on erittäin suosittua. Autoilu on täälläkin vähentynyt, ja Kehä II:n jatko on todettu tarpeettomaksi. Näillä Leppävaaran suuralueen perheystävällisillä reunamilla maisema onkin suurin piirtein entisensä.

Koska kaupallista tilaa ei Sellossa ole lisätty, on alueen maltillinen kasvu kanavoitunut toimiviksi lähikaupoiksi ja kioskeiksi. Yhdessä lähikoulujen ja päiväkotien sekä säilytettyjen viheralueiden kanssa nämä antavat hyvät eväät toimivaan lähiarkeen.

Tapiolan puutarhakaupunki uuteen kukoistukseen

Tapiolan puutarhakaupunki on perustamisestaan lähtien ollut tunnettu kaupunkisuunnitteluratkaisustaan. Tapiolaa luotaessa tavoitteena oli luonnonläheinen asuinympäristö, jossa kaikki palvelee ihmisen hyvinvointia, lähtien rakennus- ja liikennesuunnittelusta sekä peruspalveluista.

Vuonna 2050 Tapiolan alkuperäinen henki on taas voimissaan ja Tapiola on valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö. Suuralueen asukasluku on 50 000 (sekä nopean että hitaan kasvun skenaariossa). Lisärakentaminen on keskittynyt metroasemien lähettyville ja toteutettu alkuperäisen Tapiolan hengessä.

Kaupunkikuva on ajan myötä muuttunut, mutta ihmisten tarpeet on huomioitu yhä paremmin. Runsaiden viheralueiden ja hyvien, kävelyetäisyydellä olevien lähipalveluiden ohella tämä tarkoittaa, että Tapiola on jälleen kaiken ikäisten ja kaikkiin sosiaaliluokkiin kuuluvien kaupunki.

Olemukseltaan eniten ovat muuttuneet Tapiolan liikekeskusta ja Niittykumpu. Viheralueiden ja kulttuurimaisemien ottamista rakentamiskäyttöön on minimoitu sijoittamalla osa uudesta rakentamisesta nykyisten rakennusten katoille. Niittykummussa rakennusmaata on saatu muun muassa autokauppojen kadottua tai siirryttyä syrjäisemmille paikoille.

Tapiolan keskustan puutarhakaupunkimaista ilmettä on korostettu rakennusten seiniin sijoitetuilla vertikaalipuutarhoilla ja kattopuutarhoilla. Autoja on murto-osa aiemmasta. Pysäköinti on ohjattu luoliin, jolloin Tapiolalle ominaisille jalankulkualueille ja -reiteille on jäänyt enemmän tilaa. Alueesta onkin muodostunut yksi vihreän rakentamisen esimerkkikaupunginosista ja ekologisen saneerauksen mallialue.

Tapiolan vanhoja asuinalueita ei ole museoitu, vaan niille on sallittu hienovarainen lisärakentaminen. Näin uusien luonnonalueiden ottaminen rakentamiseen on vähentynyt ja on saatu suurillekin perheille sopivia asuntoja keskeisille paikoille. Tuettua asumista on lisätty etenkin niillä alueilla, joilla aiemmin oli vain omistusasuntoja. Viheralueita on entistetty alkuperäisten suunnitelmien mukaisiksi.

Westendissä, Haukilahdessa, Tontunmäessä, Mankkaalla ja Laajalahdessa täydennysrakentaminen on ollut vähäisempää ja keskittynyt pikaraitiotien ja muiden joukkoliikennereittien varrelle. Niistä Jokeri I kulkee Laajalahden kautta Leppävaaraan, tiedelinja Munkkiniemen kautta Otaniemeen ja Tapiolaan sekä diagonaali Suurpellon kautta Espoon keskukseen. Täydennysrakentamista on toteutettu uudelle ekotehokkaalla ja muunneltavalla pientalomallilla, joka soveltuu monenlaiseen täydennysrakentamiseen.

Kehä I kulkee Tapiolan ja Otaniemen välillä tunnelissa, mikä on mahdollistanut uutta asuinrakentamista. Länsiväylä on kavennettu ja muutettu Tapiolan ja Westendin välistä kaupunkibulevardiksi, jota pitkin kulkevat pikaraitiovaunut ja jota reunustavat toimi- ja asuintalot.

Aalto-Yliopiston ja Tapiolan keskustan välille on muodostunut monipuolinen tiede- ja kulttuuriraitti. Otaniemen kupeessa Keilaniemen alue korkeine toimi- ja asuintaloineen on suosittu hyvien merinäköalojen ja sujuvien liikenneyhteyksien ansiosta. Laajalahden luonnonsuojelualue, luontotalo ja kesällä laiduntavat lehmät luovat monimuotoisen keitaan kivenheiton päässä Otaniemen metroasemasta ja high tech -Espoon sydämestä.

Tapiolan keskusta-alue on pääkaupunkiseudun tärkeimpiä kulttuurin keskittymiä. Nykyisen kulttuurikeskuksen sekä WEEGEE-talon museoiden ohella palvelujaan tarjoavat Espoon Teatteri sekä laatuelokuviin keskittynyt ja tapiolalaisten olohuoneena toimiva Kino-Tapiola.

Kulttuurikeskuksen edessä olevan urheilukentän palveluja on parannettu (keinojää, lukittavat vaihtovaatteiden säilytyslokerot, pikku kioski) ja siitä on tullut lapsiperheiden ja nuorten ehdoton suosikki. Lännempänä urheilupuisto tarjoaa halleja lukemattomien lajien harrastajille ja huippu-urheilijoille.

Tapiolan hienoja vesiaiheita on palautettu ja lisätty, ja niitä hyödynnetään osana Tapiolan luonnonmukaista hulevesisuunnitelmaa. Otsolahden ranta-aluetta on kehitetty tapiolalaisten virkistyspaikkana ja merellinen jalankulkureitti jatkuu sieltä luontevasti Westendiin. Westendin rannan uuden hotellin yhteyteen on rakennettu tyylikäs merikylpylä. Tapiolaa tullaan katsomaan ulkomailta asti esimerkillisenä kaupungin uudistushankkeena.

Matinkylä

Suur-Matinkylän alue on Espoon suuralueista pinta-alaltaan pienin. Vuonna 2050 kodin noin 45 000 asukkaalle (sekä nopean että hitaan kasvun skenaariossa) tarjoava alue on kuitenkin asukasluvultaan keskikastia eli yksi tiheimmin asutuista. Matinkylä, Olari ja Suurpelto muodostavat alueen pohjois-etelä -suuntaisen rungon, jota pitkin Jokeri II aloittaa taipaleensa kohti Nihtisiltaa, Leppävaaraa ja Myyrmäkeä. Suur-Matinkylän kaupunginosat ovat kypsyneet ideaaliksi ekokaupungiksi.

Jokeri II:n ja Tapiolasta Espoon keskukseen suuntaavan diagonaali-raitiotien risteykseen asettuva Suurpelto on kasvanut täyteen mittaansa lähes 15 000 asukkaan viihtyisänä paikalliskeskuksena. Työpaikkoja siellä on hieman alun perin kaavailtua vähemmän, sillä lopulta Matinkylän metroaseman tienoo tarjosi yrityksille paremmat olosuhteet.

Suurpellon kupeessa idyllinen Henttaa reunustaa Keskuspuistoa, jonka suuntaan asutuksen ei ole annettu laajentua. Keskuspuiston toisella laidalla Holmanpuiston ja Puolarmetsän asuinalueet on toteutettu tiiviinä ryppäinä niin, että Keskuspuiston ja arvokkaan Friisinkallion kytkös ei ole katkennut. Etelämpänä keskeinen luontokohde on Suomenojan arvokas lintukosteikko, jota Matinkylän puolelta rajaa ratsastukseen käytetty tulvaniitty.

Aiemmin länsiväylän erottamat Matinkylä ja Olari ovat kasvaneet yhä selvemmin yhteen erinomaiseksi kävelykaupungiksi Piispansillan tienoon täydennysrakentamisen myötä. Länsiväylä on muutettu viihtyisäksi bulevardiksi, jota reunustavat leveät kävelytiet ja pikapyörätiet. Metroaseman tienoolle on työpaikkojen ja asuintornien lisäksi noussut terveyskeskus ja uimahalli.

Kauempanakin metroasemasta Olari-Matinkylässä vallitsee kantakaupunkimainen ilmapiiri. Jokeri II sekä metron syöttölinjat huolehtivat helposta liikkuvuudesta, minkä lisäksi taksijärjestelmä kerää ihmisiä kauempana syöttölinjoista. Keskeisimmät korttelit ovat autottomia ja muualla on laajoja pihakatualueita.

Lisätila täydennysrakentamiselle on otettu nimenomaan pysäköintipaikoilta, jotka on keskitetty monikerroksisiin pysäköintitaloihin. Niiden katot palvelevat asukkaita puistoina viljelypalstoineen ja kasvihuoneineen. Lähikauppoja on tiheässä, ja vanhoihin pikku ostoskeskuksiin on kunnostettu työpajoja sekä erilaisia kaupungin ylläpitämiä harrastetiloja. Nämä toimivat yhdessä kodikkaiden kahviloiden kanssa olohuoneen jatkeina, joissa järjestetään taidenäyttelyitä ja konsertteja.

Jos oman alueen kulttuuritarjonta ei riitä, voi täydennystä hakea muun muassa Tapiolasta. Tiuhaliikenteisen metron liityntäliikenne on järjestetty niin, että Friisilän, Iirislahden ja Koukkuniemenkin kaltaisilta uinuvammilta alueilta on yhteys joka toiseen metrovuoroon. Suurpellosta ja Olarin itäosista liityntäliikenne suuntaa luontevasti Niittykummun asemalle.

Puolarmetsän sairaala – mahdollisesti uuteen, liikenteellisesti parempaan paikkaan siirrettynä – on laajentunut monipuoliseksi hoitoalan keskittymäksi, ja sen oheispalvelut kuten uima-allas ja kuntosali on avattu seniorien ja muiden erityisryhmien käytölle.

Merellinen Espoonlahti

Espoonlahti on asukasluvultaan toisiksi suurin, laaja ja monimuotoinen suuralue. Nopean kasvun skenaariossa sen asukasluku on 77 500, hitaan 72 500. Nopean kasvun skenaariossa Saunaniemi, Tillinmäki, Nöykkiö, Kaitaa ja Soukanniemi ovat tiivistyneet enemmän kuin hitaan kasvun skenaariossa, ja/tai Finnoon asukasluku on kohonnut korkeammaksi.

Saunalahdesta Finnoolle ulottuu urbaanien asuinkeskittymien helmihauha, jota ympäröivät vehreät pientalovaltaiset alueet. Espoonlahdelle ovat ominaisia niityt ja metsiköt, merellisyys, monet venesatamat ja aluetta reunustava julkinen rantaraitti. Suvisaaristo muodostaa moni-ilmeisen asutun saaristomiljöön.

Metro ulottuu Finnooseen ja siitä länteen alkaa pikaraitioteiden valtakunta. Niiden verkkoa täydennetään sähköbussilinjoilla. Pikaraitiotie haarautuu Kivenlahteen toistaalta Iivisniemen ja Soukan, toisaalta Martinsillantien kautta, sekä Espoon keskukseen ja Saunalahden kautta Kauklahteen. Metrovaihtoehdossa metro jatkaa Kauklahteen eikä poikittaisia pikaraiteita Espoonlahden alueella ole (ks. alaluku 2.3).

Kivenlahti ja Soukka yhdessä niiden väliin jäävän Espoonlahden keskuksen kanssa muodostavat alueen kaupunkimaisen ytimen. Erikoiskauppa sijoittuu bulevardimaisen Espoonlahdenkadun varrelle ja kulttuurikeskus on monipuolisessa käytössä. Lähellä sijaitsevat myös terveyskeskus, yhä kilpailupaikkanakin suosittu uimahalli sekä monipuolistunut urheilupuisto.

Sekä Soukassa että Kivenlahdessa on säilytetty kattavat paikallispalvelut: eläväiset ostoskeskukset, koulut ja pienet kirjastot. Mäkiset maastot hankaloittavat palveluiden äärelle kulkemista. Niin Soukassa kuin Kivenlahdessakin on toteutettu pientä täydennysrakentamista, esimerkiksi terassien ympäröimiä omakotitaloja 3- ja 4-kerroksisten talojen katoille.

Myös muualla Espoonlahden alueella on hyvät lähipalvelut, sillä pientalovaltaistenkin alueiden kuten Latokasken ja Nöykkiön liikenteen solmukohtia on täydennetty pienkerrostaloilla ja samalla palveluilla.

Espoonlahti on ollut jo kauan edelläkävijä ruohonjuuritasolta nousevan kaupunkikulttuurin tukemisessa. Esimerkkejä ovat mm. Hyökyvuoren kesäteatteri sekä lukuisat aktiivista paikalliskulttuuria ylläpitävät historialliset huvila- ja kartanomiljööt. Asukastoiminnan virkistämisesi on vuoteen 2050 mennessä lisätty vanhoihin kerrostaloihin avoimia yhteisötiloja.

Työpaikkojen määrässä Espoolahti on kirinyt muita alueita kiinni. Kivenlahden teollisuusalue on laajentunut kiinni Länsiväylään ja yksittäisinä toimitaloina sen eteläpuolellekin. Myös Finnoo on tärkeä työpaikkakeskittymä.

15 000 – 17 500 asukkaan (skenaariosta riippuen) Finnoo on malliesimerkki kaupunkikeskuksesta, jossa luonto ja urbaani yhdistyvät. Metroaseman tienoon korkeista kerrostaloista on hyvät näkymät merelle. Venesatama kanavineen muodostaa viihtyisän virkistyskeskuksen, jossa on ravintoloita, kahviloita ja merikylpylöitä.

Suomenlahdentien eteläpuolinen alue on rauhoitettu pihakatualueeksi lukuun ottamatta satamaan johtavaa tietä. Finnoon lintukosteikko on suojeltu yhtenä rannikon arvokkaista lintuvesistä ja toimii yhdessä luontokeskuksen kanssa alueen vetovoimatekijänä.

Koska uudisrakentamisessa on suosittu korkeutta, on laajat virkistysalueet kuten Sammalvuori, Eestinkallio, Hanikka ja Soukankalliot sekä Hannusmetsä ja -järvi voitu säilyttää Suur-Espoonlahden henkireikinä. Nämä toimivat myös ekologisina askelkivinä, joita pitkin lajit pääsevät siirtymään pohjois-eteläsuunnassa Keskuspuiston ja saariston välillä.

Espoolla on 58 km merenrantaa ja 165 saarta, näistä useimmat Espoonlahden suuralueella. Suvisaaristo on koko pääkaupunkiseudun mittakaavassa ainutlaatuinen alue, yhdistelmä edellisten vuosisatojen huvilakulttuuria, modernia asumista, vanhoja metsiä ja luonnontilaisia ulkosaaria. Siltojen yhdistämien pääsaarten (Svinö, Bergö, Ramsö ja Moisö) ympärivuotinen asutus on tiivistynyt maltillisesti, sillä sivuasunnon rakentaminen suurille tonteille on sallittu.

Suvisaariston palkittu kylähenki on edelleen vahva. Saariston läpi virtaa edelleen suosittu melontareitti Stensund-Felsund-Bosund-Maren. Omatoimisesti rakennettu vesihuoltoverkosto kattaa pääsaaret ja käytetyimmät ulkosaaret. Low Presure Sewage -menetelmä oli rakennettaessa edellä aikaansa ja mahdollisti saaristomaiseman säilyttämisen suurilta louhinnoilta. Saariston sisävesien kunnosta huolehditaan.

Ulkosaaristo on pysynyt luonnontilaisena erämaisessa asussaan. Saarista 10 on säilynyt yleisinä ulkoilusaarina, joissa on laiturit, keittokatokset ja kaivot. Osa arvokkaimmista saarista on suojeltu luonnonsuojelualueina. Useilla saarilla on loma-asutusta, mutta uusilla silloilla tai muulla kunnallistekniikan laajentumisella ei saariston luonnonrauhaa ole häiritty.

Suosittu Pentalan saaristomuseo ja pientila on kunnostettu pieteetillä, ja se on UNESCOn saaristomuseoketjussa. Tapahtumien kuten Saaristopäivien lisäksi saaren monimuotoinen luonto ja 150-vuotias purjehduspaviljonki ravintoloineen houkuttelevat kävijöitä.

Kauklahti

Suur-Kauklahti on vuonna 2050 idyllinen pikkukaupunki Espoon läntisessä kainalossa Espoonjoen ja Mankinjoen alajouksulla. Suur-Kauklahdessa on 20 000 – 27 500 asukasta skenaariosta riippuen: nopean kasvun tapauksessa Mynttilän sekä Vanttilan alueet ovat kasvaneet enemmän kuin hitaan kasvun tapauksessa.

Kaupunkiradan sekä pikaraitiotien ansiosta yhteydet Etelä- ja Keski-Espooseen ovat nopeat ja tiheät. Nopean kasvun skenaariossa Länsirata haarautuu Espoon keskuksen jälkeen, sukeltaa tunneliin Näkinmetsän ja Blominmäen alitse ja jatkaa Mynttilän kautta Nupurin eteläpuolitse Histaan.

Kauklahden asemanseutu radan molemmin puolin muodostaa tiiviin, historiallisesti monikerroksisen keskuksen. Eteläpuolen entinen väljä teollisuusalue on tiivistynyt urbaaniksi asuin- ja työpaikka-alueeksi. Pohjoispuolella pikkukaupunki ulottuu Hansamäen koulu- ja terveyspalveluiden keskittymästä itään kauppojen reunustamalle kylänraitille. Sitä pitkin on viihtyisä kävellä jokilaakson kulttuurimaisemaa vilkuillen.

Liikuntapaikat sijoittuvat pohjoisemmaksi Kehä III:n lähelle. Koska täydennysrakennukset on tehty korkeina, maiseman muotoja kunnioittaen, ei vehreydestä ole tarvinnut tinkiä.

Aseman tienoota ympäröivät tiiviit pientalovaltaiset kylät, joista on toimivat syöttöyhteydet asemalle. Myös jalan tai pyöräillen asemaa ja sitä reunustavia palveluita on helppo lähestyä joka suunnasta. Kurttila, Vanttila ja erityisesti niiden välinen alue Kauklahdenväylän varrella ovat tiivistyneet luoden edellytykset pikaraitiotielle (tai, jos niin käy, metrolle, missä tapauksessa tienoota on tiivistettävä enemmän kuin pikaraitiotievaihtoehtdossa).

Ekologiset yhteydet Keskuspuiston ja Espoonjoen suistoon sijoittuvan Fiskarsinmäen luonnonsuojelualueen välillä on säästetty.

Uusina asuinalueina Kehä III:n pohjoispuolelle ovat nousseet Espoonkartano ja Mynttilä. Espoonkartanon kylämäinen asutus koostuu ekotehokkaista Espoo-pientaloista ja aluetta kiertää joukkoliikennelenkki. Nopean kasvun skenaariossa Länsiradan kylkeen asettuva Mynttilä on aseman kohdalla tiheän kaupunkimainen; hitaan kasvun skenaariossa Mynttilä on kylämäinen pientaloalue Espoonkartanon tapaan.

Espoonkartanon ja Mynttilän luoteispuolelle jäävät Halujärvi ja Loojärvi ovat säilyneet maaseutuna. Tiukimmin Kauklahden taajaman laajentumista on rajoitettu itäreunasta. Espoon keskuksen ja Kauklahden väliin jäävä ekoyhteys Nuuksiosta Näkinmetsän kautta Keskuspuistoon on säästetty rakentamiselta. Pääosa siitä on suojeltu luonnonsuojelualueena. Ulkoilureitistön kehittämisen ansiosta nämä virkistysalueet ovat erinomaisesti saavutettavissa kaikkialta lähistöltä.

Espoon keskus

Keski-Espoo on vuonna 2050 uusinut kasvonsa ja luonteensa. Alue on saanut asukkaiden ohella lisää ja entistä monipuolisempia palveluita ja työpaikkoja. Espoon keskus on oman 47 500 – 50 000 hengen suuralueensa omaleimainen ja itseoikeutettu keskus.

Nopean kasvun skenaariossa Espoon keskuksen painoarvoa on lisännyt länsirata Lohjalle. Eri skenaarioissa asutus jakaantuu melko tasaisesti eri puolille aluetta. Mahdollisen Lohjan radan rakentamisen yhteydessä katkenneet ekologiset yhteydet on korvattu vihersilloin.

Erityisesti asemanseutu eli ydinkeskusta on muuttunut. Urbaania Siltakatua reunustavat korkeat asuin- ja liikerakennukset. Yhdistyneet Entressen ja Espoontorin kauppakeskukset tavarataloineen ympäröivät kohtauspaikkana toimivaa toria. Bulevardimaisen Kirkkokadun varrella sijaitsevat tärkeimmät julkiset rakennukset. Asema ja virastokeskus ovat viihtyisiä ja esteettisiä. Espoon kulttuurihistoriallisesti arvokas kaupunkikeskuksen ajallinen kerrostuminen säilytetään jälkipolville. Kannusillanmäen järjestökadulla on vilkasta omaehtoista kulttuuritoimintaa. Yhteisöille ja taiteelle löytyy tilat.

Keskuksessa on mukava asioida jalan tai pyörällä. Kevyen liikenteen yhteyksiä, erityisesti radan yli ja ali kulkevia, on parannettu roimasti. Joukkoliikenteen eri muodot kohtaavat kätevästi terminaalissa, joka kokoaa niin liityntälinjat kuin poikittaisyhteydetkin, jotka ovat erinomaiset kaikkialle Espooseen.

Kaupunkirata takaa sujuvat yhteydet sekä nopeasti Leppävaaraan, Pasilaan ja Helsingin keskustaan että hitaampina vuoroina väliasemille. Tapiolasta Suurpellon ja Kuurinniityn kautta Espoon keskukseen kulkeva diagonaali-pikaraitiotie jatkaa asemalta Lommilan kautta Jorviin.

Turunväylän ja Kehä III:n ansiosta Lommila on läntisen pääkaupunkiseudun maantieliikenteen keskus, jonne on muuttanut muualta Espoosta tilaa vieviä toimintoja. Hypermarketteja siellä ei ole, ja siksi suuralueen reunamillakin asukkaat voivat käväistä lähikaupassa.

Asemanseudun ulkopuolella Keski-Espoo on muuttunut vähemmän. Entiset ongelmalähiöt ja uinuneet pientaloalueet ovat kuitenkin kohottaneet profiiliaan. Aiemmin omille alueilleen eristäytyneet sosiaaliluokat elävät nyt naapureina, sillä lähiöitä uudistettaessa ja täydennettäessä on suosittu kovan rahan asuntoja. Uudet kaupungin vuokratalot on rakennettu entisiin hyväosaisten keskittymiin.

Vain kivenheiton päässä kahdesta juna-asemasta ja diagonaalin varrella sijaitseva Suvela on viihtyisä kaupunginosa kivijalkakauppoineen. Vanhat pientaloalueet ovat maltillisesta täydennysrakentamisesta huolimatta säilyttäneet vehreän luonteensa, ja niiltä pääsee nopeasti julkisilla liikennevälineillä keskukseen.

Rakennettu alue ei sitten 2010-luvun ole enää laajentunut lukuun ottamatta Kuurinniittyä, joka on laajentunut kiinni Turunväylään diagonaali-raitiotien varrelle kerrostaloineen ja työpaikkoineen.

Tiivistettäessä on haluttu suojella Espoon keskuksen tärkeää vahvuutta: sijaintia Keskuspuiston kainalossa, Kauniaisten Kasavuoren vieressä ja Espoonjoen laakson kulttuurimaiseman äärellä. Jokaisen kodin lähellä on paikka, jossa mieli lepää. Kaupunginkalliossa, Mikkelässä, Hirvisuolla, Karhusuolla ja Miilukorven-Vesirattaanmäen pientaloalueilla on säilytetty elintärkeät ekologiset käytävät. Espoonjokilaakso Bembölen ja Järvenperän välillä on saanut kaupunkipuiston statuksen.

Kalajärvi

Nuuksion järviylänkö kansallispuistoineen jakaa Pohjois-Espoon kahtia. Sen itäpuolinen asutus keskittyy Vantaan vastaisen rajan tuntumaan, paikalliskeskuksenaan Kalajärvi. Muu alue on maaseutua ja erämaata.

Kylämäinen tunnelma on edelleen pohjoisen Espoon valttikortti, mutta täydennysrakentamisen ansiosta 20 000 henkeen noussut väkiluku riittää ylläpitämään lähikauppoja ja kunnon joukkoliikenteen (väestötavoite on sama sekä nopean että hitaan kasvun skenaariossa juuri tästä syystä). Kalajärvellä on terveyskeskus ja jälleen lukiokin. Helsinkiin kuljetaan Myyrmäen, lähimmän kaupunkikeskuksen kautta.

Valtaosa alueen väestöstä asuu puutarhakaupunkialueella, joka ulottuu Kalajärveltä Vanhankartanoon. Tämä pientalovaltainen helminauhakaupunki tukeutuu Kalajärveltä Järvenperään asti jatkuvaan joukkoliikennekäytävään, jota pitkin kulkevat Espoon keskukseen ja Leppävaaraan suuntautuvat bussireitit. Käytävä haarautuu kahtia Perusmäen ja Niipperin kohdalla yhtyäkseen jälleen Viiskorvessa, jossa on omat paikallispalvelut. Työpaikat keskittyvät Kehä III:n varteen.

Kalajärveltä Vihtiin päin sijaitsevat Lahnuksen, Ketunkorven ja Lakiston pientaajamat. Näissä kylissä on kattava kunnallistekniikka ja pienimuotoiset palvelut kyläkauppoineen. Etelämpänä vanhojen tunnelmallisten maalaiskylien on annettu tiivistyä korkeintaan maltillisesti.

Luonnonrauha ei suinkaan rajoitu Nuuksioon. Matalajärvi valuma-alueineen on tärkeä linnuston ja vesistön suojelukohde. Bodomin ympäristön kulttuurimaisemassa voi aistia historian tuntua. Yhdessä Oittaan ulkoilualueen kanssa näillä on seudullista virkistysmerkitystä.

Röylän ja Luukin kautta kulkeva Nuuksion ja Petikon välinen ekologinen käytävä toimii osana pääkaupunkiseudun viherkehää ja siten maanlaajuista suojeluverkkoa. Yhdessä Luukin laajojen virkistysalueiden kanssa se on tarkoin varjeltu haja-asutuksen levittäytymiseltä.

Hista

Nuuksio-Nupurin seudun kohtalo riippuu väkiluvun kasvun nopeudesta sekä mahdollisen Lohjan-radan eli Länsiradan rakentamisesta. Mikäli Helsingin seutu kasvaa nopean skenaarion mukaisesti, loppuvat järkevät tiivistämismahdollisuudet lähempää seudun ydintä 2030-2040 -luvulle mennessä. Tällöin Histan uuden kaupunkikeskuksen rakentaminen on perusteltua.

Ehdottomana edellytyksenä uudelle alueelle on Länsiradan samanaikainen rakentaminen sekä Nuuksion kansallispuiston luontoarvojen turvaaminen siten, että suojavyöhykkeet ja ekologiset käytävät säilyvät. Mikäli taas väestönkasvu noudattaa hidasta skenaariota, ei Histaa (eikä Länsirataa) kannata rakentaa ainakaan vuoteen 2050 mennessä.

Hitaan kasvun skenaariossa väkiluku kasvaa vain Nupurissa sikäli kuin 2010-luvun alun pientalovaltainen kaavoitus mahdollistaa, noin 5000 asukkaaseen. Tällöin aluetta kannattaa tarkastella Keski-Espoon perifeerisenä ulokkeena (kuten nykyäänkin). Varsinaista Histan aluetta ei rakenneta ollenkaan.

Nopean kasvun skenaariossa Nupurin länsipuolelle noussut 20 000 asukkaan Hista koostuu vuonna 2050 tiiviin vehreästä keskuksesta aseman yhteydessä sekä sitä ympäröivistä pientalokylistä. Näiden lomassa kulkevat leveät viherväylät, jotka toimivat sekä virkistysalueina että Nuuksion ja Kirkkonummen metsien välisten elintärkeiden ekologisten käytävien osana. Kompaktilla rakentamisella aseman seudulle on poistettu paine rakentaa omakotitaloja pitkin Nuuksion metsiä.

Hista suunniteltiin ekologisen asumisen edelläkävijäalueeksi, mutta monet sitä rakennettaessa sovelletut uutuudet ovat vuonna 2050 jo standardeja. Energiantuotanto paikallisesti rakennusten yhteydessä, kortteleiden monikäyttöiset yhteisötilat ja kaupunkipuutarhat pienviljelypalstoineen ovat esimerkkejä sittemmin arkistuneista elementeistä.

Alueen sisällä kevyt liikenne on suosituin kulkumuoto. Irti kaduista, viheralueilla kulkevat jalankulku- ja pyörätiet ovat nopeita ja viihtyisiä kulkureittejä kylästä toiseen sekä asemalle. Juna mahdollistaa nopean ja sujuvan joukkoliikenneyhteyden Helsingin ja Lohjan suuntaan. Syöttöliikennettä kauemmista kylistä (Siikajärvi, Kattila) asemalle hoidetaan automaattitakseilla tai muilla joustavilla ratkaisuilla.

Lyhyet välimatkat kylien välillä ja Histan keskuksen riittävä asukastiheys mahdollistavat päivähoitopaikkojen, koulujen ja lähikauppojen sijoittamisen kävelyetäisyydelle useimpien kotoa. Histan kartano toimii elävän kaupunginosan sydämenä, jossa kulttuuriympäristö yhdistyy harrastustoimintointoihin ja kulttuuripalveluihin. Asemantienoolla on terveyskeskus, lukio sekä kaupalliset palvelut, jotka palvelevat myös läheisiä työpaikkoja.

Alueen luonnonarvoista ja ekologisista yhteyksistä on pidetty huolta, mm. Kirkkonummen Kauhalan suuntaan. Kansallispuiston reunoilla on rakentamisesta vapaa suojavyöhyke, ja itse kansallispuiston aluetta on hieman laajennettu reunoiltaan. Olemassa oleva loma-asutus on täydentynyt hieman, mutta ei laajentunut neitseellisille alueille.

Nuuksion luontokeskus Pitkäjärven toisella puolella pääkaupunkiseudun merkittävin ulkoilun ja retkeilyn tukikohta. Retkeily on ohjattu merkityille reiteille ja viheryhteydet säilytetty Nuuksiosta Kirkkonummen ja Vantaan suuntaan. Näin on säilytetty Nuuksio erämaisena hengähdyspaikkana tiivistyvän metropolialueen asukkaille. Metso pesii kansallispuistossa edelleen ja karhujakin siellä havaitaan.