Edellä olemme kuvanneet, millaista Espoota tavoittelemme. Vihreä Espoo ei synny itsestään. Jo luvussa 1 esiteltyjen tulevaisuuden uhkakuvien ehkäisy ja hidastaminen vaativat paljon työtä.

Tietoisuus tulevaisuuden uhista ja riskeistä kehittyy koko ajan, kuten myös mahdollisuudet vastata niihin. Tekniikan ja sosiaalisten trendien kehitys on huimaa ja suunnaltaan vaikeasti ennakoitavaa ja muuttaa yhteiskuntaa voimakkaasti. Kuka olisi voinut kuvitella sosiaalisen median nykyisen merkityksen neljäkymmentä vuotta sitten?

On varmaa, että moni asia visiossamme nähdään uudessa valossa jo vuosikymmenen päästä, ja teknisiä tai muita ratkaisuja on muutettava. Tavoitteemme, ekologisesti kestävä ja hyvän arjen kaikille mahdollistava kaupunki, säilyy, vaikka keinot vaihtuvat.

Aloitetaan heti

Rakennettu ympäristö uusiutuu ihmisen mittakaavassa hitaasti. Kuvaavaa on, että 2000-luvun alun rataverkko Suomessa on pääpiirteissään sama kuin sata vuotta sitten. Nykyiset tiet, radat, sähkölinjat, vesijohdot ja rakennukset ovat todennäköisesti enimmäkseen tallella vuonna 2050. Kerran rakennettua hyödynnetään mielellään niin pitkään kuin on mahdollista. Korjaamalla ja uudistamalla voidaan vaikuttaa esim. energiatehokkuuteen, ja hyödyttömiä rakenteita voidaan purkaa, mutta yhtä kaikki: kaupunkirakenteen muutos on hidasta.

Hitaus ei tarkoita toivottomuutta, ainoastaan sitä, että muutos on aloitettava heti ja sen eteen on työskenneltävä pitkäjänteisesti. Freiburgin kaupunki Saksassa on positiivinen esimerkki vihreästä yhdyskuntasuunnittelusta ja siitä, kuinka nopeasti kaupunki voi muuttua, kunhan poliittisesti uskalletaan sitoutua kunnianhimoisiin ja johdonmukaisiin tavoitteisiin. Vanhoilla konsteilla päästään liikkeelle. Uskomme, että matkan varrelta löytyy se pussillinen uusia, jotka tarvitaan loppumatkaan.

Ikäviltäkään tuntuvia ratkaisuja ei voi lykätä myöhemmäksi. Päinvastoin juuri hankalimpiin ja hitaimmin ratkaistaviin ongelmiin on tartuttava heti, jotta tavoitteisiin päästään tulevan 40 vuoden aikana.

Näillä alkuun

Ensimmäisenä on lopetettava haja-asutusalueille rakentaminen. Ensin on rakennettava täydennysrakentamisalueet ja keskeiset alueet ja vasta sitten voidaan rakentaa uusia ja syrjäisiä alueita. Kaikki uudet alueet ja rakennukset pitää rakentaa mahdollisimman kunnianhimoisesti: ei riitä, että tehdään erillisiä ekokaupunginosia.

Helsingin seudun viheraluekaavan laadinta on aloitettava viipymättä ja ekologisia yhteyksiä katkovat kaavaehdotukset tulee hylätä.

Sosiaalista asuntotuotantoa tulee ohjata alueille, joilla sitä on keskimääräistä vähemmän. Yhdellekään esteettömyydeltään tai energiatehokkuudeltaan puutteelliselle rakennushankkeelle ei tule antaa rakennuslupaa.

Pyörätieverkon systemaattinen parantaminen on käynnistettävä ja ruuhkamaksut otettava käyttöön viipymättä. Raiteet on rakennettava ja kunnostettava ennen teitä.

Uusia hypermarketteja ei tule sallia. Päivittäistavarakauppaa ei voi rakenneta paikkoihin, jotka ovat helpommin yksityisautolla kuin joukkoliikenteellä kuin tai kävellen saavutettavissa.