Puheenvuoroni valtuuston kokouksessa 9.9.2013 vuoden 2014 talousarvion sekä vuosien 2014-2016 taloussuunnitelman kehyksen käsittelyn yhteydessä. Kokouksessa tehtiin lisäysesitys kaupunginhallituksen esitykseen talouden tasapainottamisohjelman valmistelusta. Esityksessä haluttiin lukita veroäyri ja palvelutaso nykyiselleen. Se lopulta kaatuikin äänin 65-6, 3 tyhjää.

Tämä pysäytti tänään. Lainaan Helsingin Sanomia: “Espoota on monesti luonnehdittu Suomeksi pienoiskoossa. On metsää ja merenrantaa, huippuosaamista, huipputeknologiaa ja huippukorkeakoulua.

On niin paljon superlatiiveja, että ihan tavalliselle – saati hädässä olevalle – ihmiselle ei taida olla tilaa. Hädässä oleva saa huutaa apua voimiensa takaa, mutta kukaan ei taida kuulla.

Ehkä huippukaupungin huippuosaajia ei ole varustettu korvilla tai sydämellä.”

Lainaus päättyy. Todella toivon, että näin ei ole. Enkä usko, että onkaan, mutta se meidän täytyy tänäkin syksynä osoittaa.

Sattuikin hyvin, että valtuusto käsittelee tänään lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa ja keskustelee tulevien vuosien talouskehyksistä.

Osa valtuustosta tuntuu vastustavan tiukan ideologisesti manner-Suomen toisiksi matalimman veroprosentin korottamista. Ratkaisuksi alijäämään tarjotaan säästöjä, palvelutason karsimista, käyttömaksujen korotuksia. En kiellä, etteikö kaupungin talouden kampaaminen ja turhien menojen karsiminen olisi tarpeellista, on kyllä. Mutta ollaan sentään tarkkoina, ettemme hulauta lasta pesuveden mukana ja lohkaise pois sieltä, mihin pitäisi pikemminkin satsata enemmän. Sellaiset säästöt voivat kostautua tulevaisuudessa kasvavina menoina ja inhimillisenä kärsimyksenä.

Ei riitä, että nuorisotakuun nimissä ohjaamme nuoria opiskelun ja työn pariin, jos hyvinvointipalvelut eivät ole kestävällä tolalla.

Toisaalta kyse on myös prosessista. Olemme käsittääkseni yhdessä sopineet, että talouden tasapainottamisohjelmasta neuvotellaan budjettineuvotteluiden yhteydessä. Tarpeesta lienemme yhtä mieltä.

Pidänkin aika erikoisena sitä, että nyt tehdyssä esityksessä halutaan lukita kaksi viidestä listaamastamme talouden tasapainottamiskeinosta nykytolalle. Veroja ei korotettaisi, palveluita ei karsittaisi. Mitä jää jäljelle? Kulukuri, hyvä, tuottavuuden kasvattaminen, hyvä, maksujen korottaminen – osittain hyvä, osittain ei-todellakaan-hyvä.

Esimerkiksi kokoomuksen Länsiväylän kautta esiin tuoma terveyskeskusmaksujen korottaminen osuisi herkästi kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin espoolaisiin. Kaikeksi onneksi tuo korotus ei taida olla mahdollinen, sillä Espoossa on käsittääkseni jo käytössä lakisääteinen maksimi.

Kysymys kuuluu myös, riittävätkö nämä jäljelle jäävät keinot talouden tasapainottamiseen?

En pidä viisaana, että sitoisimme kätemme tässä vaiheessa näin tiukasti: että emme voisi edes keskustella kunnallisverosta osana talouden tasapainottamisen ratkaisua. Siksi en kannata esitystä veroäyrin lukitsemisesta ja toivon, että jo kaupunginjohtajan talousarvioesitys kiinnittää erityistä huomiota ennaltaehkäisevien palveluiden tarpeellisuuteen. Satsataan nyt niihin, niin säästämme tulevaisuudessa.