Niittykummun kappeli on pieni puurakenteinen kappeli, jonka purkua seurakuntayhtymä ehdotti lautakunnalle –
Onneksi lautakunta oli sen verran valistunut, tunsi kappelin historian, se on lahjoittanut ja rakennuttanut Åkerblomin suku aikoinaan Espoon seurakunnalle – Myös omia muistoja on:
äitini Katri Mikkola piti pyhäkoulua lapsuudenkodissani Ali- Sökössä ja me matkustimme joukolla joulun aikaan linja-autolla kohti tuota ihanaa kappelia, pyhäkoulun joulujuhlaa viettämään – se oli myös lähellä mummolaani, Gräsan kartanoa, joka päästiin purkamaan.

Paikallishistorian seurakuntayhtymä tunnusti, mutta ei rakennuksen arvoa –
rakennus on myös osa miljöötä, vielä nykyään, merkki historiastamme, jota ei voi kieltää –

Hannah Arendt korostaa kirjassaan Vita Activa, että julkisen merkitys kulkee juuri rakennushistoriamme kautta – kaikki, pienetkin miljööt rakennuksineen, aitoineen ja istutuksineen kantavat mukanaan ihmiskunnan historiaa – puiden ikääntyessä havaitsemme silmäimme eessä, että aika on kulkenut – ja kulkee –

Luulisi kirkon ihmisten pitävän näitä näkemyksiä itsestään selvinä.
Kokouksessa korostin samoin kuin eilisen Espoonlahden seurakuntaneuvoston kokouksen kannanotossa tulevaan talousarvioon, myös esteettömyyden merkitystä, kun kunnostetaan vanhoja kiinteistöjä: vaikka määräykset eivät ole yhtä tiukat kuin uuden rakentamisessa, olemme sitoutuneet esteettömyydestä huolehtimiseen.