Espoon valtuutetut keskustelivat maanantai-iltana kolmatta tuntia tuloveroprosentin ja kiinteistöveroprosentin korottamisesta ja keskustelun päätteeksi veroprosenttia päätettiin korottaa 0,25 prosenttia vuonna 2014. Kaupunginjohtajan alkuperäinen esitys oli 0,5 prosenttia, mutta se kohtasi jyrkkää vastustusta lähinnä kokoomuksen ja joidenkin perussuomalaisten suunnalta. Vihreiden mielestä kaupunginjohtajan esitys oli kannatettava ja sen puolesta taisteltiin hyvin ahkerasti.
Inka Hopsu totesi, että nyt saavutettiin saavutettiin kohtuullinen kompromissi.
”Tulee panostaa toimiin, jotka ennaltaehkäisevät tarvetta kalliimpiin palveluihin ja tuovat samalla hyvinvointia kuntalaisille. Näitä, esimerkiksi perhetyöntekijöitä ja kouluterveydenhuoltoa, harrastustoimintaa sekä riittävää tuntiresurssia tai omaishoitajien jaksamista ja kattavampaa vanhusten kotihoitoa onnistuimmekin budjettineuvottelujen liikkumavaralla huomioimaan. Näitä panostuksia pystyttiin tekemään nostamalla rakentamattoman tontin kiinteistövero 3 prosenttiin”, Hopsu tiivisti.
Valtuutettumme Mari Nevalainen käytti kriittisen puheenvuoron, jossa toi esiin pettymyksensä ja huolensa niistä kovista arvoista, joilla Espoota nykyään johdetaan. Tiina Elon puheenvuorossa nousi esiin huoli siitä, että Espoota johdetaan kuin yritystä, vaikka kaupungin ei ole tarkoitus tuottaa voittoa. ”Uhkailun ja kiristämisen sijaan tarvitaan rohkaisua, kannusteita ja motivointia”, Tiina kiteytti.
Valtuusto keskusteli myös siitä, onko Espoon lausunto kuntajakoselvityksestä kelvollinen. Saara Hyrkkö nosti erinomaisessa puheenvuorossaan esiin sen, että mikäli kuntajakoselvitys kuitenkin päätetään toteuttaa, selvitys on tehtävä avoimesti ja ilman ennakkoon päätettyä lopputulosta. Asiasta äänestettiin, mutta Saaran muutosesitys, jonka hän esitti aiemmin kaupunginhallituksessa, ei saanut riittävää kannatusta.
Koulutuskuntayhtymä Omnian perussopimuksen muuttamisesta puhui Susanna Rahkonen. Susanna jätti perustellun muutosesityksen, jossa esitetään, että vapaa sivistystyö poistetaan työväenopiston järjestämästä koulutuksesta. Susannan mukaan vapaa sivistystyö istuu huonosti Omnian kaltaisen oppilaitoksen toimintaan ja yhdistämisellä voidaan jopa haitata ja heikentää monipuolista ja laajaa opiskelijajoukkoa palvelevaa matalan kynnyksen harrastetoimintaa. Valitettavasti kannatusta ei tullut ja muutosesitys kaatui äänin 20-54.
Aivan erinomainen asia oli se, että valtuusto hyväksyi yksimielisesti Espoon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten muuttamisen. Pääasiallisin muutostarve johtuu niin sanotusta hajajätevesiasetuksesta eli talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Päätös tarvittiin tapahtuneiden lainmuutosten sekä valvontatyössä saatujen kokemusten perusteella. Esitys tuli yksimielisenä ympäristölautakunnasta, jossa puhetta johtaa Henna Partanen.
Valtuustokysymys Kehä I:n Mestarintunnelin liikenneongelmista kirvoitti Kirsi Louhelaiselta puheenvuoron, jossa hän terävästi nosti esiin sen, että väylien rakentaminen pätkä kerrallaan on kallista ja pahimmillaan silkkaa rahanhukkaa: samalla rahalla saataisiin raiteitakin. Seppo Huhta (PS) esitti, että autoistuminen ei ”meidän elinaikanamme lopu”. Kirsin vastakommentti oli salamannopea: ”Katso maailmalle!”
Listan toiseksi viimeisessä asiassa käsiteltiin valtuustokysymystä autopaikoista ja niiden vaikutuksesta asuntojen hintoihin. Tästä meiltä puhui jälleen Kirsi Louhelainen. Kirsin mukaan valtuustokysymys ei ole saanut arvoistaan vastausta ja esitti vakuuttavat perusteet sille, että autopaikat todella vaikuttavat asuntojen hintoihin, vaikka annetussa vastauksessa väitettiin päinvastaista. ”Miksi usko markkinatalouteen loppui juuri tässä kysymyksessä?” Kirsi kysyi. Käynnissä olevassa pysäköintistrategian laatimisessa pysäköintiasia nousee vielä esiin.
Valtuuston puheenjohtaja Soini (PS) päätti kokouksen kellon lyötyä 11.
Aivan Kirsi kommentoi noeasti edellä kerrotulla tavalla Mutta rakkaat vihreät ystäväni mä kuittasin hänelle myös salamana : ”Maailma on tuolla, me olemme täällä”.
Ja tarkoitin sitä, että, kun kaikki eivät mahdu tai heillä ei ole varaa asua keskustoissa niin autoja tarvitaan – miellään sähköautioja – Ja vallankin autoja tarvitaan Kehä III: n tuolla puolen.
Oma kommenttini maailmalle katsomisesta liittyi siihen, että parhaiten menestyneissä kaupungeissa autoilun prosentuaalinen osuus on pienentynyt reippaasti väkimäärän kasvaessa. Hyvää kaupunkirakennetta ei saa tekemällä autoilusta _ensisijaista_ liikkumismuotoa. Panostamalla pääasiallisesti autoiluun heikennetään muiden liikkumismuotojen edellytyksiä ja ajetaan ihmisiä autoilemaan.
Ei ole ihmisiä, jotka jostain myötäsyntyisestä ominaisuudesta johtuen käyttäisivät autoja enemmän kuin muut. Autoilun määrä korreloi täysin asuinpaikan – sen rakenteen ja liikenneratkaisujen – mukaan. Kaupunkirakenteeseen vaikuttamalla vaikutetaan siis myös autojen tarpeeseen.
Varsinainen pointtini koski kuitenkin sitä, että teemme sohien pieniä parannuksia sinne tänne kokonaisuutta katsomatta. Näistä ”pienistä” parannuksista tulee iso lasku, ja valitettavasti ne eivät kuitenkaan korjaa itse ongelmaa. Jos ihmisten tarve on poikittainen sujuva liikkuminen pääkaupunkiseudulla, painetta tiestössä vähennetään lisäämällä sujuvaa julkista liikennettä poikittaisakselilla. En usko, että voit olla eri mieltä siitä, että liikenneinvestointeja tulisi tarkastella vähän laajemmin kuin nykyisellä ”kas, tässä on tulppa, lisätään pari kaistaa”-mallilla.
Tässä raiteet ovat tutkitusti tehokkain ja houkuttelevin. Sillä rahalla, millä emme saaneet minkäänlaista parannusta Kehä I:n sujuvuuteen olisimme rakentaneet jo vaikka kolme jokerilinjaa – ja kun oltaisiin saatu se kriittinen 5 % autoista pois kehältä, myös ruuhkat olisivat vastaavasti helpottaneet. Julkisen liikenteen, kävelyn ja pyöräilyn helpottaminen ei siis ole autoilijalta pois vaan viime kädessä myös autoilijalle helpotus.
Ihmisiä on toki Kehä III:n ulkopuolellakin. Mutta pitääkö sen, että myös Kehä III:n ulkopuolella asuu ihmisiä dominoida kaupungin suunnittelua ja rakentamista? Siellä kuitenkin asuu merkittävästi vähemmän keskustaan liikkuvia ihmisiä kuin sen sisäpuolella – ja näiden alueiden houkuttelevuus on myös vähentynyt viime vuosina (case Vihti). Eikö siis olisi tehokkainta miettiä kokonaisvaltaisia liikkumisratkaisuja ja kunnollisen kaupungin rakentamista, jolloin ihmisten ei myöskään tarvitsisi muuttaa kauas?