3.4. Sähköistä äänestystä käyttävissä maissa on vaadittu äänestyskoneisiin printtereitä, jotka tulostaisivat äänet paperille tarkistuslakentaa varten.» Aina vaalien jälkeen Suomessa ihmetellään samaa asiaa. Miksi Suomessa äänestetään vanhanaikaisesti kynällä ja paperilla eikä nykyaikaisesti tietokoneella? Miksi Suomessa ei voi äänestää netissä kun kerran Virossakin voi?
Äänestystekniikasta riippumatta vaaleissa on tärkeintä, että kaikki luottavat vaalitulokseen. Jos merkittävä osa väestöstä voi edes epäillä, että vaalitulosta on peukaloitu, vaalitulos menettää legitimiteettinsä.
Luottamus hyvä, tarkistuslaskenta paras. Kynällä ja paperilla äänestettäessä moni ääni on tulkinnanvarainen, ennakkoääniä katoaa tai keskusvaalilautakunta on erimielinen vaalilain tulkinnasta.
Jos vaalitulos riitautetaan, äänet joudutaan laskemaan uudestaan. Esimerkiksi Espoon uuden kaupunginvaltuuston kokoonpano varmistuu vasta kun ääntenlaskennasta tehdyt valitukset ratkaistaan hallinto-oikeudessa.
Sähköisessä äänestyksessä riippumaton tarkastuslaskenta ei onnistu. On vain luotettava, että koko järjestelmä on toiminut oikein äänen syöttämisestä vaalituloksen laskentaan. Siksi sähköistä äänestystä käyttävissä maissa on vaadittu äänestyskoneisiin printtereitä, jotka tulostaisivat äänet paperille tarkistuslaskentaa varten.
Hyvä äänestysjärjestelmän laadun mittari on se, kuinka suuri joukko tarvittaisiin vaalituloksen väärentämiseen. Siksi äänestyspaikoilla on niin paljon puolueiden nimittämiä vaalivirkailijoita.
Vaalivirkailijoiden yhtenä alkuperäisistä tehtävistä oli toistensa vahtiminen. Suomalaiset eivät viime vuosisadan alkupuolella todellakaan luottaneet toisiinsa. Takana oli kymmeniä vuosia poliittista terrorismia ja verinen sisällissota.
Silti kaikkien oli voitava luottaa vaalitulokseen. Silloin, nyt ja tulevaisuudessa. Jos jokin puolue epäilee vilppiä, se voi koota äänimäärät omilta vaalivirkailijoiltaan ja tarkistaa vaalituloksen. Vaalituloksen väärentämiseen tarvittaisiin tuhansia ihmisiä.
Sähköisessä äänestyksessä vaalitulos on muutaman järjestelmästä vastaavan ihmisen varassa. Lisäksi useista sähköisistä äänestysjärjestelmistä on löytynyt tietoturva-aukkoja ja takaportteja, joiden kautta ulkopuoliset ovat päässeet muuttamaan vaalitulosta.
Miten äänestäjä voi varmistua siitä, että sähköinen äänestysjärjestelmä on toteutettu ja sitä käytetään asianmukaisesti?
Toinen vaatimus äänestysjärjestelmälle on vaalisalaisuus eli äänen ja äänestäjän erottaminen toisistaan.
Vaalisalaisuuden vuoksi äänestystä ei voi verrata esimerkiksi pankkiasiointiin. Pankissa asioitaessa kaikesta pitää jäädä jälki. Kaikki tapahtumat on voitava todentaa jälkikäteen. Sen sijaan äänestyksessä jälkiä nimenomaan ei saa jäädä.
Miten sähköisen äänestysjärjestelmän käyttäjä voi luottaa siihen, ettei hänen antamaansa ääntä voi yhdistää häneen?
Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa kokeillussa äänestysjärjestelmässä sähköiseen vaaliuurnaan tallentui tieto siitä, miten kukin oli äänestänyt. Nyky-Suomessa sähköisen uurnan tietoja tuskin käytettäisiin väärin, mutta monessa muussa maassa hallitus ei epäröisi tulostaa uurnasta luetteloa opposition äänestäjistä.
Vaalisalaisuuden turvaaminen on erityisesti nettiäänestyksen haaste. Esimerkiksi puoliso voi painostaa äänestämään tiettyä ehdokasta ja valvoa äänestystä olkapään yli. Virossa ongelma on ratkaistu siten, että äänestäjä voi äänestää monta kertaa, ja vain viimeinen ääni lasketaan.
Äänestysjärjestelmän on oltava niin yksinkertainen, että kaikki äänestäjät ymmärtävät, miten se toimii ja miten sitä käytetään. Harva esimerkiksi tietää, miten vaalitulos muutetaan eduskunta- tai valtuustopaikoiksi D’Hondtin menetelmällä.
Miten tavallinen äänestäjä voi ymmärtää sähköisen äänestysjärjestelmän teknistä toteutusta ja arvioida sen luotettavuutta? Eihän hän pääse edes näkemään sen lähdekoodia. Avoimen lähdekoodin äänestysjärjestelmät ovat maailmalla harvassa.
Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tieken tutkimus- ja kehitysjohtaja.