Taloyhtiön yhtiökokous nimesi minut taannoin taloyhtiömme turvallisuuspäälliköksi. Jei! Ensimmäisenä tehtävänä oli laatia taloyhtiölle lain edellyttämä pelastussuunnitelma.

Helppo homma, haen netistä valmiin pohjan ja täydennän siihen taloyhtiömme tiedot. Not.

Eri viranomaisilta löytyy kyllä ohjeita siitä, millainen pelastussuunnitelman pitäisi olla, ja lopulta löytyivät toki myös lomakepohjat, kaikki kahdeksan kappaletta. Itse asiassa lomakepohjia löytyi useita erilaisia eri pelastuslaitosten sivuilta. Osa oli vuosien takaa, eivätkä esimerkiksi lakiviittaukset enää vastanneet nykylainsäädäntöä.

Esimerkiksi yhden pelastuslaitoksen sivujen mukaan pelastussuunnitelman yhteenveto pitää toimittaa pelastuslaitokselle, toisen pelastuslaitoksen ohjeissa nimenomaan todetaan, että se ei ole enää nykylain mukaan tarpeen. Silti samaisen pelastuslaitoksen lomakepohjassa kysytään päivämäärää, koska yhteenveto on toimitettu heille.

Osa lomakkeista oli tehty niin mystisellä Wordin versiolla, että nyky-Wordillä niiden käsittely ei tahtonut onnistua. Lopulta kokosin materiaalia useamman pelastuslaitoksen lomakkeista ja ohjeista, kierrätin kaiken Open Officen tiedostomuodon kautta ja kokosin lomakkeet yhdeksi kokonaisuudeksi yhtenäisin tekstityypein ja otsikoinnein.

Huvittavaksi lomakehässäkän tekee se, että ohjeiden mukaan taloyhtiön pelastussuunnitelma pitää päivittää kerran vuodessa. Saman soisi pätevän myös viranomaisten omiin ohjeisiin ja lomakepohjiin.

Tietojen keruu lomakkeisiin osoittautui omaksi haasteekseen. Googlen palvelimet vinkuivat, kun metsästin matka-aikaa lähimmälle paloasemalle, poliisipiirin vihjepuhelinta tai huumeambulanssin numeroa. Kenellekään ei ole tullut mieleen koota palvelua, josta kaikki pelastussuunnitelmissa tarvittavat tiedot löytyisivät yhdestä paikasta. Eikä kaikilla poliisipiireillä enää edes ole puhelinnumeroa, johon voi tehdä rikosilmoituksen.

Itse asiassa pelastussuunnitelma on hyvä esimerkki siitä, mikä Suomen julkisissa sähköisissä palveluissa mättää. Kun pelastuslaki uudistettiin ja taloyhtiöt velvoitettiin laatimaan pelastussuunnitelmat, sisäministeriö, kunnat ja pelastuslaitokset alkoivat kaikki laatia omia ohjeitaan ja mallilomakkeitaan. Kukaan ei ottanut kokonaisvastuuta palvelun kehittämisestä ja ylläpidosta.

Tuloksena oli turhaa päällekkäistä työtä ja pelastussuunnitelmien laatijoita hämmentävä hässäkkä.

Ei ihme, että pelastussuunnitelmien laatimispalvelusta tuli pian hyvä bisnes.Vain ammattilainen ei voi tietää, mikä ristiriitaisista ohjeista on oikea, ja mistä kaikki kysytyt tiedot löytää. Taloyhtiön pihalla pyörähtävä konsultti ei kuitenkaan puolestaan voi tietää, että sähkökatkon sattuessa sateella, sadevesikaivossa oleva kahdennettu uppopumppu ei toimi, mistä voi seurata ongelmia jos sekä sade että sähkökatko jatkuvat pitkään.

Pelastussuunnitelma on hyvä esimerkki myös sähköisiä julkisia palveluita vaivaavasta projektitaudista. Kehittämisprojekteihin ja -hankkeisiin löytyy rahaa, toiminnan ylläpitoon ei. Kun pelastussuunnitelmien ohjeistus ja lomakepohjat saatiin taannoin valmiiksi, kiinnostus ja rahoitus loppuivat. Kenenkään kalenteriin ei varattu tunteja ohjeiden ja lomakkeiden kehittämiseen ja ajan tasalla pitämiseen.

Tämähän se on ollut monen julkisesti rahoitetun sähköisen palvelun kohtalo. Kun kehitysprojekti päätyy, rahoitus loppuu, ja sen myötä myös itse palvelun kehittäminen ja ylläpito loppuvat.