Hallitusvastuu painaa Sosialidemokraattista puoluetta, eikä valtiovarainministerin salkku ainakaan kevennä puoluejohtaja Jutta Urpilaisen taakka.

SDP:n kannatusluvut varisevat, ja äänestäjiä vuotaa perussuomalaisiin. Perussuomalaiset ovat äijäenergiallaan onnistuneet tekemään vaikutuksen demarien perinteisiin ydinkannattajiin, ay-aktiiveihin duunarimiehiin.

Ei ihme, että Urpilaisen haastajaksi puheenjohtajakisaan on noussut nimenomaan kovaotteisena ay-jyränä tunnettu Ammattiliitto Pron puheenjohtaja, Antti Rinne.

Samaan aikaan perussuomalaisten eduskuntaryhmä on syrjäyttänyt ryhmän puheenjohtajan paikalta Pirkko Ruohonen-Lernerin, varanotaarin ja naisen, ja valitsi tilalle Jari Lindströmin, Voikkaan lakkautetun paperitehtaan entisen paperimiehen ja luottamusmiehen. (korjattu, Lindström oli luottamusmies, ei pääluottamusmies.)

Sekä Rinne että Lindström vetoavat talouden rakennemurroksen murjomiin työmiehiin, joiden työpaikat katoavat perinteisen teollisuuden mukana, eikä vastaavia töitä ole tulossa tilalle. Edessä on vain epävarmuutta ja uusien ammattien opettelua.

Vuoden 2015 eduskuntavaalien mielenkiintoisin taistelu käydäänkin perussuomalaisten ja sosialidemokraattien välillä duunarimiesten äänistä.

Molempien puolueiden asema on epävarma, eikä kummallakaan ole varaa hävitä.

SDP:llä ei ole varaa enää yhteenkään vaalitappion. SDP:n on pakko onnistua tekemään Sipilät, vakuuttamaan perussuomalaisia viime vaaleissa äänestäneille vanhoille kannattajilleen, että ”on kotiin tulon aika”.

Perussuomalaisten on puolestaan vakiinnutettava asemansa yhtenä neljästä suuresta puolueesta. Jo puolustusvoitto riittäisi muuttamaan perussuomalaiset tähdenlennosta politiikan kiintotähdeksi. Mutta se edellyttää demareilta kaapattujen äänestäjien paluumuuton estämistä. Osa kepulaisista meni jo.

Taistelussa duunarimiesten sieluista pienipalkkaiset palkansaajanaiset ovat vaarassa unohtua. Heidän on ollut helppo samaistua Jutta Urpilaiseen, Krista Kiuruun, Pia Viitaseen ja Susanna Huoviseen. On kuvaavaa, että SDP:n kuudesta ministeristä neljä on naisia, ja vain Lauri Ihalaisella on vahva ay-tausta.

SDP:n ja perussuomalaisten keskittyessä ay-miehiin, pienipalkkaiset naiset saattavat muistaa, että naisvaltaisten alojen ääntä ei ole keskusliittojen johdossa juuri kuultu. Muuten he eivät olisi pienipalkkaisia.

Eduskuntavaalien lähestyessä muut puolueet tuskin jättävät tilaisuutta käyttämättä. Vaalikeskusteluissa kuullaan monta palkansaajanaisille suunnattua iskurepliikkiä.

SDP:n painajaisskenaariona on duunarimiesten äänien valuminen perussuomalaisille, ja palkansaajanaisten pako liian äijäksi äityneestä puolueesta.