16.4. Sääntöjen ja kieltojen puuttuessa kaikkea on voinut kokeilla, ja elinkelpoisimmat ideat ovat jääneet elämään.» ”Viekää minut johtajanne luo!” pilakuvien avaruusoliot käskevät. Mutta jos avaruusoliot ottaisivat yhteyttä ihmiskuntaan internetissä, johtajaa ei niin vain löytyisikään. YK, APC, WSIS, IGF, ICANN, IANA, IETF, ITU, IPAIT ynnä muut ovat kyllä jo pitkään yrittäneet sopia, kuka ja miten Internetiä hallitsee, mutta tuloksetta.

Kun sopua Internetin hallinnasta ei ole löytynyt, netti on saanut elää ja kehittyä itsekseen, käyttäjien ja kehittäjien ehdoilla. ICANN ja IETF ovat määritelleet vain perusstandardit ja nimiavaruudet.

Monen mielestä juuri tämän anarkian ansiosta Internetistä on tullut se luovuuden pesä, jota ilman emme enää tulisi toimeen. Sääntöjen ja kieltojen puuttuessa kaikkea on voinut kokeilla, ja elinkelpoisimmat ideat ovat jääneet elämään.

Samalla Internetistä on tullut diktaattorien, turvallisuusviranomaisten ja tekijänoikeustalouden painajainen. Internetiä kun ei kukaan pysty aukottomasti valvomaan. Silti edes totalitaariset valtiot eivät Pohjois-Koreaa ja Eritreaa lukuun ottamatta ole sulkeneet kansalaisiaan kokonaan Internetin ulkopuolelle.

Minkään maan elinkeinoelämä ei yksinkertaisesti tule enää toimeen ilman Internet-yhteyksiä. Siksi esimerkiksi Iran, Kiina ja Saudi-Arabia sietävät nettiä. Toki ne tekevät pahimpansa kontrolloidakseen kansalaistensa toimintaa Internetissä, mutta erään iranilaisen opiskelijan sanoin: ”Kun haluan lukea netistä jotain mitä mullahit eivät halua minun näkevän, käytän kiinalaisia proxyjä. Kiinalaiset proxyt ovat parhaita.”

Eikä ihme, sillä kiinalaisten nettiaktivistien palvelimet joutuvat läpäisemään Kiinan hallituksen ylläpitämän Suuren Palomuurin ja hämäämään 40.000 Internetiä valvovaa kiinalaista poliisia. Siihen verrattuna Iranin nettisensuuri on pala gazia (iranilainen jälkiruoka).

Ellei Kiina miljardien eurojen investoinneista huolimatta pysty kontrolloimaan tiedon kulkua verkossa Kiinan rajojen yli, ei siihen pysty kukaan muukaan.

Siksi Venäjä, Kiina sekä monet arabimaat ovat vaatineet, että YK:n Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) tulisi ottaa Internet hallintaansa. Ne ajoivat ITU:n Dubain konferenssissa kansainväliseen telekommunikaatiosopimukseen muutoksia, jotka olisivat siirtäneet Internetin osoiteavaruuden ylläpidon ICANNilta ITU:lle ja antaneet valtioille mahdollisuuden valvoa nettiliikennettä; toki rikosten, roskapostin ja turvauhkien torjumisen nimissä.

ITU:n Dubain konferenssi havainnollisti, miksi se ei ole sopiva elin hallinnoimaan nettiä. ITU:ssa esimerkiksi internetin nimistä ja osoitteista tulisi poliittisia kysymyksiä, joista päätettäisiin äänestämällä. Ja maailmassa on paljon enemmän maita, jotka haluavat kontrolloida ihmisiä netissä kuin maita, jotka haluavat suojata sananvapautta ja yksityisyyttä.

Esimerkiksi wikileaks.org, kavkazcenter.com tai thepiratebay.se olisi helppo poistaa ITU:n hallinnoimasta internetistä. Niitä ei tarvitsisi enää sensuroida, koska niitä ei olisi edes olemassa.

Kiina, Algeria ja Iran vastustivat esitystä ihmisoikeuksien mainitsemisesta Dubain konferenssin loppuasiakirjassa, koska ihmisoikeuksille ei ole siinä ”sopivaa paikkaa”. Sen sijaan ehdotus YK:n ja valtioiden aseman vahvistamisesta internetin hallinnassa hyväksyttiin konferenssin loppuasiakirjaan ITU:n jäsenmaiden enemmistön äänillä.

Loppuasiakirja ei kuitenkaan tullut voimaan, koska vähemmistöön jääneet länsimaat kieltäytyivät Yhdysvaltojen ja EU:n johdolla allekirjoittamasta sitä.

Internet pysyy siis entisellään, ainakin seuraavaan internetin hallintoa pohtivaan kansainväliseen kokoukseen asti. Kiina ja Venäjä ovat kuitenkin ajaneet muutoksia internetin hallintoon jo vuosikymmenen ajan. Dubaissa niiden vaatimukset saivat enemmän kannatusta kuin koskaan aiemmin. Ensi kerralla ne voivat hyvinkin onnistua.

Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKEn tutkimus- ja kehitysjohtaja.