Valtuusto kokoontui tavanomaista aikaisemmin, jotta valtuutetut saisivat kerrankin puhua sydämensä kyllyydestä. Listan ainoana asiana oli valtuuston talousarvion ja taloussuunnitelman hyväksyminen. Kokoustaminen jatkuu talousarvioon liittyvien toivomusten käsittelyllä ja muilla kokousasioilla jo ensi maanantaina.

Budjettikeskustelun aluksi neuvottelutoimikunnan puheenjohtaja, vihreän valtuustoryhmän pj Inka Hopsu kiitti neuvotteluihin osallistuneita hyvästä yhteistyöstä. Neuvotteluiden aluksi sopu ei näyttänyt todennäköiseltä, mutta neuvottelujen kuluessa saatiin aikaiseksi kompromissi, jossa poistettiin kriittisimpiä leikkauksia, saatiin siirrettyä rahaa tuiki tärkeisiin koulukorjauksiin ja saatiin budjetin sisällä vielä hieman liikkumavaraa.

Ryhmäpuheenvuoroissa kiiteltiin yhteen ääneen aikaansaatua sopua. Vihreät olivat erityisen tyytyväisiä ennaltaehkäisevien palvelujen saamaan lisärahaan ja koulukorjausten lisärahoitukseen. Inka Hopsu sivalsi ryhmäpuheenvuorossa budjettimenettelyä, jossa kehyksen päättämisen ja lautakuntien käsittelyn jälkeen kaupunginjohtaja esitti vielä 10me lisäleikkauksia. ”Tämä oli huono tapa toimia”, Hopsu korosti ja peräänkuulutti parempaa valmistelua ja läpinäkyvyyttä budjetin valmisteluun.

Keskustelu olisi voinut lähteä lapasesta jo vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron aikana, kun valtuutettu Karhula (vas) nosti esiin säkin ja kertoi ”minulla on tässä säkissä sika.” Tempulla tosin oli opetus: hän kertoi epäilevänsä, että monet valtuutetut ostavat budjetissa sian säkissä. On totta, että valtuutetun on vaikea välillä nähdä, miten tehdyt muutokset vaikuttavat konkreettisesti kaupunkilaisten elämään.

Valtuustokeskustelu pysyi kuitenkin asiallisena vaikka kommentteja käytettiinkin ahkerasti.

Päivi Salli nosti esiin vanhustenhoidon kehittämiskohteita. Kotiin vietäviä palvelumuotoja on kehitettävä, kun Espoossa kotona hoito on otettu nyt kirjaimellisesti. Aina sekään ei ole järkevää. Salli peräänkuulutti myös luovaa ajattelua työllistämiseen ja vanhustenhoitoon: teknologiaa tulee voida hyödyntää, ja apua vanhustenhoitoon voisi saada esimerkiksi kolmannen sektorin hankkeilla, jotka työllistäisivät ja toisivat sijaishoitajia ja asiointiapua vanhuksille.

”Espoossa on tunnistettavissa kaksi varsin erilaista linjaa, mitä tulee talouden hoitamiseen. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että on olemassa joukko, joka priorisoi säästämisen palveluiden edelle siitä huolimatta, että lasku lyhytnäköisestä kurjistamisesta tulee maksettavaksi myöhemmin. Ja sitten on olemassa toinen joukko, jossa ymmärretään ennaltaehkäisevien palveluiden merkitys ja halutaan tervehdyttää taloutta kestävillä, pitkäjänteisillä ratkaisuilla,” Saara Hyrkkö kärjisti keskusteluissa esiin tulleita linjoja. Vihreät kuuluvat ryhmään, jonka mielestä säästöjä ei tule etsiä lyhytnäköisesti ja tulee panostaa siihen, että kalliin myöhäisvaiheen puuttumisen tarve vähenee. Totta kai yhteisiä linjoja etsitään eikä jako ole todellisuudessa näin mustavalkoista, hän pehmensi.

Investointikattoa tulee myös tarkistella. Nykyinen katto ei salli edes riittäviä koulujen ylläpito- ja homekorjauksia. Kokonaan katosta ei kannata luopua, mutta mikäli se ei toimi tarkoituksenmukaisesti on syytä aloittaa espoossa kouluremonttien lisäksi myös investointikattoremontti, Hyrkkö jatkoi.

Hyrkkö jätti myös Helsingin Sanomissakin noteeratun aloitteen Espoon laskujen julkistamisesta. Espoossa tulee huomioida myös kaupungin maine: se on osa meille kriittistä kilpailukykyä.

Taloussuunnitelmassa puhutaan myös uuden IT-toimintamallin käyttöönotosta sekä digitalisaatiostrategian kehittämisestä. ”Jo oli aikakin” puuskahti Jyrki Kasvi. Tietotekninen varustelu on Suomessa kyllä kouluissakin hyvällä tasolla, mutta sitä ei käytetä eikä osata hyödyntää. Meillä on menty tekniikka edellä. Kasvin opetus on selvä: ”Jos tyydymme esimerkiksi sähköistämään palvelurajapintoja, mutta emme muuta palveluprosesseja hyödyntämään sähköisiä palveluja, tuhlaamme vain veronmaksajien rahoja.”

Kaupungin organisaatiossa pitäisi pelata yhteiseen maaliin. Susanna Rahkonen huomautti, että nykyinen tilaaja-tuottajamalli ei tätä yhteistyötä edistä ja ennemminkin lisää kustannuksia. Mallia on syytä tarkastella uudelleen. Samaa ongelmaa nostivat esiin monet muutkin puhujat, mm. kaupungissa havaitun tilanteen jossa teknisellä puolella palveluja on ostettu ulkopuolelta samalla kun omalla puolella on ollut kalustoa ja tekijöitä ilman tekemistä.

Teresia Volotinen puhui oppilashuoltolainsäädännön uudistuksesta ja sen aiheuttamista muutoksista ja ongelmista.
Kasvin teemaa jatkaen hän nosti esiin surkeat it-järjestelmät, jotka hankaloittavat niin varhaiskasvatusta kuin opettajantyötäkin. On huolehdittava, ettei aina vain tuhlata rahaa aloittamalla uusia projekteja joista ei kuitenkaan tule tolkkua, hän näpäytti.

”Ikävää on, että budjettineuvotteluihin jäi paljon kohtia, joissa pienen ihmisen asemaa oli heikennetty. Niihin oli tietysti pakko tarttua, mutta oliko ne pakko jättää neuvotteluihin asti?” kysyi Jyrki Myllärniemi keskustelun lopuksi.