Tällä kertaa neuvottelut vaativat pitkää pinnaa ja tavallista enemmän neuvotteluaikaa, pöydällä oli vaikeita ja periaatteellisia asioita. Suomessa on haastava taloustilanne ja samaan aikaan on tehty kunnalle ja asukkaille vaikeita hallituspäätöksiä. Tällaisena aikana on mielestäni arvokasta saada aikaan budjettisopu. Kunnan päätöksillä joudutaan etsimään tasapainoa valtiotasolla tehtyjen vaikeiden päätösten ja asukkaiden saaman
palvelun laadun säilyttämisen välillä.
Espoon taloustilanne on haastava suuren investointimäärän ja jatkuvan kasvun johdosta, huono työllisyystilanne ja kasvava maahanmuuttajamäärä vaativat myös aiempaa enemmän toimia.
Talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelma on Espoossa purrut, tatu kakkosta täytyy silti ryhtyä laatimaan ja nyt päätettävä talousarvio sisältää myös tiukkoja talouden tasapainotus tavoitteita toimialoille. Vihreiden kannat budjettisopuun täältä.
Ryhmäpuheessani nostin esiin erityisesti varhaiskasvatukseen ja opetukseen saatuja tärkeitä neuvottelutuloksia.
Haluamme vihreinä pitää kiinni lasten ja perheiden tasa-arvosta. Näemme laadukkaan ja riittävän varhaiskasvatuksen voimakkaana ja vaikuttavana tapana turvata erilaisista taustoista ja tilanteista tulevien lasten mahdollisuudet elämässä eteenpäin.
Päivähoito-oikeuden rajauksesta päätettiin päättää Espoossa vasta vaikutusarviointien jälkeen. Vihreät on nähnyt pakollista rajaamista parempana keinona tarjota perheille osa-aikaisen päivähoidon mahdollisuutta ja tämän toimintatavan tuki ryhmältä löytyy yhä.
Kaupunginjohtajan talousarvioesityksessä oli peräti 3,4 miljoonan euron kasvavasta väestömäärästä johtuva palkkavaje, joka Vihreiden mielestä oli katettava kokonaisuudessaan. Muuten talousarvioesitys olisi automaattisesti tarkoittanut, että Espoon olisi ollut otettava käyttöön ryhmäkokojen kasvattaminen ja korkeammat asiakasmaksut. Nyt näihin ei tarvitse mennä vaan henkilöstömitoitus lasta kohden säilyy samana yksi hoitaja seitsemää lasta kohden, ryhmäkoolle asetettiin myös katto, vaikka ryhmissä olisi osa-aikaisia lapsia, ei ryhmäkoko saa kasvaa yli 24 lapsen.
Kotihoidontuen Espoo-lisän 18 euron kuukausileikkauksen per tuen saaja hyväksymme. Kaupungin muuhun päivähoitotoimintaan kohdistunut tehostamista on toteutettu jo usean vuoden ajan ja oli nähtävissä, että tähänkin tukitasoon joudutaan kajoamaan, nyt leikkaus on onneksi pieni.
Vihreät ovat tyytyväisiä siihen, että kaupunginjohtajan talousarvioesityksessä turvapaikanhakijatilanteen hyvään hoitoon varattiin rahaa ja opetuksen esitetyt säästöt eli oppilasmäärän kasvun tuoma noin neljän miljoonan euron kustannusnousu katettiin.
Opetuspuoleen kohdistui kuitenkin myös valtion aiemmin tukeman koulujen segregaatiokehitystä ehkäisevän tasa-arvorahan pieneneminen arviolta noin
puoleen ja ryhmäkokojen pienenä pitämiseen aiemmin valtiolta saatu tuki, joka leikkaantui kokonaan. Näihin yli 3 miljoonan euron leikkauksiin, jotka tarkoittavat noin 60 resurssiopettajan tehtävää, saimme neuvotteluissa puolen miljoonan kompensaation usean muun ison kunnan korvatessa leikkautuvan summan kokonaisuudessaan. Tämä tulos on kuitenkin parempi kuin ei mitään. Tein vielä toivomusesityksen ryhmäkokojen ja avustajaresurssin riittävyyden seuraamisesta.
Saara Hyrkkö käytti tunteisiin vetoavan puheenvuoron varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen hölmöydestä. Saara oli iloinen siitä, että me täällä Espoossa olemme toimimassa Suomen hallitusta viisaammin. Varhaiskasvatuksen ja peruskoulun ryhmäkokoja ei kasvateta Sipilän, Stubbin ja Soinin hallituksen leikkauksista huolimatta.
Neuvotteluissa sovittiin ryhmäkokojen lisäksi, että yhdenvertaista päivähoito-oikeutta ei rajata automaattisesti mahdollisen lakimuutoksen myötä. Asiasta päätetään erikseen alkuvuodesta, mutta sitä ennen arvioidaan muutoksen vaikutukset erityisesti lapsiin.
”Lapsia koskevien päätösten perusteena tulee aina olla lapsen etu. Pidetään huolta, että Espoossakaan ei ryhdytä rakentamaan lasten luokkayhteiskuntaa”, totesi Hyrkkö ja teki valtuustotoivomuksen siitä, että päätöksen tueksi kuullaan asiantuntijoita ja tutkijoita.
Susanna Rahkonen käytti puheenvuoron pöytäkirjamerkintöjen ja niiden toteutumisen seurannan tärkeydestä ja nosti esiin yhden Vihreiden sisään saaman kirjauksen Mankin seisakkeen kulkuyhteyksistä. ”Haluan, että Mankin seisake säilyy ja junat pysähtyisivät Mankissa
jatkossakin. On myös maankäyttöperiaatteiden kannalta järjevää, että raideyhteyttä hyödynnetään ja maankäyttöä tarkastellaan yhdessä Kirkkonummen kanssa valtuuston aiemman linjauksen mukaisesti.”
Tiina Elo puhui kulttuurin ja ympäristön puolesta. ”Vihreät haluavat säilyttää erityisesti matalan kynnyksen kulttuuripalvelut: Kirjastot, kouluille ja päiväkodeille suunnatun KULPS-toiminnan sekä kulttuuritoimijoiden avustukset, joiden turvin tarjotaan kulttuurielämyksiä kaikille espoolaisille. Kulttuurille saatiinkin neuvotteluissa lisää rahaa.
Toimivan pyörälyinfran rakentaminen puolestaan vaatii ajattelutavan muutosta ja parhaiden käytäntöjen ottamista käyttöön. Espooseen tarvitaan pyöräilykoordinaattori, jolla on selkeä visio siitä, miten Espoosta tehdään pyöräilykaupunki. Päätöstä koordinaattorista ei saatu, mutta pöytäkirjamerkintänä kirjattiin, että tekniseen ja ympäristötoimeen varataan riittävät resurssit pyöräilyn edistämisohjelman toteuttamiseen.”
Henna Partanen puhui rakennusvalvonnan kehittämisestä, mihin neuvotteluissa kiinnitettiin huomiota: ”Jos asiakastyytyväisyyttä halutaan parantaa, on kehittämistyöhön otettava mukaan asiakkaat eli lupia hakevat pääsuunnittelijat ja rakennuttajat.”
Rakentamiseen liittyen saatiin pöytäkirjoihin merkintä myös esteettömyysohjelmasta. Henna tähdensi sen merkitystä: ”Esteettömyyden on oltava suunnittelussa mukana alusta lähtien. Se on huomioitava jo hankesuunnitelmissa. Siksi myös hankesuunnitelmiin olisi vammais- ja vanhusneuvostojen voitava lausua huomionsa. Arkkitehdeille kaupungin on
laadittava selkeät määritelmät, mitä esteettömällä rakentamisella Espoossa tarkoitetaan.”
Päivi Salli ja Pinja Nieminen käyttivät asiantuntevat puheenvuorot
vanhustenpalveluista:
Päivi vastusti ryhmän kannan mukaisesti pienituloisiin kohdistuvia asiakasmaksukorotuksia. Espoon ei tarvitse lähteä hallituksen ehdottamiin
kohtuuttomiin 30% korotuksiin, koska Espoo voi itse päättää asiakasmaksuistaan. Sosiaali- ja terveyspalveluilla pitää luoda hyvinvointia ja kaventaa terveyseroja, eikä maksupolitiikalla pidä liuuttaa palveluita niitä tarvitsevien ulottumattomiin.”
Pinja Nieminen jatkoi samasta aiheesta: ”Meidän pitäisi kaiken kaikkiaan yrittää löytää uusia säästökohteita muualta kuin sosiaali- ja terveydenhuollosta ja opetuksesta sekä varhaiskasvatuksesta. Investointien ohella näillä toimialoilla liikkuu eniten rahaa ja se on ehkä helpoiten hahmotettavissa, esimerkiksi työvoimakustannusten muodossa. On paljon
vaikeampi sanoa, miten esimerkiksi liityntäpysäköintiparkkipaikka tai jokin tie tai koulu voitaisiin edelleen rakentaa laadukkaasti, mutta halvemmalla, mutta asiantuntijavoimin tähänkin täytyy löytyä ratkaisuja.”
”Kaiken kaikkiaan säästämisessä täytyy mielestäni käyttää suurta luovuutta ja eettistä harkintaa ja pyrkiä siihen, että säästöt kohdistuvat mahdollisimman vähän jo valmiiksi hankalassa tilanteessa oleviin ihmisiin tai että niitä ei muuten toteutettaisi epäeettisesti tai niin, että tiedossa on vain lisää kustannuksia myöhemmin.”
Budjetti hyväksyttiin hyväksymättä perussuomalaisten tekemiä muutosesityksiä. toivomukset siirrettiin käsiteltäväksi seuraavassa valtuuston kokouksessa.
Raportin kirjaili
Inka Hopsu, valtuustoryhmän pj