(Länsiväylä 7.9.2007) Jokainen meistä tekee ilmastonmuutoksen kannalta merkittäviä valintoja päättäessään mitä suuhunsa pistää. Ympäristön kannalta ei ole samantekevää popsitko päivittäin pihviä vai pureskeletko useammin papuja ja porkkanoita.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n vajaa vuosi sitten julkaisema raportti osoittaa, että lihantuotanto on suurempi kasvihuonekaasujen lähde kuin liikenne. Jos lasketaan yhteen kaikki lihan tuottamiseen ja kuljettamiseen kuluva energia, on lihan osuus kotitalouksien käyttämästä energiasta Pohjoismaissa noin 20 %.
Energiatalouden kannalta tarkasteltuna on erittäin tehotonta, että ihmiselle soveltuva kasvisravinto kierrätetään eläinten kautta ihmisten ruoaksi. Esimerkiksi naudanlihakilon tuottaminen kuluttaa energiaa 12,8 kilowattituntia, kun papukilon tuottamiseen tarvitaan 0,86 kilowattituntia ja perunakilon tuottamiseen 0,44 kilowattituntia. Lihan tuotannon aiheuttamaa ympäristökuormitusta lisää se, että Suomen karjankasvatukseen käytetystä rehuvalkuaisesta tuodaan ulkomailta peräti 70 %. Kuinka kotimaista on tuontirehulla tuotettu jauheliha?
Pääkaupunkiseudun valmisteilla olevassa ilmastostrategiassa Espoon kaupunki sitoutuu yhdessä pääkaupunkiseudun muiden kaupunkien kanssa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään yli kolmanneksella nykyisestä vuoteen 2030 mennessä.
Tavoite on kova ja sen saavuttamiseksi on otettava kaikki konstit käyttöön. Ehdotan, että keinovalikoimaan lisätään kasvisruoan tarjonnan lisääminen kaupungin ruokapalveluissa.
Espoon kaupungin ruokapalvelut tarjoaa jo nyt ruokailijoille melko kattavasti lakto-ovovegetaarisen kasvisruokavaihtoehdon. Lakto-ovovegetaarinen kasvisruoka sisältää kasvikunnan tuotteiden lisäksi maitovalmisteita ja kananmunaa.
Yläkouluissa ja lukioissa tarjotaan päivittäin kaikille kasvisruokavaihtoehto perusruokavaihtoehdon rinnalla. Kaupungin henkilöstöravintoloissa, vanhusten palvelutaloissa ja –keskuksissa sekä sairaaloissa on samoin päivittäin tarjolla kasvisvaihtoehto. Alakouluissa ja päiväkodeissa sen sijaan kasvisruokaa saa tilauksesta. Varsinaisia kasvisruokapäiviä ei kouluissa ole lukuun ottamatta pinaattilettu- ja ohrapuuropäiviä.
Kaupungin ruokapalvelukeskuksen tilastojen mukaan keväällä 2007 kasvisruokailijoiden osuus oli 17 % kaikista ruokailijoista. Koululaisista kasvisruokaa söi 13 %, päiväkotilapsista 8 % ja laitosten asiakkaista 8 %. Päiväkotien ja koulujen henkilökunnasta kasvisruokailijoiden osuus oli 37-49 %.
Kasvisruoan tarjonnan lisääminen on varteenotettava keino vähentää kaupungin aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Kouluissa, päiväkodeissa, laitoksissa ja henkilöstöravintoloissa voitaisiin järjestää säännöllisesti päiviä, jolloin kaikille tarjottaisiin täysipainoinen kasvisateria. Kasvisruokapäivien yhteydessä voitaisiin myös jakaa tietoa liha- ja kasvisruoan ympäristövaikutuksista.
On aika romuttaa käsitykset siitä, että kasvikset ovat vain varsinaisen ruoan lisuke. Kasvisruoka hyvin valmistettuna on paitsi maukasta myös täyttävää ja terveellistä.
Kaikkien ei toki tarvitse ryhtyä kasvissyöjiksi, mutta jokainen voi varmasti tarkastella kriittisesti omaa lihan kulutustaan. Suomalainen söi 30 vuotta sitten lihaa keskimäärin 50 kiloa vuodessa mutta tällä vuosikymmenellä jo 75 kiloa vuodessa. Vähentämisen varaa siis on.
Kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtyminen on myös konkreettinen keino suojella Itämerta: kaupunkien jätevesien rehevöittävien typpipäästöjen on laskettu pienenevän kolmanneksen, mikäli ihmiset puolittaisivat eläinkunnan tuotteiden käytön.
Tiina Elo
kirjoittaja on vihreiden varavaltuutettu Espoossa