(Länsiväylä 27.7.2008) Nyt kun on kunnallisvaalivuosi, ajattelen seuraavaa: Politiikko on oman yhteisönsä edustaja, esim kunnallisvaaleissa kuntalaisten valitsema, lautakunnissa oman yhteisönsä valitsema jne. Ennen valituksi tuloa politiikko on kertonut itsestään minkälainen ihminen hän on, mitä tavoitteita hänellä on, mitä erityistä asiaa hän ajaa ym. Nämä kaikki asiat vaikuttavat, tuleeko hän valituksi vai ei.  Tietenkin taustalla on aikaisempi tunnettavuus, aikaansaannokset, uskottavuus jne.

Kun politiikko ajaa yhteisönsä, siis yleistä etua, hän nauttii luottamusta ja luottamus kasvaa sitä mukaa kun yleisen edun mukaiset asiat tulevat hoidetuksi, varsinkin jos tulee tehneeksi jotain merkittävää.

Oman edun tavoittelu voi olla avointa, mutta yleensä se on salattua, ”piilossa” muilta,  siis politiikon omasta mielestä, mutta aika pian tämänkaltainen toiminta huomataan, jolloin politiikko menettää kasvonsa yhteisönsä jäsenten silmissä tai ainakin pitäisi menettää.

Tosin hänelle uskollisimmat ystävät saattavat jopa puolustaa hänen toimiaan, koska on vaikea hyväksyä että läheinen ihminen on toiminut väärin. Useimmat kriittiset yhteisön jäsenet sitävastoin tuomitsevat oman edun tavoittelun, jolloin väärintoimineet yrittävät puolustaa toimintatapojaan, siitä seuraa että muodostuu eri ”leirejä”, josta sitten seuraa loputon ”suo”.

Usein oman edun tavoitteluun liittyy itsekkyyttä ja saattaa jopa liittyä myös vallanhimoa joka on jyrkässä ristiriidassa yleisen edun kanssa. Kysymys on pohjimmiltaan poliittisesta etiikasta ja moraalista.

Timo Lahtinen-Mäkelä
Vihreät