(Helsingin Sanomat 12.5.2011) Vuoden vaihteesta alkaen niillä ikäihmisillä, jotka ovat asuneet palvelusunnossa tai vastaavassa, on ollut oikeus vaihtaa vapaasti kotikuntaa. Henkilö voi muuttaa vapaasti, ja aiempi kotikunta maksaa asumiskulut esimerkiksi hoivakodissa. Asiasta kirjoitti myös Marjut Lindberg (HS 5.5.2011).

Uudistus on tarpeellinen. Kyseessä oli yksi viimeisistä tsaarinajan järjestelmän haamuista. Kaikilla muilla suomalaisilla on ollut vapaa oikeus muuttaa minne haluaa, paitsi runsaan tuen tarpeessa olleilla ikäihmisillä. Hyvää on myös se että vanha kotikunta maksaa asumisen kulut.

Luultavasti muuttoliike ei ole kovinkaan suurta, ihmiset yleisesti ottaen asuvat sielläpäin missä haluavatkin asua, ja eri puolilla Suomea on tasaisesti hoivakoteja.

On kuitenkin mahdollista että isovanhemmat muuttavat lapsenlapsiensa lähelle kasvukeskuksiin. Kannattaa siis varautua siihen, että Espoon kaltaisiin kaupunkeihin muutetaan enemmän kuin Espoosta muutetaan muualle.

Hallinnollisesti tämä luo ongelman, joka tulee ratkaista. Esimerkiksi Espoo toteuttaa tai ostaa tällä hetkellä vajaat 750 hoivakotipaikkaa. Laki edellyttää että muuttohaluiselle vanhukselle pitää järjestää hoiva-asumista viipymättä. Niinpä muualta Espooseen muuttavat käytännössä menevät jonon ohitse. Tietenkin hoivopaikkojen kokonaismäärää kasvatetaan tarpeen kasvaessa, mutta aikaa menee väkisinkin viikkoja tai kuukausia.

Ongelman voi kiertää helposti ja yksinkertaisesti: Laitetaan muualta Suomesta Espooseen muuttavien ikäihmisten mukanaan tuomat “hoivaeurot” erilliselle tilille ja budjettimomentille, josta kustannetaan saman tien uudet hoivapaikat. Muualta tulevia hoivaeuroja ja Espoon vanhustoimen budjettia ei siis sekoitettaisi toisiinsa.

Näin toimittaessa mahdollisella muuttoliikkeellä ei olisi vaikutusta muihin palveluihin, ja ennen kaikkea hoivapaikkaa ei jouduta turhaan odottamaan. Espooseen muuttava ikäihminen “toisi tullessaan” uuden hoivakotipaikan.

Tony Hagerlund
Espoon kaupunginhallituksen jäsen (vihr)