(Länsiväylä 22.9.2010) Kotiseututyötä tekevät yhdistykset uhkaavat Espoossa jäädä ilman avustuksia, mikä halvaannuttaisi niiden toiminnan. Espoon kaupungin kulttuurilautakunta jätti kokouksessaan 24.8. pöydälle kotiseututyön periaatteiden muuttamisen. Lautakunta palaa asiaan kokouksessaa 21.9. Käytännössä kyse on periaatteista, joiden mukaan kaupunki tukee kotiseututyötä tekeviä yhdistyksiä.

Espoossa on noin 50 kaupunginosa- ja omakotiyhdistystä, joita myös kotiseutuyhdistyksiksi kutsutaan. Toiminta on vaihtelee niin alueittain kuin yhdistyksittäin. Yhdistyksien toiminta koostuu pääosin kotiseutuhistorian keräämisestä ja tallentamisesta, tapahtumien järjestämisestä sekä alueellisten näkemysten edustamisesta.

Virkamiesesityksen mukaan “kotiseutuyhdistysten toiminta-avustukset avustukset muutetaan kotiseututyöhön kohdennetuiksi, kaupunginmuseon toimintaa tukeviksi kohdeavustuksiksi.” Tämän lisäksi kulttuuritapahtumien järjestämiseen voisi saada erillistä kohdeavustusta.

Toteutuessaan esitys tarkoittaisi sitä, että kotiseutuyhdistykset pakotetaan muuttamaan rajusti toimintaansa: Jatkossa yhdistysten pitäisi keskittyä perinnetiedon keruuseen. Tilaisuuksien järjestämistä, alueen asukkaiden näkemyksien keräämistä ja ajankohtaisista asioista informoimista – esimerkiksi lehtiä julkaisemalla – ei enää tuettaisi.

Kulttuurilautakunnalle annetun esityksen perusteluissa todetaan lisäksi, että viime vuonna aloittaneet asukasfoorumit edustavat alueellista näkemystä. Näin kaupunginosayhdistyksiä ei enää tarvita koostamaan yhteen asukkaiden toiveita ja tarpeita. Tämä logiikka ontuu pahasti.

Asukasfoorumeita on suuralueittan keskimäärin kaksi vuodessa. Ne ovat luonteeltaan kaikille avoimia asukasiltoja, jossa esitellään ajankohtaisia asioita ja keskustellaan alueen asioista. Asukasfoorumeilla on oma roolinsa, mutta kyseessä on kaksi tyystin erilaista asiaa.

Virkamiespäättelyn seurauksena oletetaan, että esimerkiksi Suur-Leppävaaran alueella kaksi vuotuista asukasiltaa korvaisi yli kymmenen kotiseutuyhdistyksen aktiivisen päivittäisen työn. On hankala hahmottaa, miten esimerkiksi viiden minuutin keskustelu asukasfoorumissa korvaisi vaikkapa lähiön ostoskeskuksen ympäristön siivoustalkoot…

Espoo haluaa tehdä yhteistyötä kolmannen sektorin ja järjestöjen kanssa, muttei oikein osaa. Olennaista on antaa vapaaehtoisille keinoja ja välineitä, ja sitten toivoa, että syntyy kaikkea hienoa ja luovaa. Liika kontrollointi ja halu tilata yksittäisiä suoritteita ei sovi vapaaehtoistyöhön – turkin kukaan haluaa toimia vapaa-ajallaan palkattomana apulaisena.

Esimerkiksi kolmannes kotiseututyön avustuksista voitaisiin sitoa perinteen taltiointiin. Sen sijaan tärkeimmästä tuen muodosta ei saa luopua: annetaan aktiivisille ihmisille hiukan rahaa ja sanotaan, että tehkää mitä tärkeäksi koette.

Kotiseutuyhdistysten toimintaa arvostellaan usein siitä, että ne painottuvat liikaa iäkkäämpien ja pitkään Espoossa asuneiden kotiseutumuistelointiin, jossa katsotaan enemmän taakse- kuin eteenpäin. Nyt esitetyssä muodossa kotiseutuyhdistykset pakotettaisiin toimimaan iäkkäämpien ja pitkään Espoossa asuneiden kotiseutumuistelointikerhoina, joissa katsotaan ennemmin taakse- kuin eteenpäin.

Kullttuurilautakunnalle tuodun esityksen avulla pyritään museoimaan aktiivinen espoolainen kotiseututyö. Kotiseutuyhdistyksiä tarvitaan kuitenkin järjestämään tapahtumia, koostamaan yhteen näkemyksiä ja informoimaan ajankohtaisista asioista.

Tony Hagerlund
Espoon kaupunginhallituksen jäsen (vihr)