Tony Hagerlund(Länsiväylä 10.12.2008) Viime viikkoina Länsiväylässä on pureuduttu terveysasemien omalääkärijärjestelmän ongelmiin. Esimerkiksi Espoonlahdessa kaikille asukkaille ei voida lääkärivajeen takia edes nimetä omalääkäriä. Aika on kypsä omalääkärijärjestelmän uudistamiselle. Tämän suuntaisia askelia onkin jo otettu; esimerkiksi Kivenlahdessa asukkaita hoidetaan tiimeittäin.

Tällä hetkellä Espoon terveysasemilla käytössä oleva omalääkärijärjestelmä perustuu maantieteelliseen jakoon: lääkäri hoitaa tietyn alueen asukkaita. Pyrkimyksenä on että lääkäri oppii tuntemaan oman alueensa asukkaat, tätä kautta syntyy pitkäaikaisia hoitosuhteita ja hoito on näin pitkäjänteisempää. Omalääkärijärjestelmä toimii hyvin esimerkiksi pitkäaikaissairauksien hoidossa. Edellytys tälle kuitenkin on ettei hoitohenkilökunta jatkuvasti vaihdu.

Omalääkärijärjestelmään liittyy kuitenkin monia ongelmia. Työvoimapulan seurauksena lääkäreitä ei ole tarpeeksi tai he ovat niin työllistettyjä, ettei kiireellisemmissä tapauksissa omalääkärille pääse tarpeeksi nopeasti. Tällöin hakeudutaan kenelle tahansa terveysaseman lääkäreistä tai huonoimmassa tapauksessa hakeudutaan ”turhaan” päivystykseen. Myös henkilökunnan vaihtuvuus johtaa siihen, että pysyviä vuosien mittaisia hoitosuhteita syntyy vain harvoin.

Maantiede potilaiden jaon perusteena asettaa muunkinlaisia ongelmia. Jollain alueilla sairastavuus voi olla väestöpohjansa takia suurempaa kuin toisilla alueilla, mikä kuormittaa lääkäreitä epätasaisesti.

Itse olen viimeiset kymmenen vuotta ollut joko Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön tai työpaikkaterveydenhuollon piirissä, joten olen käynyt julkisella puolella lääkäriä tapaamassa vain harvoin. Tänä aikana lääkärit ovat vaihtuneet tiheään. En ole koskaan tavannut samaa omalääkäriäni kahdesti. Monet espoolaiset ovat samankaltaisessa tilanteessa kuin minä, omalääkärisysteemillä ei ole merkitystä käytännön arjessa.

Mitä sitten tulisi tehdä? Espoon hoitojärjestelmää tulee muuttaa samalääkäri- ja tiimipohjaisemmaksi. Asukkaat voisivat valita haluavatko lainkaan omalääkäriä, vai riittääkö se että tarvittaessa pääsee tapaamaan mahdollisimman nopeasti ketä tahansa lääkäriä. Itseni kaltaiset ”turhat” omahoidettavat saataisiin pois häiritsemästä tilastoja. Järjestelmä tukisi myös työn tasaamista; kuvitteellisen väestövastuuseen pohjautuvan asiakasmäärän sijaan lääkäreiden kannalta olennaisinta on kuinka moni hoitovastuuseen kuuluva asukas tarvitsee säännöllisesti hoitoa.

Samalääkärijärjestelmää voi täydentää tiimipohjaisella toimintatavalla. Terveyskeskuksissa toimittaisiin Kivenlahden nykyisen mallin mukaisesti tiimeissä. Jos samalääkäri olisi vaikkapa lomalla, potilas ohjattaisiin jonkun muun saman työryhmän lääkärille. Tällöin tietämys ja kokemus potilaasta olisi ainakin teoriassa useammalla, ja työntekjöiden vaihtuessa jatkuvuus olisi nykyistä taatumpaa.

Siirtymisen omalääkärijärjestelmästä samalääkärijärjestelmään voi tehdä ilman että se vaikuttaa nykyisiin hoitosuhteisiin. Nykyiset toimivat omalääkärisuhteet voisivat jatkua sellaisenaan.

Uudella toimintatavalla pysyviä hoitosuhteita syntyisi samalla tavoin kuin nytkin, mutta osasta ongelmia päästäisiin eroon. Hoitojärjestelmä ei olisi niin haavoittuvainen lääkärivajeen edessä, ja työntekijöiden vaihtuvuuden vaikutus hoitoon pieninisi. Omalääkärisuhteen hyvät puolet voitaisiin säilyttää, mutta silti päästäisiin kehittämään nykyistä toimintatapaa.

Tony Hagerlund
sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen (vihr.)