Tony Hagerlund(Avaa-kaupunkilehti, kolumni, 19.1.2007) Valmistuin runsas vuosi sitten Helsingin yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi. Opiskelin aika ripeästi: Kuudessa vuodassa ulos, välissä olin yli vuoden päätoimisesti töissä ja toisen samanmoisen lapsen kanssa kotona. Lisäksi tein töitä osa-aikaisesti oikeastaan koko opiskeluajan.

Kummallisinta opiskeluajoissani oli säännöllinen kirjeenvaihto Kelan kanssa. Tulojansa piti seurata ja jos tienasi liikaa, opintotukea piti palauttaa. Opintotukea nostaessaan saa tienata 505 euroa jokaista tukikuukautta kohti. Summa on häkellyttävän pieni, etenkin kun puhutaan pääkaupunkiseudulla asuvan kolmihenkisen perheen pääelättäjästä.

Noin matalassa tulorajassa ei ole mitään järkeä. Yhteiskunta toivoo nuorten opiskelevan nopeasti ja lisääntyvän. Itse tein juuri noin. Lisäksi tein kaiken muun ohessa töitä, mitä ainakin verohallinto ja työnantajat toivovat. Perheemme eli tilastollisesti köyhyysrajan alapuolella, mutta silti työssäkäyntiä piti ajoittain rajoittaa, jottei tukia perittäisi takaisin. Pelkästään työtä tekemällä taas en olisi voinut opiskella.

Suomalaisen tukijärjestelmän yksi ongelma on, että ihmiset luokitellaan joko työssäkäyviksi tai työttömiksi. Välimaastossa eläviä, kuten opiskelijoita, kotona olevia vanhempia, osa-aika- ja pätkätöitä tekeviä, ei huomioida.

Ratkaisu tähän ongelmaan on yksinkertainen: perustulo. Yksinkertaisimmillaan perustulo tarkoittaa jokaiselle 400 euroa tilille kuussa. Veroa maksetaan kaikista tuloista 40 %. Progressiivisuus säilyy, sillä parhaiten tienaavien veroprosentti voisi olla jonkin verran korkeampi. Perustulo korvaisi suurimman osan nykyisistä tukijärjestelmistämme, mutta ainakin toimeentulo- ja asumistukea tarvittaisiin edelleen.

Perustulo vaikuttaisi yllättävän vähän siihen, paljonko suomalaiset maksaisivat veroja. Keskituloisten verot pysyisivät likimain ennallaan. Hyötyjiä olisivat etenkin kaikista pienituloisimmat.

Opiskelijat hyötyisivät uudistuksesta. Sen lisäksi että perustulo olisi hieman suurempi kuin opintotuki, tulorajoja ei olisi. Siitä vaan opiskelemaan, valmistumaan ja työelämään. Ei enää tuskastuttavaa kirjeenvaihtoa Kelan kanssa. Jos opiskelunsa rahoittaisi työtä tekemällä, sitä ei estettäisi.

Perustulo antaisi monelle pohjan jonka varaan rakentaa elämäänsä. Erilaiset tukijärjestelmät ja myös verotus selkeytyisi ja tuloloukot vähenisivät. Merkittävin hyöty olisi kuitenkin se, että työnteko kannattaisi aina, myös opiskelijoilla.

Tony Hagerlund