Tony Hagerlund(Länsiväylä, Vieraskynä, 17.1.2007) Toimeentulotuki on määritelty viimesijaiseksi etuudeksi. Kun yksilö ei voi muulla tavoin elantoaan saada, hänelle myönnetään toimeentulotukea. Toimeentulotuki tarjoaa minimin, jolla niukin naukin pysyy hengissä. Toimeentulotukea täydennetään harkinnanvaraisella tuella.

Espoon kaupungin sosiaalitoimen ohjeissa on mainita ”pitkäaikaisesta sosiaalitoimen asiakkuudesta”. Kyse on tilanteesta, jossa pitkään tuen tarpeessa olleelle asiakkaalle tulee yllättävä meno, kuten uusien silmälasien hankkiminen. Tällöin asiakkaalle voidaan myöntää harkinnanvaraista toimeentulotukea.

Ongelmallista on maininta sosiaalitoimen asiakkuudesta. Kyse ei ole pitkäaikaisesta tuen tarpeesta, vaan pitkäaikaisesta sosiaalitoimiston asiakkuudesta. Jos avuntarvitsija on oikeutettu toimeentulotukeen vain silloin tällöin, ei hän tukea saa. Yksinkertaisimmillaan hakemuksen käsittelijä voi tarkistaa onko hakija saanut toimeentulotukea viimeisen puolen vuoden aikana joka kuukausi. Jos näin on, harkinnanvaraista tukea voidaan myöntää.

Kyseessä on eräänlainen kanta-asiakasjärjestelmä. Ohjeissa tulisi olla maininta vain ja ainoastaan tuen tarpeesta, eikä mitään asiakkuudesta. Määrittely sorsii niitä asiakkaita, jotka joko eivät hae toimeentulotukea vaikka olisivat siihen oikeutettuja, tai onnistuvat vaikkapa joka toinen kuukausi tienaamaan yhden euron enemmän kuin toimeentulotukeen oikeutetut. Tässä tapauksessa suorastaan kehotetaan hakemaan toimeentulotukea ja pitämään tulot sopivan alhaisina, sillä tuleva avunsaanti voi olla kiinni nykypäivän asiakkuudesta.

Virkamiesten näkemysten mukaan edellisenkaltaiset tilanteet korjataan harkinnanvaraisesti. Hyvä niin. Ongelmalliseksi tilanne muodostuu kun budjetti on tiukoilla, rahat vähissä tai työntekijällä ei ole aikaa perehtyä tapauksen yksityiskohtiin. Tällöin harkinnanvaraisuudesta helposti tingitään.

’ ’ ’

Menneenä vuotena toimeentulotukeen varattuja rahoja jäi käyttämättä. Hienoa, jos avun tarve on tosiasiallisesti vähentynyt. Valitettavasti asia ei liene näin. Kyse lienee pikemminkin siitä, että ylityöllistetyillä työntekijöillä ei ole aikaa tavata asiakkaita.

Kuuden suurimman kaupungin vertailussa Espoossa on suhteessa vähän toimeentulotuen tarvitsijoita, mutta he saavat enemmän tukea kuin muualla keskimäärin saadaan. Mikä eron selittää? Osaselitys lienee, että Espoon käyttää ennaltaehkäisevään toimeentulotukeen 1,3 prosenttia toimeentulotuen budjetista. Esimerkiksi Tampere käyttää tähän varoja kolme kertaa enemmän.

Ennaltaehkäisevään toimeentuloon tulee satsata nykyistä enemmän. Mitä aikaisemmin alkavaan kierteeseen päästään kiinni, sitä vähemmän velat ehtivät kerääntyä ja sitä lyhyemmän aikaa apua tarvitaan. Tästä hyötyy kaupunki avuntarpeen ollessa lyhyempi. Ennen kaikkea hyötyjä on avuntarvitsija kun kierre saadaan katkaistua ajoissa.

’ ’ ’

Suomalainen toimeentulotukijärjestelmä on suunnattu kaikkein heikoimmin pärjääville tilanteeseen, joissa muilla tuloilla ei elä. Aikoinaan väliaikaiseksi tarkoitettu tuki on muuttunut perustoimeentuloksi liian monelle. Toimeentulotukeen liittyvät tiukat rajoitukset, joiden seurauksena tuki pienenee samaa tahtia kuin tulot kasvavat.

Väliaikaisen tuen muuttuminen pysyväksi on johtanut Espoon kanta-asiakasjärjestelmän kaltaisiin kummallisuuksiin. On pitänyt määritellä se kohta johon asti saa tukea, ja josta ylöspäin ei enää ole toimeentulotukeen oikeutettu. Valitettavasti aidan tilaan on tullut rakennettua seinä.

Asenteiden on syytä muuttua. Perheiden ja yksilöiden erilaiset tilanteet tulee huomioida, eikä tukijärjestelmä saa missään nimessä vaatia avuntarvitsijalta heikkoutta tai sen näyttelemistä. Perustulo olisi keino selkeyttää sosiaaliturva- ja verotusjärjestelmää sekä taata ihmisille perustoimeentulo jonka varaan elämäänsä rakentaa. Muitakin ratkaisuja on, kuten alle tuhannen euron tulojen verottomuus. Tärkeintä on purkaa tuloloukkuja, jotta työnteko ja aktiivisuus kannattaa aina.

Tony Hagerlund
kirjoittaja on Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä perusturvajaoston jäsen (vihr.)