Tony Hagerlund(Helsingin Sanomat 16.5.2008) Muutama vuosi sitten toteutettiin pääkaupunkiseudun julkisessa liikenteessä suuri uudistus. Perinteisistä pahvisista kuukausikorteista siirryttiin matkakortteihin.

Parannus oli merkittävä aiempaan verrattuna: aikaa saattoi ladata kortille juuri haluamansa pituiseksi kaudeksi ja kortilla saattoi maksaa myös kertamatkoja.

Seutuliikenteeseen saatiin uudistuksen myötä joustoa: kaupungin sisäisen lipun haltija saattoi matkustaa seutumatkan maksamalla vain lisähinnan. Enää ei tarvinnut maksaa osasta matkaa kahteen kertaan jos lippu oli valmiiksi ostettuna kotikunnan rajalle saakka.

Yhdestä vanhan systeemin suurimmista kummallisuuksista oltiin päästy eroon.

Ei mennyt aikaakaan kun uudistuksesta kaikessa hiljaisuudessa kuitenkin luovuttiin. YTV ei pitänyt asiasta suuremmin meteliä. Joku oli ilmeisesti oivaltanut että matkustajilta saadaan enemmän rahaa jos myydään matkalippu kahteen kertaan.

Seudullisen ja kuntien sisäisen matkustamisen hintaerosta on keskusteltu viime aikoina monilla foorumeilla. Kuntapohjainen vyöhykeraja johtaa kieltämättä outoihin tilanteisiin.

Esimerkiksi matka Helsingin keskusta muutaman kilometrin päähän Otaniemeen maksaa noin tuplasti enemmän kuin useita kertoja pidempi Helsingin sisäinen matka Vuosaaresta Lauttasaareen.

Yksi helpoiten toteutettavissa olevista parannuksista olisi palata takaisin järjestelmään, jossa jo ostettu kaupungin sisäinen lippu kelpaisi seutumatkan osamaksuksi.

Yleensä yritykset ja yhteisöt panostavat kanta-asiakkaisiinsa, ja heille pyritään myymään aiempaa enemmän jopa alennetulla hinnalla. YTV:n logiikka on päinvastainen: jos sisäisen lipun haltija haluaa matkustaa naapurikuntaan, kanta-asiakas joutuu maksamaan uudestaan jo ostamansa sisäisen lipun.

Julkisen liikenteen asemaa täytyy vahvistaa. Yksi keino on selkeyttää hinnoittelua. Jo ostettu kaupungin sisäinen matka tulisi jälleen ottaa huomioon seutuliikenteessä.

Tony Hagerlund