2.5. Ipv6 antaa jokaiselle hiekanjyvälle oman IP-osoitteen.» Tietoyhteiskunnan perusinfran, Internetin perusta luotiin syyskuussa 1969, kun Arpanetin ensimmäiseen reitittimeen liitettiin ensimmäinen tietokone. Vuoden loppuun mennessä verkossa oli jo neljä tietokonetta.

1970-luvulla Arpanet levisi Yhdysvaltojen puolustusvoimille töitä tehneisiin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin. 1980-luvulle tultaessa verkko alkoi laajeta nopeasti, ja vuonna 1983 puolustusministeriön tietokoneet irrotettiin Arpanetistä omaksi Milnet-verkokseen.

Vuoden 1983 alussa Arpanet siirtyi käyttämään tcp/ip-protokollia, minkä jälkeen voitiin periaatteessa jo puhua internetistä. Yleensä internetiksi kutsutaan kuitenkin vasta Arpanetin rinnalle 1980-luvun lopulla rakennettua nopeampaa verkkoa, joka ulottui pian Yhdysvaltojen lisäksi Eurooppaan ja Aasiaan. Vuonna 1990 alkuperäinen Arpanet suljettiin.

Uuteen internetverkkoon pääsivät myös muut kuin yliopistot ja puolustusvoimat. Ensimmäinen kaupallinen nettioperaattori The World aloitti toimintansa Yhdysvalloissa vuonna 1989. Lopullisesti Internet avautui 1995, kun rajoitukset netin kaupalliselle käytölle poistettiin.

1980-luvulla ja 1990-luvun alussa Internet oli tietokoneiden verkko, tcp/ip-protokollaperhettä käyttävien tietokoneiden verkko. Määritelmän mukaan internet tarkoittaa edelleen nimenomaan tätä verkkoa, mutta vuosikymmenten kuluessa sana on saanut myös uusia merkityksiä.

Kun Tim Berners-Lee vuonna 1990 ohjelmoi ensimmäisen www-palvelimen ja -selaimen nimeltä WorldWideWeb, hän teki Internetistä tiedon verkon. Alkujaan Berners-Leen ajatuksena oli luoda Internetiin toisiinsa viittaavista hypertekstidokumenteista koostuva verkko, mutta jo vuonna 1992 hän latasi palvelimelleen ensimmäisen kuvatiedoston.

Lopullinen läpimurto tapahtui vuonna 1993, kun Tim Berners-Leen työnantaja Cern ilmoitti, että kuka tahansa saa käyttää ja kehittää www:tä rajoituksetta ilmaiseksi ja julkaisi sen lähdekoodin vapaana ohjelmana. Samaan aikaan kilpailevan Gopher-järjestelmän palvelinten käytöstä alettiin periä lisenssimaksuja. Sen jälkeen www-palvelin- ja -selainohjelmien kehitys oli nopeaa, mutta Gopher näivettyi.

Jo Tim Berners-Leen alkuperäisessä ehdotuksessa WorldWideWebin kehittämiseksi hän totesi, että tuloksena on verkko, jossa käyttäjät luovat uutta sisältöä ja uusia linkkejä. Käytännössä Berners-Leen visio Internetistä ihmisten verkkona toteutui kuitenkin vasta sosiaalisen median läpimurron myötä 2000-luvulla.

2002 ja 2003 julkaistut Friendster ja MySpace eivät olleet ensimmäisiä sosiaalisia nettipalveluita, mutta ne toivat sosiaalisen median suuren yleisön tietoisuuteen. Itse asiassa monet sosiaalisen median ilmiöt olivat nähtävissä jo 1970-luvun keskusteluryhmissä ja 1980- ja 90-lukujen taitteen bbs-bokseissa.

2010-luvulla Internetin ennakoidaan kehittyvän esineiden verkoksi, jonka jatkuvaa läsnäoloa ihmiset eivät aina välttämättä edes huomaa.

Esineiden Internetin teknologiat ovat jo valmiina: Ipv6 antaa jokaiselle hiekanjyvälle (300 miljoonalla planeetalla) oman
IP-osoitteen, rfid ja nfc mahdollistavat esineiden tunnistamisen, ja 4g tarjoaa nopean yhteyden Internetiin.

Internet palaa juurilleen, sillä esineiden verkossa valtaosa tietoliikenteestä on koneiden keskinäistä viestintää. Dementikon älykäs dosetti raportoi potilastietojärjestelmälle, auto kertoo takana tuleville autoille lukkojarrutuksesta, ja hintalapun rfid-tarra, asiakkaan nfc-puhelin sekä kauppiaan kassakone sopivat luottotilin käytöstä.

2020-luvulla tietotekniikan integraatio muuhun teknologiaan edelleen syvenee. Yhdessä aivotutkimuksen kehityksen kanssa voi syntyä jopa rajapinta suoraan aivoihin.

Kaiken takana on silti edelleen pakettivälitteinen verkkojen verkko, internet.

Jyrki J.J. Kasvi

Kirjoittaja on TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n tutkimus- ja kehittämisjohtaja.