Työllä ei enää rikastu – perustuloa ja pääomatuloja kaikille?

Päivän Helsingin Sanomissa (23.3.2014) on kirjoitus varallisuuden jakautumisesta (""Työllä ei enää rikastu" - perijöiden yhteiskunta tekee paluun.). Kirjoituksessa esitellään taloustieteilijä Thomas Pikettyn ajatuksia. 

Hänen perusviestintä on, että 1900-luvulle asti pääoma tuotti merkittävästi enemmän kuin työnteko. Sen jälkeen on seurannut sadan vuoden aikakausi, jona aikana talouskasvu on ollut pääoman tuottoja nopeampaa. Toisin sanoen työtä tekemällä on voinut vaurastua.

Nyt sitten oltaisiin liukumassa takaisin 1800-luvulle. Hyväosaiset perivät ja elävät koroilla, ja ahkerimmankin työntekijän on hankala kuroa omalla toiminnallaan eroa kiinni. Teollisuus automatisoituu, työn rooli pienenee ja omistamisen merkitys kasvaa. Osuuden omistaminen koneesta on kannattavampaa kuin työkseen koneen käyttäminen (kiteytys allekirjoittaneen).

Helppo vastaväite on, että joku kuitenkin nousee ryysyistä rikkauksiin, vaikka edessä olisi mitä tahansa murheita tai mitkä tahansa lähtökohdat. No onhan se noinkin. Kun tarkastellaan yhteiskunnallisia ilmiöitä, olisi hyvä kuitenkin tarkastella keskivertoa tai keskimmäistä henkilöä. Kysymys ei ole onnistuuko joku rikkomaan rajoja, vaan miten tavallisilla ihmisillä menee.

Kyllähän antiikin Roomassakin oli niin ahkeria “luotto-orjia” että isännät lopulta heidät vapauttivat. Monet nousivat jopa varakkaiksi ja vaikutusvaltaisiksi. Silti mallia, jossa “syntymärooli” määrää tulevaisuuden, ei voi vaikuttaa ei voi kovinkaan tasa-arvoisena pitää, vaikka joka sadas onnistuisikin uimaan vastavirtaan.

Mitä muuttaa?

Suurimmalle osalle on tarjolla töitä, ja isolle osalle ihan kohtalaisesti palkattujakin töitä. Toisaalta työttömän rooli on karu, ja esimerkiksi supistuvalla alalla uuden työpaikan löytäminen, jos sellaisen menettää, voi olla hankalaa. Tämä siis ilman että itse voi asiaan vaikuttaa. 

Ideaalitilanteessa länsimaissa - en puhu nyt vain Suomesta - siirryttäisiin perustulon suuntaan. Töissä käyviltä tämä verotettaisiin takaisin, joten keski- tai hyvätuloisilla tämä ei paljoakaan arkea muuttaisi. 

Syntyisi tilanne jossa työnteko kannattaisi aina. Tarveharkinnasta luopuminen vähentäisi hallintoa, mutta myös antaisi mahdollisuuden pärjätä vähemmillä työtuloilla tippumatta köyhyyteen.

Lisäksi raja-aita työllisyyden ja työttömyyden välillä madaltuisi. Nykyisellään esimerkiksi toimeentulotukea (joka olisi yksi tuista jonka perustulo voisi korvata) ei saa jos on varallisuutta. Tämä on sinällään loogista, miksi saisi tukea jos on omaa varallisuutta? Haittapuoliakin on, jos pääomatulojen merkitys yhteiskunnassa suurempi kuin ennen, ja hankalassa tilanteessa pitää myydä saman tien pääomansa, niin tosiasiassa heikkoon elämäntilanteeseen joutuneelta edellytetään niiden oman henkilökohtaiset “turvaverkkonsa” alasajoa.

Toinen elintason perusta olisi tietysti palkkatyö. Mahdollisimman monen on hyvä olla töissä mahdollisimman paljon. Tämä ei nyt ole kovinkaan yllättävä ajatus, joten hyppään saman tien kolmanteen kohtaani.

Mahdollisimman monen olisi hyvä omistaa mahdollisimman paljon. Jos keskivertoperheellä olisi sijoituksia, ja yhä useampi kuuluisi esimerkiksi osakeomistusten myötä myötä myös omistavaan luokkaan, niin tulot tulisivat aiempaa useammasta suunnasta. Edes muutaman sadan euron pääomatulot muutaman kerran vuodessa voivat auttaa jo paljon. Lisäksi pääomatulot antavat muista tuloista riippumatonta tuloa, ja tarvittaessa omistukset voi myydä.

Kansankapitalismiksi tätä kutsutaan, ja verkkopohjaiset palvelut ovat viime vuosina antaneet merkittävästi mahdollisuuksia ostaa osakkeita pienin kuluin tai sijoittaa kuluitta rahastoihin. Nykyään jo muutamalla kympillä voi sijoittaa, joka on kaikin puolin hyvä asia.

Ideaalitilanne: tuloja monesta suunnasta

Ideaalitilanteessa suomalaisen perheen tulot tulisivat kolmesta suunnasta. Perustulo olisi vakaa pohja joka pysyisi tilanteessa kuin tilanteessa, vähän niin kuin lapsiperheiden lapsilisä nykyisellään.

Töitä tietysti tehtäisiin mahdollisimman paljon.

Lisäksi omistaminen ja sitä kautta tulevat pääomatulot sitoisivat myös ihan tavalliset perheet kiinni tekniikan kehittymiseen. Tämä on yksi keino millä automaation tuoman tehostuksen hedelmät päätyvät useampiin käsiin.

Näin syntyy tilanne jossa tuloilla on kolme lähdettä: perustulo, palkkatyö ja pääomatulo. Yhden puuttuessa kahden muun avulla voi vielä pärjätä.

Mitä muuttaa?

Mitä sitten asian eteen voisi tehdä?

(1) Perustulon tai ns. käänteisen tuloveron käyttöönotto takaisi toimeentulon ilman byrokratiaa.

(2) Edellisen myötä työssäkäyntiaste voisi parantua: työnteko kannattaisi aina, ja myös lyhyet työpestit olisivat houkuttelevia.

(3) Sijoittamista tulee helpottaa, alkaen siitä että piensijoittajia kohdellaan verotuksellisesti samoin kuin suurempia sijoittajia. Piensijoittattajat voivat lähinnä ostaa osakkeita tai rahastoja. Vaan jos satut omistamaan yrityksen, saat nostettua itsellesi osinkoa pienemmällä veroprosentilla. Ja jos sinulla on paljon rajaa, voit ihan laillisesti muun muassa perustaa sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen jonka kautta saat nostettua osinkoa muutaman prosentin halvemmalla kuin ilman yritystäsi.

Toisin sanoen piensijoittajia verotetaan tiukemmin kuin suursijoittajia. Alkuun voisi laittaa kaiken sijoittamalla saadun tulon samalle viivalle.

Voisi myös harkita mallia jossa pienen määrän pääomatuloja voisi saada pienemmällä veroprosentilla, tai vaikka verottomana. Jos pääomatulot olisivat vaikka tuhanteen euroon asti verottomia, se kannustaisi suomalaisia pienimuotoiseen sijoitustoimintaan.