Kunnat ovat Suomen julkihallinnon perusyksiköitä. Ne syntyivät seurakuntien rinnalle huolehtimaan maallisista asioista. Kuntien rajat noudattivat seurakuntien rajoja, ja kunnantalo seisoi kirkonkylässä kirkon vieressä.

Vuosikymmenten kuluessa maailma on kuitenkin muuttunut yhä monimutkaisemmaksi, ja kunnat eriytyneet yhä moninaisemmiksi. Silti 101 asukkaan Sottungalla on edelleen samat tehtävät ja velvoitteet kuin 602.000 asukkaan Helsingillä.

Perustuslaki takaa kuntien vahvan itsehallinnon, mutta käytännössä tilanne on toinen. Kunnat joutuvat turvaamaan yhä useammassa asiassa toisiinsa, koska yhden kunnan voimavarat eivät riitä. Edes Helsinki ei huolehdi omasta erikoissairaanhoidostaan tai vesihuollostaan, vaikka sairaanhoito ja kunnallistekniikka ovat periaatteessa kuntien vastuulla.

Erikoissairaanhoito ei ole ainoa kuntien tehtävä, joka on siirretty kunnilta niin kutsutuille kuntayhtymille.

Monessa kunnassa ei ole esimerkiksi omaa vesilaitosta, jätehuoltoa, joukkoliikennettä, jätevedenpuhdistamoa tai ammattioppilaitosta. Esimerkiksi Espoon kaupunginvaltuustossa puhutaan paljon esiopetuksesta, peruskouluista ja lukioista, mutta ei ammattioppilaitoksista, koska espoolaisten nuorten ammattikoulutuksesta vastaa Espoon kaupungin asemesta Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia.

Käytännössä kunnat maksavat kuntayhtymiltä tulevat laskut, mutta niiden valta kuntayhtymien toimintaan on rajallinen. Esimerkiksi sairaanhoitopiirin jäsenkunnat voivat talousarvioissaan pienentää sairaanhoitopiirien rahoitusta, ja aina välillä pienentävätkin, mutta kun vuoden loppu lähestyy ja rahat loppuvat, kunnat eivät voi kuin maksaa, tai niiden asukkaat jäävät ilman hoitoa.

Esimerkiksi Vantaan kaupunki kuuluu seuraaviin kuntayhtymiin:
HUS Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiri (erikoissairaanhoito)HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut –kuntayhtymä (jätehuolto, vesihuolto)HSL Helsingin seudun liikenne –kuntayhtymä (joukkoliikenne)Uudenmaan päihdehuollon kuntayhtymäEteva kuntayhtymä (vammaispalvelut, kuntoutuspalvelut, erityisopetus) EVTEK-Kuntayhtymä (ammattikorkeakoulu)Västra Nylands folkhögskola- kuntayhtymä (vapaa sivistystyö)Kårkulla samkommun kuntayhtymä (kehitysvamma- ja vammaispalvelut)
Lisäksi pääkaupunkiseudun kuntien kirjastot ovat niin tiiviissä Helmet-yhteistyössä, että esimerkiksi aineistomäärärahojen nostaminen tai laskeminen on mahdollista vain seudun kuntien yhteisellä päätöksellä.

Kuntien lakisääteiset palvelut ovatkin enää vain osittain vaaleilla valittujen valtuustojen ohjauksessa.

Ei ihme, että moni hellii ajatusta kuntarakenneuudistuksesta, Suomen 320 kunnan yhdistämisestä niin suuriksi yksiköiksi, että ne selviäisivät useimmista tehtävistään omin voimin. Esimerkiksi 9,6 miljoonan asukkaan Ruotsissa on 290 kuntaa ja 5,6 miljoonan asukkaan Tanskassa 98 kuntaa.

# # #

Samalla kun kunnat ovat siirtäneet lakisääteisiä tehtäviään kuntayhtymille, valtio on karsimassa toisesta päästä kuntien tehtäviä. Esimerkiksi toimeentulotuen perusosan laskenta ja maksaminen siirretään vuoden 2017 alussa kuntien sosiaalitoimilta Kansaneläkelaitokselle.

Sote-uudistuksen myötä loputkin kuntien sosiaali- ja terveystoimista otetaan pois kunnilta sote-alueiden vastuulle, terveyskeskukset, sosiaalitoimistot, lastensuojelu, …

Voidaan hyvällä syyllä kysyä, mitä tehtäviä kunnille jää? Mihin tarvitaan kunnanvaltuustoja, jos ne eivät kohta enää päätä mistään? Miten laskut maksavien kuntalaisten ääni kuuluu kuntayhtymien päätöksenteossa?

Tuleeko kuntaliitoksia vastaan hangottelevista kunnista pelkkiä vaakunankiillotusvirastoja? Onko itsenäisen kunnan kunnanvaltuuston asialistan ainoa asia kiillotusaineen valinta?