Sähköisiä palveluita mainostavat usein hopeahapsiset ikäihmiset, jotka vakuuttavat elämänsä helpottuneen älypuhelimen pankkisovelluksen käyttöönoton myötä. Kauneimmankin hymyn takana on kuitenkin usein tuskastunut aikuinen lapsi, joka yrittää auttaa vanhempiaan asioiden hoidossa.

Ei ole itsestään selvää, että tämä onnistuu. Esteeksi voivat muodostua palvelun käytettävyys, esteettömyyden puute tai se, että toisen apuna asiointi on vaikeaa tai mahdotonta. Toisen – edes iäkkään vanhempansa – tunnuksilla ei saa kirjautua OmaPostiin, saatika pankkiin, vero.fi:hin, Kelaan, Digi- ja väestötietovirastoon, kirjastoon tai kunnan terveyspalveluihin, mutta silti kaikkien pitää pystyä näitä palveluja käyttämään. Vahvistettu edunvalvojana toimiva läheinenkään ei aina pysty käyttämään omilla tunnuksilla valtuuttajansa palveluita. Samat vaikeudet kohtaa alaikäisen toimintarajoitteisen edunvalvojana toimiva yksityishenkilö.

Kuntien ja valtion palvelut kuuluvat kaikille ja niiden suunnittelun tulee olla käyttäjälähtöistä. Tämän lisäksi on tärkeää, että auttaminen on mahdollista. On tehtävä yhä enemmän töitä sen eteen, että palvelut ja tieto saavuttavat kaikki. Tähän kuuluu myös sen hyväksyminen, että joissain tapauksissa paperilla asioiminen on parempi ratkaisu. Emme voi tyytyä oletukseen, että sähköisen palvelun näennäisesti helppo ja turvallinen käytettävyys riittää.

On myönnettävä, että kaikki mainoksissa esiintyvät seniorit, jotka keskustelevat ilmeikkäästi hymiöin lastenlasten kanssa Whatsapissa tai Facebookissa, eivät pysty käyttämään kaikkia palveluja sähköisesti.

Espoonkin tulee turvata sähköisen palvelumuodon rinnalla aina mahdollisuus kohdata palveluntarjoaja papereiden kanssa ja vaikuttaa alueellaan toimiviin yrityksiin ja järjestöihin, jotta näiden tarjoamat palvelut olisivat saavutettavissa.

Satu Ramsland & Marika Paavilainen

Blogi on Espoon Vihreiden vaaliblogien sarjaa.
Kirjoittajat ovat ehdolla Vihreiden listalta kesäkuun 2021 kuntavaaleissa.