Vaaleista on tullut rahapeli. Harvalla ehdokkaalla on niin paljon ylimääräistä rahaa, että pystyy kustantamaan uskottavan vaalikampanjan omasta pussista. Ja vielä harvempi niin varakas on kiinnostunut viettämään iltojaan kunnanvaltuustoissa tai tekemään pitkää päivää ja välillä yötä kansanedustajan palkalla.

Suurin osa ehdokkaista tarvitsee vaalikampanjointiinsa ulkopuolista rahoitusta.

Kokemukset maailmalta opettavat, että rahan merkityksen kasvaessa myös korruption riski kasvaa. Kaikki eivät ole valmiita avaamaan lompakkoaan pelkästä aatteen palosta.

Suomessa riskiä hallitaan julkisilla vaalirahoitusilmoituksilla. Vaaleissa valittujen valtuutettujen, kansanedustajien ja EU-parlamentin jäsenten on ilmoitettava valtiontalouden tarkastusvirastolle, miten he ovat vaalikampanjansa rahoittaneet.

Ilmoitusten avulla media ja kansalaiset voivat arvioida, onko vaaleissa valittujen luottamushenkilöiden ja vaalirahoittajien välille syntynyt epäterveitä riippuvuus- ja kiitollisuussuhteita.

Ehdokkaiden kannattaa olla tarkkana, sillä jo pelkkä perusteltu epäilys voi viedä äänestäjien luottamuksen, vaikka varsinaista rikosta ei olisi tapahtunut.

# # # Jos kerran vaalirahoitusilmoitukset ovat niin tärkeitä, miksi niiden tekeminen tuottaa niin monille ongelmia? Etenkin kunnallisvaalien jälkeen monet valtuutetut jättävät ilmoituksensa tekemättä.

Kunnallisvaalien rahoitusilmoitukset ovat erityisen tärkeitä, sillä nimenomaan kuntien valtuustoissa, hallituksissa ja lautakunnissa tehdään päätöksiä, joilla on välittömiä taloudellisia vaikutuksia: asemakaavat, hankinnat, rakennusluvat, kunnallistekniikka, rakennushankkeet, …

Sen sijaan kansanedustajat ja mepit vaikuttavat epäsuorasti, lakien ja talousarvioiden kautta. Yksittäisellä kansanedustajalla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa suoraan vaalirahoittajansa asioihin kuin yksittäisellä kunnallispoliitikolla.

# # # Kokemukseni mukaan tärkein syy vaalirahoitusilmoitusten laiminlyöntiin on se, että läheskään kaikilla poliitikoilla ei ole vaalien jälkeen selvää käsitystä, kuinka paljon rahaa kampanjaan meni, ja mistä rahat tulivat.

Kaikkien puolueiden ehdokaskoulutuksessa painotetaan, alleviivataan ja tuputetaan kampanjoinnin rahankäytön hallintaa: Tukiryhmällä on oltava talouspäällikkö! Kampanjalla on oltava taloussuunnitelma! Ehdokkaan ei pidä itse huolehtia kampanjansa kirjanpidosta! Jne! Etc! Yms!

Silti kaikkien vaalien jälkeen, ehkä presidentinvaaleja lukuun ottamatta, on ehdokkaita ja luottamustehtäviin valittuja henkilöitä, joiden vaalikampanjan kirjanpito tarkoittaa kirjekuorellista laskuja ja kuitteja.

Tilannetta ei yhtään helpota se, että erilaisista yhteismainoksista ja –tilaisuuksista ym. tulee laskuja kuukausien ajan vaalien jälkeen, kun muut ehdokkaat ja puolueiden jäsenjärjestöt vähitellen saavat oman kirjanpitonsa ajan tasalle.

Minulle tuli juuri äskettäin sähköposti, jossa tiedusteltiin, olinko mahdollisesti jo maksanut oman noin 80 euron osuuteni yhteisestä mainoksesta. Kesäloma oli selvästi vietetty kuittipinon ääressä.

Täytyy penkoa netistä vanhat tiliotteet kunhan kerkiän.
# # # Vaalit ovat intensiivinen rutistus. Kaikki fyysiset, taloudelliset ja henkiset voimavarat pannaan kampanjointiin. Öisin nukutaan kolmesta neljään tuntia, jos ehditään. Jos kirjanpitoa ei ole erikseen vastuutettu, se jää varsinaisen vaalityön jalkoihin, hoitamatta.

Ei ihme, että moni vaalikampanja karkaa budjetista, ja laskuja maksellaan kuukausia myöhässä.

Ja tällaisia ihmisiä me valitsemme hoitamaan yhteisiä varojamme.

# # #

Toinen ongelma on VJU eli vaalien jälkeinen uupumus, joka iskee moniin ehdokkaisiin.

Kuukausien jatkuva rutistus kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Vaaleissa tehdään töitä paitsi oman valinnan myös itselle tärkeiden asioiden hyväksi. Motivaatio voi olla liiankin suuri.

Moni suorastaan sairastuu vaalien jälkeen, kun stressi laukeaa. Flunssa, keuhkokuume, akuutti uupumus ym.

Jonkin vaalirahoitusilmoituslomakkeen täyttäminen on siinä tilanteessa vihoviimeinen asia, joka tulee mieleen. Trust me, been there.

# # # Kolmas yleinen syy vaalirahoitusilmoitusten laiminlyömisen taustalla on … elämä. Kunnallisvaaleissa valitaan yli 19.000 valtuutettuja. Niin suuressa joukossa väistämättä sattuu ja tapahtuu jotain.

Ihmiset sairastuvat, perheet hajoavat, työpaikat vaihtuvat. Elämän pienissä ja suurissa murroksissa jäävät laskut helposti maksamatta ja vaalirahoitusilmoitukset tekemättä, kun edes sängystä nouseminen ei onnistu joka aamu.

# # # Kaikesta huolimatta kunnallisvaalienkin lähes kaikki vaalirahoitusilmoitukset saatiin, lopulta, viimeiset uhkasakkojen jälkeen.

Vaalirahoitusilmoitukset ovat kuitenkin vasta hyvä alku taistelussa korruptiota ja rahan poliittista vaikutusvaltaa vastaan.

Jotta vaalirahoitusilmoitukset todella palvelisivat tarkoitustaan, myös mainosten myyjien tulisi avata omat vaalitulonsa. Kuinka paljon sanomalehdet, mainostoimistot, radiokanavat ym. saavat vaalimainostuloja?

Vasta kun sekä vaalimainostajat että vaalimainosten myyjät avaavat vaalitilinsä, kansalaiset ja journalistit pystyvät arvioimaan vaalirahoitusilmoitusten rehellisyyttä. Nythän vaikka 50.000 euroa maksaneen kampanjan tuloiksi voi ilmoittaa 20.000 euroa eikä kukaan voi kyseenalaistaa ilmoituksen lukuja.

# # # Vasta kun myös vaalirahan käyttö on avointa, voidaan oikeasti keskustella rahan merkityksestä vaaleissa ja keinoista rahan vallan vähentämiseksi.

Ennen sitä on turha ehdottaa esimerkiksi kampanjakattoa eli kampanjabudjettien rajoittamista järjellisiin summiin.