Kirjoitin 15. kesäkuuta, miksi Vihreät on vaikea puolue äänestäjille. Pahanilmanlintu, joka ei lupaa yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista vaan päinvastoin ennustaa huonompia aikoja. Vihreät eivät anna edes syyttää ongelmista muita, vaan vastuu on kannettava ihan itse.

Mutta on Vihreät haastava puolue vihreällekin, ainakin jos on tutkijan ja insinöörin maailmankuva, kuten minulla.

Useimmissa kysymyksissä Vihreät vaativat parhaaseen tutkittuun tietoon perustuvaa politiikkaa, on sitten kyse ilmastonmuutoksen torjunnasta tai samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta tai perustulon sosiaalisista vaikutuksista. ’Musta tuntuu’ ei Vihreille riitä.

On hämmentävää, miten moni ei-vihreä kansanedustaja edelleen pitää ilmastonmuutosta huijauksena tai sivuuttaa olankohautuksella tutkimukset, joiden mukaan vanhempien sukupuolella ei ole vaikutusta lapsen kehitykseen tai hyvinvointiin.

Joissakin kysymyksissä vihreät kuitenkin heittävät tieteen romukoppaan.

Esimerkiksi kun EU Parlamentin vihreät puolustivat homeopatian ensisijaista käyttöä luomutuotantoeläinten sairauksien hoidossa.

Perkele! Aikuinen ihminen voi valita hoitonsa vapaasti, mutta eläin ei voi valita. Vastuu eläimen terveydestä on ihmisellä. Silloin ihmisen on valittava eläimelle tutkitusti tehokkain mahdollinen hoito, vaikka hoitaisi itseään kurkkunaamiolla. Kaikki muu on eläinrääkkäystä.

Jos hyväksyy homeopatian eläinlääketieteessä, ei voi mitenkään hyvällä omallatunnolla vastustaa koe-eläinten käyttöä tai turkistarhausta. Onneksi suomalaiset eläinlääkärit hoitavat myös luomutuotantoeläimiä pääasiassa ammattietiikkansa eivätkä EU:n luomuasetuksen ohjaamina. Keski-Euroopassa tilanne on kuitenkin toinen.

Toki luomuasetus on EU Parlamentin eikä Suomen vihreiden syntilistalla, mutta aiheuttaa minulle silti närästyskohtauksia.

# # #

Toki myös Suomen vihreillä on sokeita pisteitä, joissa kanta tulee selkäytimestä eikä pohdinnan tuloksena.

Esimerkiksi luomuruoka on monelle vihreälle itseisarvoista. Tehomaataloudella on omat vakavat ongelmansa, ja syön itsekin mielelläni luomua. Tuotantoeläimiä kohdellaan luomutuotannossa paremmin, ja luomu myös maistuu paremmalta. Mutta jos rikkaan Suomen lisäksi koko muu maailma siirtyisi luomutuotantoon, tuloksena olisi ennenkokematon nälänhätä.

Tehomaatalous heikentää biodiversiteettiä, köyhdyttää viljelysmaita ja lihottaa agribisnestä, mutta lisää ruoan tuotantoa. Niin kutsuttu Vihreä vallankumous eli 1950-70-lukujen maailmanlaajuinen siirtyminen tehomaatalouteen kolminkertaisti sadot ja pelasti arviolta miljardi ihmistä nälkäkuolemalta.

Paluuta Vihreää vallankumousta edeltävään maatalouteen ei ole. Kestävä vaihtoehto ei ole globaali luomutuotanto vaan tehomaatalouden haittojen minimointi esimerkiksi parantamalla tuotantoeläinten elinoloja, optimoimalla lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä ja sääntelemällä kansainvälistä agribisnestä. Siinä urakassa ei mitään keinoa voi sulkea kategorisesti pois, ei edes vihreiden vierastamaa geenimuuntelua.

Geenimuuntelussa on omat haasteensa, eikä gmo-lajikkeiden patentteja hallitsevien agribisnesyritysten historia herätä luottamusta. Emme vielä täysin hallitse geenimuuntelua saati luota agribisnekseen. Siksi tarvitaan lisää riippumatonta tieteellistä tutkimusta sekä kansainvälisiä sopimuksia agribisneksen pelisäännöistä.

Mutta ennemmin tai myöhemmin myös vihreät joutuvat ottamaan kantaa, kumpi on vähemmän huono vaihtoehto: Torjunta-aineet vai kasvitaudeille ja tuhohyönteisille immuuni gmo-lajike? Meriveden viljelykelvottomaksi suolaamien viljelymaiden hylkääminen vai suolaa sietävän gmo-lajikkeen kasvattaminen? Fossiiliset polttoaineet vai biopolttoainetta tuottava muuntogeeninen levä? Kuolemaan johtava sairaus vai geenimanipuloidun eläimen maidosta tuotettu lääke?

Valinnat eivät ole helppoja, mutta ne on tehtävä.

# # #

Onneksi Vihreän liiton suurin valtakunnallinen henkilöjäsenjärjestö on Viite – Tieteen ja tekniikan vihreät ry. Viitteen puoluekokousedustajat ovat moneen kertaan muistuttaneet, ettei mitään teknologiaa pidä kategorisesti torjua, vaan päätös on tehtävä joka kerta puhtaalta pöydältä uudelleen, sillä teknologia ja toimintaympäristö muuttuvat jatkuvasti.

Esimerkiksi 1970-luvun sähkömarkkinat ja ydinvoimalat olivat erilaisia kuin 2010-luvulla. 2010-luvun ydinvoimalat ovat turvallisempia kuin 1970-luvulla, kun Loviisan ja Olkiluodon voimalat rakennettiin. Ovatko ne riittävän turvallisia, on toinen kysymys.

Vastaavasti 1970-luvun sähkömarkkinoille ydinvoimalla tuotettu sähkö oli hinnaltaan kilpailukykyistä, nyt ei. Esimerkiksi Olkiluoto 3:n Kannattavuuslaskelmat perustuivat kolmen miljardin euron kustannusarvioon ja vuonna 2009 alkavaan sähköntuotantoon. Nyt kustannusarvio on 8,5 miljardia euroa, ja tuotannon ennustetaan alkavan vuonna 2018. Tappiot maksavat näillä näkymin ranskalaiset veronmaksajat ja Siemensin osakkeenomistajat.

Oma kantani ydinvoimaan.

Ehkä osittain Viitteen ansiosta Vihreiden politiikka perustuu pääsääntöisesti näyttöön asenteiden asemesta (en keksi hyvää käännöstä käsitteelle evidence based policy). Ainakaan Viitteen esittämää kritiikkiä ole koskaan torjuttu, vaan se aina kuultu.

Ehkä juuri siksi Vihreillä on vahva kannatus koulutettujen äänestäjien, etenkin insinöörien ja diplomi-insinöörien joukossa. Esimerkiksi viime EU-vaaleissa neljä ehdokkaina olleista seitsemästä Tekniikan Akateemisten jäsenestä oli vihreitä.

Ainakin minulle Viite, Vihreiden avoin keskustelukulttuuri ja kyky kyseenalaistaa omat ennakkokäsityksensä on tärkeä peruste sille, miksi olen vihreä ja Vihreiden ehdokkaana ensi kevään eduskuntavaaleissa.