Vihreät on vaikea puolue. Miten saada äänestäjät innostumaan puolueesta, joka ei lupaa parempaa tulevaisuutta, vaan päinvastoin ennustaa huonompia aikoja, luonnonvarojen ehtymistä, ihmisten elinympäristön heikkenemistä, luonnonkatastrofien yleistymistä. Kukaan ei pidä huonojen uutisten tuojasta.

Ketä innostaa puolue, joka puhuu tulevista sukupolvista eikä tämän päivän ongelmista. Ketä kiinnostaa meren pinnan nouseminen tai viljelysmaiden kyöhtyminen … joskus kun meidän lastenlapsemme ovat eläkkeellä.

Meidän jälkeemme tulee vedenpaisumus, tuleehan?

Kuka äänestää puoluetta, joka vaatii ihmisiä muuttamaan käytöstään ja elintapojaan: Olemaan ihmisiksi toisilleen, vähän jopa eläimille. Säästämään vähän Maailmaa tulevillekin sukupolville. Ensi kvartaalin talouskasvuennuste kun on paljon tärkempi kuin ilmanlaatu ensi vuosisadalla.

Lähimmäinen on lähimmäinen, vaikka elääkin kaukana tai tulevaisuudessa.

Vihreät eivät anna ihmisten edes syyttää ongelmistaan muita: Rikkaita, mamuja, pankkeja, muslimeja, fasisteja, bildenbergejä, feministejä, venäläisiä, homoja, sovinisteja, Vihreitä, sosiaalipummeja, Kokoomusta, ay-liikettä, nationalisteja, somaleja, separatisteja, jenkkejä, Nallea, juutalaisia, hurreja, kommareita, katolisia, … vaan ojentaa vastuun ihmisille itselleen.

Historia on täynnä poliitikkoja, joiden suosio on perustunut jonkin ihmisryhmän syyttämiseen ja demonisointiin. Huonoin seurauksin.

Juuri siksi minä olen arvoiltani vihreä, ja ehdolla ehdokkaasi seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Toki, on Vihreissä … haastensakin. Niihin palaan seuraavaksi. Haasteet on tehty kohdattaviksi, ei väistettäviksi.