Kaksi artikkelia saivat minut pohtimaan elämää, kirjaimellisesti. Ensin luin, että Maan kaltaiset planeetat eivät ole galaksissamme poikkeus vaan sääntö. Auringon kaltaista tähteä sopivalla etäisyydellä kiertäviä pieniä kiviplaneettoja on kymmeniä miljardeja.

Toinen kirjoitus käsitteli Maapallon neljä ja puoli miljardia vuotta kestänyttä historiaa. Ensimmäiset alkeelliset elämänmuodot ilmestyivät Maapallolle jo miljardi vuotta sen muotoutumisen jälkeen, käytännössä heti kun asteroidipommitus hellitti. Yhteyttäminen alkoi kaksi miljardia vuotta sitten, eläimet kehittyivät noin 600 miljoonaa vuotta sitten ja nisäkkäät parisataa miljoonaa vuotta sitten.

Luen Maapallon historiaa niin, että todennäköisesti suurella osalla galaksimme kymmenistä miljardeista Maan kaltaisista planeetoista on elämää. Monesti vain yksisoluista tai pelkkiä kasveja, mutta silti elämää.

Sen sijaan juttuseuraa emme maailmankaikkeudesta löydä yhtä helposti. Nykyihmisiä on ollut Maapallolla vasta viimeiset parisataa tuhatta vuotta. Todennäköisyys sille, että jotain lähitähteä kiertävällä planeetalla elämän kehitys olisi juuri samassa vaiheessa kuin täällä, on astronomisen pieni, kirjaimellisesti.

Nyt kun Maankaltaisten planeettojen määrä on saatu arvioitua, joku voisi laskea, kuinka monella niistä on suurin piirtein yhtä vanha tähti kuin oma Aurinkomme. Silloin myös planeetat olisivat saman ikäisiä kuin omamme, Maapallo mukaan lukien.

Jos pidämme elämän kehitystä Maapallolla tyypillisenä, Aurinkoa nuorempaa tähteä kiertävällä maankaltaisella planeetalla on todennäköisesti alkeellista elämää, ja vanhempaa tähteä kiertävällä planeetalla … jotain muuta.

Pystyisimmekö kommunikoimaan tuon ”jonkin muun” kanssa? Todennäköisesti yhtä sujuvasti kuin varsieväkala keskustelee sitä ihmettelevän sukeltajan kanssa.

On toki hyvinkin mahdollista, että oma aurinkokuntamme on poikkeus normista. Esimerkiksi Kuun merkitystä elämän synnylle ja evoluutiolle on pohdittu paljon. Kukaan ei vielä tiedä, kuinka todennäköisesti maankaltaisilla planeetoilla on Kuun kokoluokkaa olevia kiertolaisia.

Toinen kysymysmerkki on Jupiter, jonka vetovoima on siivonnut aurinkokunnasta asteroideja ja komeettoja ja pienentänyt asteroidien osumien todennäköisyyttä myös Maapallolla. Elämä on ehtinyt kehittyä osumien välillä.

Ilman Jupiterin kaltaista kosmista imuria maankaltaisella planeetalla voi olla elämää, mutta se ei ehdi ryömiä merestä maalle saati rakentaa radioteleskooppeja.