Espoon kaupunginvaltuuston lokakuun kokous alkoi juhlavasti uuden kaupunginhallituksen puheenjohtajan valinnalla ja kukitusseremonialla. Valtuusto valitsi yksimielisesti ja keskusteluitta kaupunginhallituksen sekä sen elinkeino- ja kilpailukykyjaoston puheenjohtajaksi Markus Torkin (Kok).

Vastavalittu kaupunginhallituksen puheenjohtaja Torkki kiitti saamastaan luottamuksesta ja totesi, että Espoossa asiat ovat moniin muihin kaupunkeihin verrattuna hyvällä tolalla, mutta haasteita ja epävarmuustekijöitä riittää, eikä meillä ole varaa ylimielisyyteen. Torkki herätteli valtuustoa pohtimaan, miten osata johtaa kaupunkia yhdessä oikeaan suuntaan ja kantamaan vastuuta erityisesti vaikeaan tilanteeseen joutuneista. Puheensa lopuksi Markus Torkki kehotti valtuutettuja kunnioittamaan toistensa arvoja ja periaatteita ja keskittämään tarmonsa periaatteista riitelyn sijaan yhteisten ratkaisujen löytämiseen. Paljon onnea ja menestystä Markus Torkille vaativiin tehtäviin ja työhön Espoon ja espoolaisten parhaaksi!

Poikkihallinnollisten kehitysohjelmien seuranta – hyviä asioita tehty, mutta parantamisen varaa on

Pisimpään valtuustoa puhutti poikkihallinnollisten kehitysohjelmien seuranta, vaikka kyseessä oli ainoastaan väliaikaraporttien tiedoksi merkitseminen. Poikkihallinnolliset kehitysohjelmat ovat tämän valtuustokauden uutuus, kokeilu ja yksi keino toteuttaa Espoo -tarinaksi nimettyä kaupungin strategiaa. Tässä vaiheessa valtuustokautta on hyvä tarkastella ryhmien toimintaa ja saavutuksia kriittisesti, mutta rakentavasti. Konkreettisia toimenpiteitä ja uusia käytäntöjä on – tai ainakin pitäisi olla – jo luotu, mutta aikaa toiminnan parantamiseenkin on vielä.

Asian käsittely alkoi ohjelmaryhmien puheenjohtajien pitämillä esittelyillä ryhmien toiminnasta ja tuloksista. Erityisen ilahduttavaa oli kuunnella Kestävä kehitys -ryhmän pj Sirpa Hertellin (vihr.) esitystä, joka osoitti, että poikkihallinnollinen työ toimii myös käytännössä ja uskaltamalla ajatella ja toimia rohkeasti ja riittävän isosti saadaan nopeasti tuloksia. Sirpa kertoi mm. keskeisistä toimenpiteistä ilmastotyössä ja cleantechin edistämisessä sekä muistutti, että Espoo on toiminut edelläkävijänä myös antamalla ensimmäisenä kaupunkina kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen.

Esittelyjen jälkeen käydyssä keskustelussa monen huomio kiinnittyikin siihen, että ryhmien toiminta ja saavutukset olivat kovin erilaisia. Osassa ryhmistä on rohkeasti lähdetty ajattelemaan ja toimimaan isosti,   toteuttamaan todellista poikkihallinnollisuutta ja suurten strategisten linjojen vetoa. Osassa ryhmissä ollaan sen sijaan jääty kirjaimellisestikin ruohonjuuritasolle.  Ryhmien alaisuudessa on käynnistynyt monta mukavaa pikkuprojektia mm. ympäristön kohentamiseksi, vanhusten iloksi ja maahanmuuttajanaisten kotouttamiseksi. Jos pienissä ryhmissä kokeillut pilotit osoittautuvat toimiviksi, ne voivat hyvinkin myöhemmin laajentua ja aidosti lisätä osallisuutta ja hyvinvointia. Sinänsä kivaa ja hyödyllistä toimintaa, mutta pelkästään niiden toteuttamista varten tuskin tarvitaan poikkihallinnollisia ryhmiä.

Ryhmien puheenjohtajien esittelyt keskittyivät esittämään ryhmien työtä ja aikaansaannoksia mahdollisimman positiivisessa valossa. Ryhmien muut jäsenet eivät juuri puhuneet, kriittisten puheenvuorojen pitäminen jäi ryhmien ulkopuolisten valtuutettujen ja kokonaan niiden ulkopuolella olevien valtuustoryhmien jäsenten tehtäväksi.

Osallistuva Espoo -ryhmän varapuheenjohtajana esitin nuorison suosiman kysymyksen ”Miten meni noin niin kun omasta mielestä?”, eli tarkastelin oman ryhmämme toimintaa myös kriittisesti. Totesin, että Osallistuva Espoo -ryhmässä olemme linjanneet yhdeksi päätavoitteeksemme lisätä päätöksenteon ja valmistelun avoimuutta, parantaa asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia,  sekä ei enempää eikä vähempää kuin kehittää Espoosta Suomen toimivin demokratia. Nämä ovat hienoja, mutta erittäin kunnianhimoisia tavoitteita, joihin pääseminen vaatii sitoutumista ja paljon työtä. Toistaiseksi toimenpiteet ovat olleet asetettuihin tavoitteisiin ja odotuksiin nähden varsin vaatimattomia. Espoon muuttaminen arvojensa mukaisesti avoimeksi, oikeudenmukaiseksi, vastuulliseksi ja tasa-arvoiseksi kaupungiksi edellyttää, että toimintatapoja uudistetaan rohkeasti ja lisätään avointa vuorovaikutusta virkamiesten, luottamushenkilöiden ja asukkaiden kesken. Muistutin myös, että asukaslähtöisessä ja demokraattisessa kaupungissa panostetaan kaikkien ryhmien osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen. Kaupungin kaikkien sektoreiden toiminta koskettaa myös lasten ja nuorten arkea ja heidän äänensä on kuuluttava myös päätöksenteossa. Kävimme ryhmän pj. Simon Elon (PS) kanssa lyhyen repliikki -keskustelun ryhmän työstä. Simon Elo sanoi, että keskittyminen ”lähitekemiseen” on ollut ryhmän omistajana toimivan kaupunginjohtaja Mäkelän linjausten mukaista. Vastarepliikissäni totesin, että ryhmässä on ollut erimielisyyttä siitä, missä toiminnan fokuksen tulisi olla, puistotalkoissa vai korkeammalla tasolla ja kunnianhimoisemmissa tavoitteissa asukkaiden aitojen vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi ja toimivamman demokratian rakentamiseksi.

Kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja Tiina Elo keskittyi  arvioimaan Kestävä kehitys ja Osallistuva Espoo -ohjelmia. Tiina kiitti Kestävä kehitys -ryhmän pj. Sirpa Hertelliä ja koko ryhmää ansiokkaasta työstä. Tiina kehui, että ryhmässä on uskallettu lähteä ajattelemaan isosti ja tekemään strategista johtamista kestävän kehityksen kaupunkitasoisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Ilmastonmuutoksen torjunta on otettu ohjelman kautta vahvemmin koko kaupungin tehtäväksi ja velvollisuudeksi. Länsimetron kehityskäytävään on vahvasti liitetty kestävän kehityksen tavoitteet. Esimiesten kestävän kehityksen osaamista on vahvistettu.

Sen sijaan Osallistuva Espoo -ohjelman työtä Tiina arvioi perustellun kriittisesti. Tiina muistutti, että asetettu tavoite tehdä Espoosta Suomen toimivin demokratia on todella vaativa, eivätkä tehdyt toimenpiteet valitettavasti uskottavasti johda kohti tavoitteen toteutumista. Tiina kiinnitti huomiota siihen, että konkreettiset projektit ja tavoitteet asukkaiden osallistumisen parantamiseksi ja lähidemokratian kehittämiseksi puuttuvat.  Tämä ei vastaa sitä tavoitetasoa, joka ohjelmalle asetettiin ja jota  asukkaat odottavat.

Espoo Cateringin keskuskeittiön hankesuunnitelma hyväksyttiin, hankkeen kustannusten nousu puhutti

Valtuusto hyväksyi yksimielisesti uuden keskuskeittiö rakentamisen Kiloon. Keskuskeittiön on tarkoitus tuottaa päivittäin 12 500 ateriaa kouluihin, päiväkoteihin, vanhuksille ja sairaaloihin.

Keskustelua ja kritiikkiä syntyi hankkeen kustannusten hurjasta noususta. Hankkeen hinta-arvio kun on alle vuoden aikana noussut noin 11 miljoonasta eurosta yli 17 miljoonaan euroon. Keskuskeittiöhankkeen kustannusten nousun ihmettelyn lisäksi moni valtuutettu totesi paheksuen, että  kustannusten karkaaminen tuntuu olevan espoolaisen rakennussuunnittelun erikoispiirre, joka on saatava kuriin.

Tiina Elo kävi tila- ja asuntojaoston puheenjohtajan roolissa vastaamassa esitettyihin kysymyksiin tilahankkeiden kustannusten karkaamisesta. Tiina totesi, että tila- ja asuntojaosto on puuttunut asiaan ja pyrkii saamaan kustannukset kuriin yhteistyössä käyttäjälautakuntien kanssa. Tiina korosti, että asioihin ja kustannuksiin pitäisi päästä vaikuttamaan huomattavasti nykyistä aikaisemmin, jo tarveselvitysvaiheessa.

Keskuskeittiön rakentaminen siis meni eteenpäin, keskustelu rakennuskustannuksista varmasti jatkuu ja toivottavasti myös tuloksellinen työ niiden kuriin saamiseksi. Vihreillä on onneksi avainpaikalla tila- ja asuntojaoston pj:na  osaava, ahkera ja työhön sitoutunut Tiina Elo.

Lommilan kiistelty kauppakeskuskaava hyväksyttiin – taas kerran. Vihreät jättivät eriävän mielipiteen

110  000 kerrosneliön kauppakeskuksen rakentamisen Turunväylän ja Kehä III:n muodostamaan kolmioon mahdollistavaa Lommilan kauppakeskuksen asemakaavaa käsiteltiin valtuustossa jo kolmannen kerran. Valtuuston tammikuussa 2014 hyväksymä kaava kaatui kesäkuussa  hallinto-oikeuden päättäessä, että Hok-Elannolta ja Keskolta vaalitukea saanut Markku Sistonen (sd.) oli päätöstä tehdessään esteellinen.

Tälläkin kerralla valtuuston suuri enemmistö halusi valtavan kauppakeskuksen vain parin kilometrin päähän Espoon keskuksen palveluista.

Vihreät ovat johdonmukaisesti vastustaneet  kaavaa läpi vuosien ja eri käsittelyvaiheissa, koska kauppakeskuksen valtava koko ja kaupallisten palveluiden laatu heikentäisivät Espoon keskuksen kehittymistä todelliseksi aluekeskukseksi, hajauttaisivat kaupunkirakennetta ja veisivät asioinnin painopistettä sivuun joukkoliikenteen solmukohdasta.

Tiina Elo muistutti, että asian valmistelussa ei ole huomioitu, että maakuntakaava on muuttunut, eikä salli hankkeen mukaista seudullista kauppaa Lommilaan. Ympäristöministeriön viime lokakuussa vahvistaman maakuntakaavan mukaan keskustojen ulkopuolella saa rakentaa vain tilaa vaativaa kauppaa, joka ei kilpaile keskustan palveluiden kanssa. Tiina tiivisti Vihreän valtuustoryhmän kannan sanomalla, että Lommila on menneisyyden hanke vailla tulevaisuutta. Espoon keskuksen kaupallisten palvelujen tulevaisuus on syytä suunnitella uudelta pohjalta tulevaisuuteen katsoen. Tiina esitti puheensa lopuksi asian hylkäämistä. Kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja Kirsi Louhelainen (Vihr.) tuki hylkäysesitystä sanoen, että on naiivia kuvitella, että Espoon keskuksen palvelut voisivat säilyä jättimäisen kauppakeskuksen naapurissa.

Hylkäysesitys kaatui äänestyksessä äänin  50 – 20 (2 tyhjää), joten kaava tuli hyväksytyksi.

Koko Vihreä valtuustoryhmä jätti päätökseen eriävän mielipiteen, johon yhtyivät Kurt Byman (sit) ja Ulf Johansson (Vårt Esbo).

Aika näyttää, eteneekö hyväksytty suunnitelma, vai kaatuuko se valituksiin.

Tuuliniittyyn uusia asuntoja ja Espoon ensimmäinen autoton puukerrostalo

Kaavoista tuli hyväksytyksi myös Tapiolan Tuuliniityn asemakaava, jonka myötä Tuuliniittyyn valmistuu asuntoja noin 500 asukkaalle. Suurin osa taloista on tarkoitus rakentaa puusta. Alueen maamerkiksi nousee 12-kerroksinen puurakenteinen tornitalo. Tornitaloon tulee opiskelija-asuntoja, eikä lainkaan autopaikkoja.

Kiistaa ja kiivasta keskustelua syntyi alueen autopaikoista. Osa kokoomuksen ja perussuomalaisten valtuutetuista oli sitä mieltä, että niitä on liian vähän. Perussuomalaiset ehdottivat pysäköintipaikkojen vähäisyyden vuoksi kaavan palauttamista uudelleen suunnitteluun, mutta palautusesitys kaatui selvin luvuin.

Vihreiden Kirsi Louhelainen ja ympäristölautakunnan puheenjohtaja Henna Partanen puolustivat kaavaa ja parkkipaikkamitoitusta. Molemmat huomauttivat, että autopaikattomuus on edellytys sille, että kipeästi kaivattuja opiskelija-asuntoja voidaan kyseiselle tontille rakentaa. Aalto yliopiston läheisyydessä sekä loistavien palvelujen ja joukkoliikenneyhteyksien vieressä sijaitseva tontti on opiskelija-asunnoille erinomainen.

Sijaintinsa vuoksi paikka sopii myös rakentamiseen, jossa parkkipaikkoja per asunto on vähemmän. Allekirjoittanut muistutti, ettei ketään pakoteta muuttamaan asuntoon, jossa on liian vähän autopaikkoja, vaan tarjotaan ihmisille mahdollisuus valita. Parkkipaikkojen rakentaminen on kallista ja nostaa asuntojen hintaa. Kaikki eivät autoa – tai ainakaan useampaa menopeliä samana perheeseen – syystä tai toisesta halua  – ja on vain viisasta ja reilua tarjota heille mahdollisuus asua hiukan edullisemmin uudessa asunnossa, hyvien palvelujen ja joukkoliikenneyhteyksien äärellä.

Autopaikoista käytiin pitkä ja ajoittain melko absurdejakin sävyjä saanut keskustelu, mutta kaava tuli kuitenkin selvin luvuin hyväksytyksi.

Karhuniitynmäen asemakaava hyväksyttiin, huonokuntoinen ja terveydelle vaarallinen koulurakennus herätti huolta

Kokouksessa oli varsinainen kaavasuma ja hyväksytyksi tuli myös Karhuniitynmäen asemakaava. Kaava mahdollistaa Karhusuon koulun merkittävän laajentamisen koulukeskukseksi sekä päiväkoti- ja kirjastotiloiksi.

Karhusuon koulu on käynyt ahtaaksi ja laajennusta tarvitaan. Kyseenalaista on, kannattaako nykyistä rakennusta korjata ja onko nykyinen paikka koululle paras mahdollinen.

Hannele Kerola (SD) toi julki huolen Karhusuon koulun kunnosta. Rakennus on osoittautunut huonokuntoiseksi ja oppilaat ja opettajat oireilevat pahasti. Hannele Kerola esitti, että tehdään välittömästi selvitys mahdollisuudesta purkaa terveydelle vaaralliseksi osoittautunut rakennus ja rakentaa tilalle uusi koulurakennus. ELY-keskuksen ja kaupunginmuseon mukaan koulurakennuksella on kulttuurihistoriallisia ja rakennustaiteellisia arvoja.

Allekirjoittanut piti puheenvuoron, jossa tuki voimakkaasti Hannele Kerolan esitystä todeten, etteivät koulut ole museoita tai kulttuurihistoriallisia fiilistelykohteita, vaan oppilaiden ja opettajien sekä muun henkilökunnan työpaikkoja. Oppilailla ja opettajilla on oikeus työskennellä terveellisissä, turvallisissa ja toimivissa tiloissa. Totesin, että niin Karhusuon koulun tapauksessa kuin tulevissa tilanteissakin päättäjillä on rohkeutta ja viisautta myöntää, ettei vanhojen ja huonokuntoisten koulurakennusten korjaaminen hyvin kalliilla ja epävarmoin tuloksin ei ole järkevää eikä vastuullista. Rakennusten suojelu ei voi olla tärkeämpää kuin ihmisten terveys, mikään rakennus ei ole menetetyn terveyden arvoinen. Ei ole taloudellisestikaan järkevää kunnostaa erittäin huonokuntoisia rakennuksia epävarmoin tuloksin, surullisia esimerkkejä täysin pieleen menneistä kalliista peruskorjauksista löytyy paljon.

Tiina Elo jakoi huolen koulurakennusten kunnosta ja terveellisyydestä. Hän myös muistutti, että kaava mahdollistaa Karhusuon koulun laajentamisen suurta aluetta palvelevaksi yhtenäiskouluksi. Linjaus on tehty sivistystoimessa, tila- ja asuntopuolella sitä ei ole käsitelty. Tiina totesi, että on syytä vielä miettiä, onko Karhusuo ja haasteellinen tontti paras mahdollinen paikka suurelle yhtenäiskoululle. On todella harmillista, että asioiden valmistelu ei ole avointa eikä eri toimialojen välinen yhteistyö ja tiedonkulku parasta mahdollista. Lopputulos ei ole aina paras mahdollinen ja aikaa ja rahaa kuluu helposti hukkaan.

Valtuutettu Kerola jätti kokouksessa aloitteen, että selvitys mahdollisuudesta rakentaa Karhusuolle uusi, terveellinen ja nykyaikainen koulu tehdään välittömästi. Moni meistä vihreistäkin allekirjoitti perustellun aloitteen.

***

Valtuuston puheenjohtaja Jyrki Kasvi piti pitkän ja ajoittain melko kummallisiakin käänteitä saaneen kokouksen hyvin kasassa ja kurissa. Aivan loppuun asti emme pitkää esityslistaa ehtineen käydä ennen kuin puheenjohtaja klo 23 nuiji kokouksen päättyneeksi. Paljon työtä, keskustelua ja päätettävää riittää siis loppuvuodeksikin. Edessä on mm. taatusti tiukat ja vaikeat budjettineuvottelut.   Helppoa ei tule olemaan muutenkaan, mutta meillä Vihreillä on aivan loistava, aktiivinen ja monipuolisesti osaava ja ammattitaitoinen ryhmä, joka tekee hartiavoimin töitä entistä paremman Espoon puolesta. Hyvä yhdessä tekemisen meininki ja usko muutoksen mahdollisuuteen antavat voimia neuvotella, väitellä ja vääntää sekä istua pitkiä iltoja kokouksissa. Espoota muutetaan pienin, mutta määrätietoisin askelin vihreämmäksi, avoimemmaksi ja reilummaksi kaupungiksi.

Espoon kaupunginvaltuuston lokakuun kokouksesta raportoi

Mari Nevalainen