Viimeinen valtuusto ennen vaaleja sujui sutjakasti ja varsin rakentavan keskustelun merkeissä. Listakin oli melko lyhyt: kaksi kaava-asiaa sekä muutamia valtuustoaloitteita ja kysymyksiä.
Bergön osayleiskaava on ollut vireillä yli 10 vuotta ja sitä on tehty huolella tontti ja rakennusala kerrallaan maanomistajien kanssa neuvotellen. Osayleiskaavalla mahdollistetaan Bergön alueen maltillinen lisärakentaminen pääosin ympärivuotista asumista varten. Kaava laaditaan oikeusvaikutteisena osayleiskaavana, jota voidaan käyttää rakennusluvan myöntämisen perusteena.
Bergön alue on todella hienoa ja arvokasta saaristoluontoa. Keskiosa on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi, eivätkä ranta-alueen metsät poikkea olennaisesti luonnonsuojelualueen metsistä.
Asia, josta ei ollut löytynyt yhteisymmärrystä oli, missä määrin muille kuin maanomistajille pitäisi turvata vapaa kulku rantaan ja pitäisikö rakentamattomia rantoja osoittaa virkistyskäyttöön. Tiina Elo totesi puheenvuorossaan, että laajempien rantaan ulottuvien virkistysyhteyksien ja -alueiden saaminen on vihreille kynnyskysymys kaavan hyväksymiselle. Ehdotusvaiheessa niitä lisättiin, mutta maanomistajien palautteen myötä taas karsittiin. Tärkeimpänä Flakaholmeniin kulkeva yhteys ja sinne osoitettu viheralue, jotka poistettiin kokonaan.
Tiina esitti kaavan palauttamista uudelleen valmisteltavaksi viheryhteyksien ja -alueiden laajentamiseksi lautakunnan aiemman linjauksen mukaisesti. Esitys hävisi äänin 49-26.
Palautuksen hävittyä kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja Henna Partanen perusteli, miksi kaava on ongelmallinen muutenkin kuin puutteellisten viheryhteyksien takia. ELY-keskuksen lausunto on varsin kriittinen. Sen mukaan yleiskaava ei ole riittävä väline rakennuslupien perustaksi silloin kun rakentaminen on näin merkittävää. Kaupunki on perustellut menettelyä sillä, että kun lisärakentaminen tapahtuu yleiskaavan pohjalta, kaupungin ei tarvitse kustantaa kunnallistekniikkaa.
Henna totesi myös, että osayleiskaava hajauttaa yhdyskuntarakennetta, sillä lisärakentaminen sijoittuisi kauas palveluista ja heikkojen julkisten ja kevyen liikenteen yhteyksien päähän ja esitti kaavan hylkäämistä. Esitys kaatui äänin 55-19, 1 tyhjä. Nähtäväksi jää, valitetaanko kaavasta ja jos valitetaan, kestääkö se oikeudessa.
Kyläsepän asemakaava hyväksyttiin yksimielisesti. Se käsittää Suurpelto IV:n ja Suurpelto V:n asemakaava-alueiden keskeisimmät kokoojakadut ja kunnallistekniikan rakentamiseen tarvittavat yleiset alueet. Kaava mahdollistaa Suurpellon pohjoisosan rakentamisen vaiheittain.
Kiireellisin asia kaavan alueella on Kuurinniityn ja Suurpellon välisen joukkoliikennekadun mahdollistaminen. Uusi joukkoliikennekatu tuo sujuvamman joukkoliikenneyhteyden Espoon keskuksen ja Tapiolan välille. Tätä yhteyttä on odotettu vuosikausia ja sen merkitys on korostunut Länsimetron muutettua bussireittejä.
Valtuustokysymys kansallisen muistiohjelman 2012 – 2020 Kohti muistiystävällistä Suomea toteuttamisesta Espoossa kirvoitti tärkeän keskustelun siitä, miten muistisairaat huomioidaan Espoossa.
Helka Hosia totesi puheessaan, että muistisairaiden määrä kasvaa Espoossa vuosittain noin 150:llä. Kaikilla meillä on kosketuspintaa muistisairauksiin joko omaisen tai naapurin roolissa, joko tieten tai tietämättämme. Helka korosti muistisairauksien varhaisen diagnostiikan tärkeyttä, jotta potilas ei jää vaille asianmukaista varhaisvaiheen hoitoa ja tukea. Helkan toivomus terveysasemien muistisairausosaamisen vahvistamisesta hyväksyttiin yksimielisesti.
Johanna Karimäki muistutti, että muistisairaan ollessa perheessä, myös perhe ja omaiset kaipaavat tukea siihen, miten voivat ymmärtää muistisairasta paremmin.
Valtuustokysymyksestä kotimaisen lähi- ja luomuruokaelintarvikkeiden ja raaka-aineiden käytöstä Espoon kaupungin ruokapalvelussa käytiin varsin asiallinen ja hyvä keskustelu. Mari Anthoni painotti puheenvuorossaan, että ruoka on poliittista ja totesi, että on hyvä huomata valtuuston pystyvän myös asialliseen keskusteluun ruoasta.
Henna Partanen korosti, että erityisesti eläintuotannossa luomua kannattaa suosia, koska se tarkoittaa eläimille parempia oloja. Tiina Elo ja Mari Anthoni painottivat, että Espoon kaupunki voi suurena hankkijana vaikuttaa markkinoihin. Jos kaupunki päättää hankkia lähi- ja luomuruokaa, sitä kyllä tuotetaan. Saara Hyrkkö muistutti tekemästään valtuustoaloitteesta lihankulutuksen vähentämiseksi kaupungin ruokatarjoiluissa. Useampi valtuutettu totesi, että lähi- ja luomuruoan käytön lisäämiseen on tarpeen palata talousarvioneuvottelujen yhteydessä.
Vastaus valtuustoaloiteeseen kattavan ja aktivoivan koulutuksen järjestämisestä tyttöjen sukuelinten silpomisen ehkäisemiseksi antoi kattavan kuvan siitä, miten kaupunki on tarttunut asiaan. Pinja Nieminen kiitti vastauksesta, jossa häntä ilahdutti erityisesti pyrkimys selkeisiin toimintaohjeisiin sekä moniammatillinen ote. Pinja korosti, että silpomisen vastaista työtä tulee tehdä nimenomaan sekä terveydenhuollossa että varhaiskasvatuksessa ja kouluissa ja ylipäätänsä niitä henkilöitä kohdatessa, jotka tai heidän lapsensa kuuluvat riskiryhmään. Lopuksi Pinja tähdensi, että silpomisen vastaista työtä on mahdollista tehdä kuten muutakin väkivallan vastaista työtä eli rohkeasti ja määrätietoisesti ja samalla uhreja kunnioittavasti ja asiallisesti kohdellen.
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä asiana oli Henna Partasen valtuustoaloite vegaaniruoan tarjoamisesta kouluissa. Tämä aloite on jo toteutunut, mistä Henna kävi kiittämässä valtuustoa ja valmistelusta vastaavia virkamiehiä. Henna muistutti, että nuoret ovat aidosti huolissaan ilmastosta ja tulevaisuudestaan. Ilmastoahdistukseen yksi lääke on tunne siitä, että voi tehdä jotain tärkeäksi pitämänsä asian eteen. Vegaaniruoan tarjoaminen kouluissa sitä erikseen haluaville on kaupungilta kädenojennus näitä nuoria kohtaan: me ymmärrämme ja tuemme teitä ja annamme teidän valita arvojenne mukaisen ruokavalion.
Vihreiden ryhmä oli taas aktiivinen ja kommentoi keskustelua ahkerasti. Lisää tällaisia valtuuston kokouksia, joissa keskustelu on asiallista ja erilaisiakin mielipiteitä arvostavaa.