Valtuustossa käytiin eilen odotetusti laaja ja osin kiivas keskustelu talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelmasta. Ja ennen kaikkea tälle vuodelle kohdistetuista lisäsäästöistä.

Asiaa on puitu viikkojen ajan julkisuudessa ja tänään oli vihdoin aika tehdä lopulliset päätökset. Keskustelua leimasi vahvasti se, että valtuusto oli jakautunut kahtia: Neuvottelujen jälkeen sovun taakse jäivät Kokoomuksen tueksi Rkp, perussuomalaiset ja Keskusta. Sovusta erkaantuivat vihreiden lisäksi demarit, vasemmistoliitto ja KD.

Ryhmäpuheenjohtajamme Inka Hopsu veti ansiokkaasti puolueiden väliset neuvottelut ja käytti alkuun puheenvuoron tästä näkökulmasta. Lähtötilanne ei ollut helppo. Takana oli vain muutama kuukausi takaperin käydyt, ryhmille tiukat budjettineuvottelut, joissa erimielisyys kohdistui erityisesti veroprosentin suuruuteen. Niille, jotka olivat valmiita korottamaan veroprosenttia kaupunginjohtajan esityksen verran, oli nyt vaikeaa hyväksyä saman suuruisia lisäsäästöjä.

Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa Inka kertoi, miksi Vihreät lopulta irtautuivat budjettisovusta. Vaikka neuvottelutulos sisälsi helpotusta opetuksen ja päivähoidon leikkauksiin, kohdistuvat säästöt edelleen eniten lapsiin ja nuoriin. Päivähoidosta karsitaan miljoona euroa ja opetuksesta 1,8 miljoonaa euroa. Myös terveyspalveluihin kohdistuu 0,7 miljoonan euron verran kipeitä leikkauksia, jotka kasvattaisivat terveyseroja entisestään.

Inka uusi kaupunginhallituksessa tekemämme esityksen, jonka takana olivat siis myös demarit, vasemmistoliitto ja KD. Esitimme huojennusta säästöihin 2,87 miljoonalla seuraavasti:

– 1,0 me opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta, päivähoito
– 0,8 me opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta, erityisluokkien ja maahanmuuttajaopetus
– 0,1 me vanhusten palvelut, kotihoitoa tukeva laitoshoito
– 0,7 me terveyspalvelut
– 0,1 me joukkoliikenne
– 0,07 me ympäristölautakunta
– 0,1 me liikunta- ja nuorisolautakunta, nuorisopalvelut

Neuvottelutoimikunnassa hyväksyttiin yksimielisesti perussuomalaisten lisäys eläkeläisaterioiden subventoimiseksi siten, että hinta lasketaan 6,10 euroon (lisämääräraha 200 000 e). Lisäsimme tämän myös omaan esitykseemme.

Mari Nevalainen korosti omassa puheenvuorossaan sitä, että syksyisen veronkorotuspäätöksen takia olemme nyt näiden säästöjen edessä. Eli joudumme säästämään lasten ja nuorten sekä heidän parissaan toimivien ammattilaisten kustannuksella. Jos olisi hyväksytty kaupunginjohtajan 0,5% veronkorotus, selvittäisiin ilman palveluihin kohdistuvia säästöjä. Mari painotti myös koulujen ja päiväkotien korjaamista, jotta kaikille lapsille voidaan turvata terveelliset ja turvalliset koulut ja päiväkodit.

Omassa puheenvuorossani korostin investointien priorisointia, kun tatu-ohjelmassa asetamme vuosittaisen 180 miljoonan euron investointikaton. Kasvavassa kaupungissa on tosiasia, että tarvitaan uusia kouluja ja päiväkoteja vanhojen lisäksi. Samalla kuitenkin vanhat on pidettävä kunnossa. Juuri aamulla käsittelimme tila- ja asuntojaostossa väistötilojen hankintaa. Sieltä on tulossa 7 miljoonan lisälasku katettavaksi investointibudjetista. Näitä lisälaskuja on luvassa jatkossakin, jos emme saa pidettyä tiloja kunnossa ja korjattua niitä ajallaan.

Saara Hyrkkö kiitti Inkaa rakentavasta otteesta ja jatkoi itse samalla linjalla. Tuottavuuden parantamiseen on tartuttava heti, koska aito tuottavuuden parantaminen vaatii aikaa. Talouden tasapainottamiseen olemme kaikki sitoutuneet, mutta keinovalikoima vaihtelee. Jos palveluita karsitaan, se on tehtävä vaikutuksia arvioiden.

Kirsi Louhelainen korosti puheenvuorossaan, että investointejakin voi tehdä monella tavalla ja sillä on olennainen vaikutus kustannuksiin. Tyypillisin hyvä investointi maksaa itsensä takaisin rahallisesti. Toisentyyppinen hyvä investointi maksaa itsensä takaisin jollain toisella, hankalammin mitattavalla tavalla: parantuneena terveytenä, suurempana työllisyytenä tai houkuttelevampana kaupunkina. Parhaimmillaan nämä kaksi yhdistyvät.

Lopuksi virisi vielä keskustelu neuvottelukulttuurista. Mari kävi puhumassa avoimen neuvottelukulttuurin puolesta ja kiitti Inkaa uusien käytäntöjen luomisesta. Inka puolestaan korosti, että on nimenomaan halunnut, että neuvottelujen aikana voidaan kuulla ryhmien kantoja. Tälläkin menetelmällä voidaan saada sopu aikaan kun tahtoa on, mutta se antaa myös tilaa ryhmien eri kannoille.

Inka jatkoi, että esitysten välinen pieni ero (2,87 me) osoittaa, että ryhmien näkemykset olivat varsin lähellä toisiaan ja kaikki vastuullisia. Neuvotteluissa oli hyvä henki ja halu löytää sopu, mistä osoituksena tatu-linjauksista löydettiinkin yhteisymmärrys. Inka sai laajasti kiitos oikealta ja vasemmasta – ja on ne kaikki ansainnut!

Nelituntisen keskustelun päätteeksi äänestettiin ja muutosesityksemme hävisi äänin 47-28.

Listan muut asiat käytiin vauhdilla läpi. Sirpa Hertell käytti puheenvuoron Hämeenkyläläisten toiveesta liittyä Espooseen. Sirpan mukaan kuntaliitos olisi voinut toimia esimerkkinä vapaaehtoisesta osakuntaliitoksesta, joka olisi karttaakin katsoen perusteltu. Tuomelan koulu olisi voitu pelastaa espoolaislasten voimin ja Vihdintien kehittämiselle saatu vauhtia. Yhteistyötä voidaan toki tiivistää ilman kuntaliitostakin.

Lopuksi Risto Nevanlinna puhui kahdesta luontoasiasta:

Velskolan pitkäjärven ranta-asemakaavan myötä Nuuksion kansallispuistoon rajautuva upea ja luonnontilainen Velskolan Pitkäjärvi säilyy arvokkaana luontokohteena ulkoilijoille ja luontoharrastajille. Kaavalla lisätään suojelu- ja virkistysalueita ja taataan jokamiehenoikeuksien toteutuminen. Valmisteluvaiheessa kaava-alueelta siirrettiin vihreiden vaatimuksesta suunnitellut matkailurakennukset pois Natura-alueelta ja riittävän etäälle järven rannasta. Lisäksi tiukennettiin jätevesien käsittelyä. Alueen luonto- ja maisema-arvoista sekä rakennuskulttuurista on laadittu perusteelliset selvitykset.

Viimeisenä asiana oli Riston oma valtuustoaloite Espoon osallistumisesta Porkkalan kansallispuistoon. Risto iloitsi siitä, että Espoo on ottanut Porkkalan kansallispuistohankkeeseen positiivisen kannan.

Kansallispuistoilla on sijaintikunnilleen myös taloudellista merkitystä. Keskimäärin Suomen kansallispuistojen kävijät tuovat lähialueelle noin 10 euroa jokaista puiston retkeilypalveluihin sijoitettua euroa kohti. Näin hyvälle tuotolle ei kannata nyrpistää nokkaa Espoossa, jossa talous nikottelee nyt ja myös tulevaisuuden näkymät ovat epävarmat.

Taloudellisten vaikutusten lisäksi kansallispuistoissa korostuvat myös lähivirkistys- ja terveyshyödyt. Ja sillekin voi laskea arvon, että Espoo pääsisi nauttimaan todella suuresta imagohyödystä ilman merkittäviä taloudellisia panostuksia – tai menetyksiä.

Riston toivomus, jota Partasen Henna kannatti, hyväksyttiin yksimielisesti:

”Valtuusto toivoo, että Espoon kaupunki seuraa aktiivisesti Porkkalan kansallispuistohankkeen etenemistä ja tuo myös julki myönteisen suhtautumisensa suunnitteilla olevaan kansallispuistoon.”

Henna totesi kannatuspuheenvuorossaan, että Porkkalan kansallispuiston edistäminen sopisi hyvin yhdeksi käynnissä olevan Suomenlahti-vuoden teemaksi.

Näihin tunnelmiin oli hyvä päättää pitkä ilta.